TERAPIA TEHOAA VAIN VÄHÄN LUMEHOITOA PAREMMIN
Tätä tietoa hyödynsi biopsykologi Andrew Fox Kalifornian yliopistosta vuonna 2019 tekemässään kokeessa, jossa hän käytännössä rokotti apinoita pelkoa vastaan. Aluksi Fox aiheutti jännitystä 46 nuorelle reesusmakakille pelottavalla tilanteella, jossa ihminen kävi niiden häkissä ilman suoraa katsekontaktia. Ensin jokaisen yksilön pelkoreaktio arvioitiin, ja sitten tunnistettiin useilla eri molekyylibiologisilla menetelmillä ne geenit, joiden toiminta mantelitumakkeissa liittyi apinoiden reagoimiseen.
Yksi geeneistä oli NTF3, joka ohjaa tietyn viestiaineen tuotantoa. Mitä aktiivisemmin geeni toimi mantelitumakkeissa, sitä paremmin apinat pystyivät pysymään rauhallisina pelottavassa tilanteessa. Andrew Fox siirsi geenin harmittomiin viruksiin ja ruiskutti niitä viiden apinan mantelitumakkeisiin. Yksilöt kuuluivat niihin kymmeneen apinaan, jotka olivat ensivaiheessa reagoineet yhtä maltillisesti. Lähestymistapa oli samanlainen kuin kehitettäessä dna- tai rna-rokotteita vaikkapa Covid-19-tautia
44
Laajan pelkotutkimuksen mukaan kognitiivisesta psykoterapiasta on vähän enemmän apua kuin lumehoidosta. Lääkkeillä on paras teho. Eri hoitovaihtoehtojen vaikutus riippuu kuitenkin pelon tyypistä.
vastaan. Tässä tapauksessa taustaoletus oli, että virus tarttuu mantelitumakkeiden hermosoluihin ja saa ne tuottamaan ainakin yhtä paljon viestiainetta kuin niillä apinoilla, jotka olivat osoittautuneet vähemmän tetun apinan häkissä katsomatta niitä sil miin, ne pelkäsivät selvästi vähemmän kuin viisi rokottamatonta verrokkia.
Andrew Fox ja hänen tutkijatoverinsa eivät tiedä vielä tarkalleen, millä tavalla Ntf3-geeni hillitsee pelkoa, mutta he pitävät mahdollisena, että viestiaine edistää mantelitumakkeiden toimintaa vaimentavan hermosoluverkon muodostumista. Asiasta yritetään ottaa selkoa, ja odotuksena on, että tutkimus johtaa uuteen keinoon hoitaa ja ehkäistä ihmisten pelkotiloja.
”NTF3 on ensimmäinen aine, jonka on voitu osoittaa olevan syy-yhteydessä apinoiden kokeman pelon määrään. Aineita saattaa olla satoja tai tuhansia”, toteaa Fox.
Väkivalta muuttaa lapsen aivoja
Tutkituimpiin pelko-oireisiin ahdistuneisuushäiriöihin kuuluu traumaperäinen stressihäiriö. Sille on ominaista, että henkilö kokee toistuvasti henkisesti raskaan tapahtuman mielessään. Useimmiten trau
man eli psyykkisen vamman aiheuttama kokemus on tunnistettavissa. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiviä on paljon esimerkiksi sotaveteraanien joukossa, mutta se ei ole harvinainen myöskään väkivallan uhreiksi joutuneilla lapsilla. Lastenpsykiatri Charlotte Cecil Rotterdamin Erasmus-yliopistosta totesi vuonna 2020 julkaisemassaan katsausartikkelissa, että seksuaalinen väkivalta voi muuttaa lapsen geenejä ja sitä kautta vaikuttaa aivojen toimintaan.
Parhaiten ollaan perillä geenien NR3C1 ja SLC6A4 muutoksista. Nämä geenit osallistuvat siihen välittäjäaine serotoniinin avulla tapahtuvaan viestintään, jolla muun muassa mantelitumakkeiden hermosolut säätelevät toistensa toimintaa. Seksuaalinen väkivalta käynnistää hermosoluissa biokemiallisen prosessin, joka liittää metyyliryhmiksi kutsuttuja yhdisteitä mainittuihin geeneihin. Metylaationa tunnettu tapahtumasarja ei vaihda geenien tehtävää, mutta se passivoi niitä pysyvästi. Tästä seuraa todennäköisesti se, että serotoniini ei enää kykene pitämään yllä normaalia hermosolujen viestintää mantelitumakkeissa. Se puolestaan saattaa olla selitys sille, että joka kolmas seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi kärsii traumanjälkeisestä stressistä.
Pistos korjaa viallisen geenin
Teoriaa tukee se, että useimmille pelon ilmenemismuodoille on ominaista huonosti toimiva serotoniiniviestintä muun muassa mantelitumakkeissa. Yleisimmin pelon hoitoon käytettävät lääkkeet ovat onnellisuuspillereiksikin nimitettyjä selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI), joiden vaikutus perustuu nimenomaan siihen, että ne parantavat hermosolujen välistä viestintää. Hyväksikäytetyt lapset voivat kuitenkin ennen pitkää saada toisenlaista apua.
Vuonna 2017 kiinalaisen Xi’an Jiaotongin yliopiston tutkijat ilmoittivat onnistuneensa poistamaan metyyliryhmiä aivojen geeneistä ja palauttamaan näin geenien normaalin toiminnan. Tarkoitukseen käytetty aine, 5-Aza-dc, liityy dna:han ja estää metyyliryhmiä kiinnittymästä geeneihin. Tutkimustulos vihjaa, että aine irrotti ne metyyliryhmät Ntf3-geenistä, joiden takia hiiret kärsivät pelkotiloista sen jälkeen, kun niille oli aiheutettu alkoholismi. Tavoitteena ovat pistokset, joilla avaingeenien metyyliryhmät voidaan hävittää. Jos siihen päästään, traumaperäiseen stressihäiriöön liittyvät geenimuutokset on mahdollista eliminoida.
Syytä siihen, että yhä useampi ihminen joutuu kärsimään pelosta ja ahdistuksesta, ei vielä tiedetä, mutta tietoa aivojen pelkomekanismeista alkaa olla niin runsaasti, että oireita vodaan lievittää tehokkaasti. Ehkä jo muutaman vuoden kuluttua otetaan käyttöön perimää muokkaavia aineita ja rokotteita, jotka saavat aivot uskomaan, ettei aihetta huoleen ja pelkoon ole kovin paljon.