Vihreä hiekkaranta imee maailman hiilidioksidin
Panaman trooppisten metsien tutkimus paljastaa, että tietyt nopeasti kasvavat ja massiiviset puut muodostavat suurimman osan metsien biomassasta. Nämä vanhat ”pioneeripuut” sitovat hiilidioksidia muita enemmän. Tätä ei ilmastomalleissa ole huomioitu. Science-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan puut, jotka kasvavat nopeasti, elävät pitkään ja lisääntyvät hitaasti, sitovat metsissä ylivoimaisesti suurimman osan hiilidioksidista. Nämä “pitkäikäiset pioneerit” – esimerkiksi mahonki- ja parapähkinäpuut – kasvavat kaksi kertaa niin nopeasti kuin muut, ja ne voivat huojua muiden latvusten yllä satoja vuosia. Puilla on erilaisia kasvustrategioita, joilla on etunsa ja haittansa. Nopeasti kasvavat ovat usein lyhytikäisempiä kuin hitaasti kasvavat. Puiden on kuitenkin tehtävä myös toinen valinta: nopea lisääntyminen vai runsas kasvu. Tässä kohtaa pitkäikäiset pioneerit tekevät uhrauksen. Ne tosin kasvavat nopeasti ja niistä tulee vanhoja, mutta ne lisääntyvät paljon hitaammin kuin pienemmät naapurinsa.
Tähän asti ilmastomallit ovat käsitelleet kaikkia puita samalla tavalla ottamatta huomioon niiden erilaisia kasvustrategioita, ja siksi on aliarvioitu niiden pitkäikäisten pioneerien teho, joita tutkijoiden mukaan nyt pitäisi suojella jo niiden elämän alkuvaiheessa. Koko ja ikä eivät kuitenkaan merkitse kaikkea.
Toinen, Nature-tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että jotkin puut lakkaavat kasvamasta ja sitomasta hiilidioksidia saavuttaessaan tietyn iän – riippumatta ympäristön Co2-tasosta. Tämä johtuu siitä, että puun kasvuun vaikuttavat myös ulottuvilla olevat ravinteet. Tutkimuksessa tarkasteltiin australialaisia eukalyptuspuita, jotka lakkasivat kasvamasta, koska maaperässä ei ollut fosforia. Hiilidioksidilaskelmien kannalta vanhojen eukalyptuspuiden säilyttämisellä ei siksi olisi juuri merkitystä. Voitaisiin ajatella, että olisi hyödyllisempää kaataa ne, jos ne voitaisiin esimerkiksi käyttää rakennusmateriaalina betonin sijasta. Tutkimuksen tekijät toteavat kuitenkin, että tilanne voi olla aivan toinen, kun kyseessä ovat muunlaiset puut ja alueet, joilla maaperä on ravinteikkaampaa.
Mitä se sitten tarkoittaa pioneeripuiden osalta? Ne ehkä eivät loputtomiin jatka hiilidioksidin imemistä ilmakehästä, mutta sen sijaan ne imevät sitä paljon enemmän kuin niiden naapurit elinaikanaan.