Puihin ja sieniin varastoituu hiilidioksidia
Esimerkiksi teräksen ja betonin valmistus vaatii hyvin korkeita lämpötiloja, jotka kasvattavat Co2-päästöjä. Tonni betonia saa aikaan noin 200 kiloa hiilidioksidia. Tonnista puutavaraa sitä syntyy noin 50 kiloa, ja lisäksi puu on sitonut kasvun aikana noin 1 200 kiloa Co2:ta. Sienirihmasto on vielä parempi ilmaston kannalta: tonni sitoo noin 2 000 kiloa Co2:ta, ja tuotannossa syntyy noin 20 kiloa.
materiaalien, kuten puun, käytön lisääminen. Puisten rakennusmateriaalien valmistus aiheuttaa melko vähän hiilidioksidipäästöjä, ja sinä aikana, kun puu kasvaa metsässä, se sitoo hiilidioksidia. CO2 pysyy puussa, kunnes se palaa tai lahoaa. Esimerkiksi tonnista liimapuupalkkia syntyy valmistusvaiheessa 100 kiloa hiilidioksidia, mutta puuhun on sitoutunut 1 700 kiloa ilmastolle haitallista hiiltä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että teräspalkkitonnin hiilidioksidikuorma on noin 2–3 tonnia, eikä se varastoi hiiltä. Niinpä tonnilla liimapuuta ja tonnilla terästä on suunnilleen neljän tonnin ero kasvihuonekaasujen osalta.
Lisäksi puu on moni- ja helppokäyttöinen materiaali, joka on hyvin lujaa suhteessa painoonsa. Nämä ominaisuudet ovat puoltaneet betonin korvaamista puulla nykyaikaisessa rakentamisessa. Edustavaksi esimerkiksi sopii Brittiläisen Columbian yliopiston Kanadan Vancouveriin rakennuttama 18-kerroksinen Brock Commons Tallwood House, jonka kattorakenteet ovat terästä ja perustukset ja porras- ja hissikuilut betonia. Muuten rakennus on enimmäkseen puuta. Välipohjat on tehty ristiinlaminoidusta puusta eli kestävistä yhteen liimatuista palkeista. Kerrosten väliset pylväät ovat terästä lujempaa ja kevyempää liimapuuta. Käyttämällä puuta betonin sijasta päästiin noin 2 400 tonnia pienempään hiilidioksidikuormaan ja saatiin miellyttävä akustiikka ja sopiva sisäilman kosteus.
Brock Commons Tallwood House oli maailman korkein pääosin puinen talo valmistuessaan vuonna 2017, mutta sittemmin sen on ohittanut 85 metriä korkea Mjøstårnet, joka sijaitsee Brumunddalissa Norjassa.
Sienelle löytyy käyttöä taloissa
Kuten kanadalainen ja norjalainen esimerkki osoittavat, puu voi korvata betonia myös korkeissa kerrostaloissa. Jaakon pavunvarresta ollaan kuitenkin vielä kaukana. Puun korjaaminen, kuljettaminen, sahaaminen ja jalostaminen eri tuotteiksi kuluttaa energiaa, joten ajatusta rakennuspaikalla kasvavista rakennusmateriaaleista pidetään tutkimisen arvoisena. Kiinnostuksen kohteena on yleensä rakentajien kavahtama eliöryhmä: sienet. Kyse ei ole kuitenkaan kerättävistä itiöemistä, vaan sienien maanalaisesta elämänvaiheesta, sienirihmastosta. Hometaloissa sienet voivat näkyä rihmastona.
Sienirihmasto koostuu pitkistä haarautuvista rihmoista, jotka muodostuvat sienisolujonoista. Sienirihman läpimitta voi olla vain millimetrin sadasosa eli kymmenesosa hiuksen paksuudesta. Jotkin sienilajit hankkivat ravintonsa valtavalla rihmastolla. Kanadasta on paikannettu halkaisijaltaan yli kolme kilometriä oleva sienirihmasto.
Rakennusmateriaalina käytettävä sienirihmasto kasvatetaan pienestä ”juuresta”. Ensimmäisessä vaiheessa rihmat pitää saada kasvamaan ruokkimalla niitä vaikkapa maatalouden tai elintarviketeollisuuden orgaanisella jätteellä, jota sieni voi hajottaa ravinnokseen. Kun rihmasto on kasvanut haluttuun muotoon ja kokoon, se lämmitetään, jotta sieni kuivuu ja kuolee samaan tapaan kuin puu kuolee kaatamisen jälkeen.
Sienimateriaali vaatii samankaltaisen suojakäsittelyn kuin puu, jotta se säilyy. Valmis sienirihmastoelementti on kestävä, kevyt – vastaavankokoinen betoniosa on 50 kertaa niin painava – ja hyvin lämpöä eristävä, sillä se sisältää paljon ilmaa. Niinpä sienitiilet ja -levyt sopivat sekä kantaviksi rakenteiksi että lämmöneristeiksi.
Sienirihmastoa käytetään jo pakkauksissa korvaamassa muun muassa kartonkia, vaahtomuovia ja lastulevyä. Iskuja vaimentava materiaali voidaan kasvattaa tarkasti muotoon niin, että se sopii täydellisesti esimerkiksi viinipullon ympärille. Kun pakkaus hävitetään, pehmusteen saa huoletta heittää biojäteastiaan tai kompostoriin.
Ennen kuin sienirihmastoa on mahdollista käyttää yleisesti rakennusmateriaalina, pitää ratkaista muutama ongelma. Vaikka sienirihmasto on tapettu lämmöllä, sillä