Pitkät leuat silpovat lajitovereita
Pelikaanihämähäkki ei tuhlaa aikaansa verkkojen kutomiseen. Sen sijaan se etsii aktiivisesti muita hämähäkkejä ja lävistää ne sitten pitkillä leuoillaan.
Kun saalis on lähettyvillä, pelikaanihämähäkki työntää pitkät leukansa eteen ja tökkää niiden kärjessä olevat myrkkykoukut saaliiseen. Pelikaanihämähäkki on saanut nimensä leuoistaan. Kun se ei saalista, leuat ovat kaulan myötäisesti ja myrkkyleuat osoittavat kohti maaata. Tällöin hämähäkin profiili muistuttaa pelikaania. Öisin kahdeksanjalkainen tappaja suuntaa metsään etsimään muiden hämähäkkien seittejä. Se haistaa ja tunnustelee tiensä verkkojen turvalankoihin ja jää sitten vaanimaan. Jotkin yksilöt odottavat tuntikausia oikeaa hetkeä, ennen kuin ne iskevät. Toiset taas koskettavat lankaa, jotta seitin tekijä luulee, että seittiin on tarttunut saalista. Sitten pelikaanihämähäkki avaa leukansa noin 90 asteeseen ja nappaa hämähäkin suuhunsa. Etelä-afrikasta, Australiasta ja Madagaskarista on löydetty 90 eri pelikaanihämähäkkilajia. Vanhin pelikaanihämähäkki ikuistui 165 miljoonaa vuotta sitten meripihkaan. Se näyttää hämmästyttävän samanlaiselta kuin nykylajit, mikä on merkki siitä, että sen saalistusmenetelmä ei juuri ole muuttunut miljoonien vuosien aikana.