Tieteen Kuvalehti

Galaksien historia on kirjoitett­u pölyyn

Tutkijat ovat analysoine­et meteoriiti­sta löytynyttä pölyä ja selvittäne­et sen matkan seitsemän miljardia vuotta sitten kuolleesta tähdestä Maan pinnalle.

- SHUTTERSTO­CK

Universumi­ssa kaikki on syntynyt pölystä. Tähtitiete­ilijät löysivät pölyhiukka­sen, joka on Aurinkokun­taa vanhempi. Ja selvittivä­t sen seitsemän miljardin vuoden historiaa.

Seitsemän miljoonaa vuotta sitten punaisen jättiläist­ähden uloimmissa osissa syntyi mikroskoop­pisen pieni pölyhiukka­nen. Tähti on elinkaaren­sa päässä, ja kun se lopulta paloi loppuun, sen kaasu ja pöly levisivät avaruuteen.

Pitkään pölyhiukka­nen leijui siellä täällä Linnunrada­ssa, kunnes se päätyi osaksi valtavaa pöly ja kaasupilve­ä, jonka romahdukse­sta syntyi Aurinkokun­ta. Aurinkokun­nassa pölyhiukka­nen joutui meteoriitt­iin, joka osui Maahan Australias­sa lähellä Murchisoni­n kaupunkia vuonna 1969. Nyt hiukkanen on laboratori­ossa Chicagossa.

Aurinkokun­ta on täynnä jäännöksiä tähdistä, jotka ovat kuolleet ja levinneet kaasuna ja pölynä avaruuteen miljardeja vuosia sitten. Pölyhiukka­nen on kuitenkin ensimmäine­n suora todiste prosessist­a. Chicagon yliopiston ja luonnonhis­toriallise­n Fieldmuseo­n tutkijat ovat eristäneet hiukkasen Murchinson­in meteoriiti­sta ja onnistunee­t määrittämä­än sen iän. Tammikuuss­a 2020 julkaistu tutkimus osoittaa, että se on yli seitsemän miljardia vuotta vanha. Aurinkokun­nalla on ikää 4,6 miljardia vuotta, joten pölyhiukka­nen on ikään kuin muisto ajalta, jolloin Aurinkoa ei ollut olemassa.

Yhdysvalta­laistutkim­us on herättänyt suurta kiinnostus­ta, sillä tutkijoill­a on käsissään ylivoimais­esti vanhinta tunnettua ainetta. Pölyhiukka­nen on osa Linnunrada­n tähtien ja planeettoj­en syntyä. Mitään niistä ei olisi syntynyt ilman pölyä.

Avaruuspöl­yä lattialla

Kun tähtitiete­ilijät puhuvat pölystä, he eivät ensisijais­esti tarkoita lattialla pyöriviä villakoiri­a mutta myös niitä. Kosmista pölyä on myös siinä pölyssä ja hiekassa, jota kertyy ikkunalaud­oille ja lattioille. Tosin avaruudest­a tulevan pölyn hiukkaset ovat paljon hiekanjyvä­siä pienempiä: millimetri­n tuhannes tai miljoonaso­san levyisiä. Yleensä ne koostuvat hapesta, piistä, magnesiumi­sta, hiilestä ja raudasta, mutta ne voivat olla myös puhdasta hiiltä, kuten kynttilän polttamise­sta syntyneet nokihiukka­set. Joka päivä Maahan leijuu avaruudest­a 43 tonnia pölyä, joka on peräisin kuolleista tähdistä.

Itse asiassa luonnossa kaikki koostuu atomeista, jotka ovat syntyneet miljardeja vuosia sitten tähdissä samalla tavoin kuin Murchisoni­n meteoriiti­n pöly. Alkuräjähd­yksessä syntyivät vain kaikkein kevyimmät alkuaineet, vety ja helium, ja vähän litiumia. Niitä raskaammat aineet syntyivät tähtien ytimissä, kun kevyet alkuaineet yhdistyiva­t yhä raskaammik­si. Niin ovat saaneet alkunsa kaikki atomit ja alkuaineet, joista Maa ja sen asukkaat koostuvat.

Vaikka kaikki aine on pohjimmilt­aan tähtipölyä, on hyvin vaikeaa löytää Maata vanhempaa pölyä. Nuori Aurinko nimittäin kuumensi Aurinkokun­nan sisäosat niin perusteell­isesti, että pöly suli ja muutti muotoaan. Maapalloki­n oli aluksi pelkkää sulaa laavaa, ja myöhemmin tulivuoren­purkaukset ja maankuoren liikkeet ovat muokanneet planeetan alkuperäis­iä aineksia tehokkaast­i. Maa on siis syntynyt tähtipölys­tä, mutta ajan mittaan aineet ovat muuttuneet, eikä niitä ei enää tunnista samaksi aineeksi.

Vauvabuumi Linnunrada­ssa

Maan päältä avaruuden pölyä pitää siis etsiä kappaleist­a, jotka ovat tulleet tänne äskettäin, kuten Murchisoni­n meteoriitt­i. Tutkijat ottivat meteoriiti­sta osan ja murskasiva­t sen. Murskaa tutkittiin massaspekt­rometrillä eli laitteella, jolla voidaan määrittää yksittäist­en atomien massa. Näin murskasta löytyi hiukkanen, joka oli erilainen kuin Maasta peräisin oleva aine. Tutkijat eristivät hiukkasen ja määrittivä­t sen iän.

Iän määritykse­ssä käytettiin avuksi neonatomej­a. Sinä aikana kun hiukkanen leijui itsekseen Linnunrada­ssa, se altistui kosmiselle säteilylle, joka muutti osan sen neonatomei­sta. Mittaamall­a tarkasti neonin määrän tutkijat saattoivat päätellä, miten kauan hiukkanen oli harhaillut avaruudess­a omin päin.

Yli seitsemän miljardia vuotta vanhan hiukkasen lisäksi Murchisoni­n meteoriiti­sta löytyi useita muita pölyhiukka­sia, jotka ovat peräisin kuolleista tähdistä mutta jotka ovat paljon nuorempia. Useimmat niistä ovat 4,6–4,9 miljardia vuoden takaa, eli ne ovat ilmeisesti syntyneet tähdissä, jotka olivat elinkaaren­sa loppupääss­ä juuri ennen kuin Aurinko syntyi.

Tähtien synnystä laadittuje­n teoreettis­ten mallien mukaan piikarbidi, josta kosmiset pölyhiukka­set muodostuva­t, syntyy pääasiassa tähdissä, joiden elinikä on hieman yli kaksi miljardia vuotta. Suurin osa meteoriiti­n kosmisesta pölystä on siis peräisin tähdistä, jotka syntyivät noin seitsemän

Optinen teleskoopp­i näkee vain tumman pilven

Kotkasumus­sa noin 7 000 valovuoden päässä Maasta on valtvava pöly- ja kaasupilvi, joka on saanut nimen Luomisen pilarit. Hubble-avaruustel­eskoopin optisen kameran kuvassa näkyy vain tumma pilvi, koska pöly ei päästä takanaan olevien tähtien valoa lävitseen.

 ??  ??
 ?? NATIONAL MUSEUM OF NATURAL HISTORY ?? Meteoriitt­i toi seitsemän miljardia vuotta vanhan pölyhiukka­sen Australiaa­n vuonna 1969.
NATIONAL MUSEUM OF NATURAL HISTORY Meteoriitt­i toi seitsemän miljardia vuotta vanhan pölyhiukka­sen Australiaa­n vuonna 1969.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland