5 minuutissa:
Tieteen suurimmat ja pienimmät käsitteet
Viimeinen mammutti kuoli neljätuhatta vuotta sitten pienellä saarella Siperian edustalla. Mammutin tarina ei ehkä kuitenkaan loppunut siihen. Vuonna 2019 japanilaisen Kindai-yliopiston tutkijat eristivät luuydintä ja lihaskudosta 28 000 vuotta vanhasta Yuka-mammutin ruumiista, joka oli löydetty Koillis-siperiasta läheltä Jukagirin kylää.
Tutkijat poimivat vähiten vaurioituneet soluydintä muistuttavat rakenteet ja siirsivät ne hiiriltä otettuihin munasoluihin. Soluissa käynnistyi toiminta, joka normaalisti edeltää solunjakautumista. Vaikka solut eivät jakautuneet, tutkijat kuvasivat koetta “huomattavaksi askeleksi kohti mammutin eloon palauttamista”.
Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston geenitutkija George Church kaavailee palauttavansa elävien kirjoihin villamammutin. Vuonna 2015 Church kollegoineen siirsi mammutin dna:ta norsun soluun Crispr-geeninmuokkausmenetelmällä. “Tavoitteenamme on yhdistää norsun ja mammutin sikiöt. Tulokseksi tulee eräänlainen norsu, jolla on mammutin piirteitä”, sanoo Church. Viime vuodet hän on etsinyt uutta dna:ta mammutin raadoista ja uskoo, että villamammutin paluu tapahtuu vielä vuoteen 2030 mennessä.
Mammutin eloon herättämiseen käytettävä dna on peräisin Siperian ikiroudasta löydetyistä mammutinraadoista. Ikirouta on pysyvästi jäässä olevaa maakerros, jossa kylmyys hidastaa kuolleiden kudosten hajoamista. Siksi mammuttien jäännökset ovat usein säilyneet hyvin.
Mammutit kehittyivät alun perin afrikannorsun alalajiksi noin neljä miljoonaa vuotta sitten. Miljoona vuotta myöhemmin Mammuthus rumanus levittäytyi Afrikasta ensin Eurooppaan ja myöhemmin myös Aasiaan ja nykyisen Pohjois-amerikan alueelle. Pohjoisessa kehittyi lisäksi uusia mammuttilajeja, jotka olivat sopeutuneet viileään ilmastoon.
Viimeisin ja ehkä tunnetuin mammuttilaji oli villamammutti, joka ilmestyi Keski-aasiaan ja Keski-eurooppaan noin miljoona vuotta sitten.villamammutti kasvoi 5–6 tonnin painoiseksi ja 3–5 metriä korkeaksi, eli se oli suunnilleen samankokoinen kuin nykyinen afrikannorsu. Villamammutilla oli suojana pohjoisen pakkasia vastaan paksu ihonlainen rasvakerros ja jopa metrin pituiset karvat.
Suurin osa villamammuteista katosi viimeisimmän jääkauden loppupuolella noin 10 000–12 000 vuotta sitten.yleisen käsityksen mukaan villamammutin kohtaloksi koitui toisaalta ilmastonmuutos, joka sai mannerjään vetäytymään kohti pohjoista ja samalla kutisti mammutin ravintokasvien esiintymisaluetta huomattavasti, ja toisaalta lisääntynyt metsästys.
Ei ole varmaa tietoa siitä, miten laajamittaista mammutinmetsästys jääkauden lopulla oli, mutta varmasti tiedetään, että mammutti oli ihmisen saaliseläin. Esimerkiksi vuonna 2019 Meksikosta löydettiin ilmeisesti kivikauden ihmisten rakentama ansa, jossa oli 824 mammutinluuta. Mammuttien luurangoista on myös löydetty jälkiä keihään osumista. Näyttää siis siltä, että
KEI MIYAMOTO
KINDAI-YLIOPISTON TUTKIJA JOKA SIIRSI MAMMUTIN DNA:N HIIREN MUNASOLUUN Huomattava askel kohti mammutin henkiin herättämistä.
ihminen oli ainakin osasyyllinen mammuttien sukupuuttoon.
Pieni joukko villamammutteja sinnitteli kuitenkin Wrangelinsaaressa Siperian edustalla vielä noin 2 000 vuotta ennen nykyajanlaskun alkua. Alun perin saari oli osa Beringia-kannasta, joka yhdisti Siperian ja nykyisen Alaskan. Jääkauden lopulla, kun mannerjäät sulivat, merenpinta nousi rajusti ja Wrangelinsaari jäi eristyksiin. Saaressa eli tuolloin muutama sata mammuttia. Pohjois-carolinan yliopiston tutkijoiden mukaan Wrangelinsaaren suhteellisen pienen mammuttikannan kohtaloksi koituivat todennäköisesti sisäsiittoisuuden aiheuttamat perinnölliset sairaudet.
Sisäsiittoisuudesta johtuneet geenimuunnokset aiheuttivat mammuttien karvapeitteen ohenemista, ruoansulatusongelmia ja hajuaistin heikkenemistä, mikä vaikeutti muun muassa lisääntymiskumppanin löytämistä. Näyttää siltä, että geenitekniikan ja dna-tutkimuksen avulla on mahdollista luoda uusi mammuttikanta.
On kuitenkin myös esitetty kysymys, onko järkevää sekaantua luonnon kiertokulkuun ja herättää kadonneita lajeja eloon. Monet biologit ovat varoitelleet, että mammutin uudelleen luominen geenimuuntelun avulla voi johtaa myös uusien sairauksien syntyyn. Pahimmassa tapauksessa uudet sairaudet voivat tuhota muita eläinlajeja.
Samoilla linjoilla oli myös Steven Spielbergin ohjaaman Jurassic Park -elokuvan professori, joka kommentoi katastrofiin johtanutta hirmuliskojen uudelleen luomista: ”Te halusitte niin kovasti saada selville, onko se mahdollista, että unohditte miettiä, onko se järkevää.”