Mistä unissakävely johtuu?
Etenkin lapset ovat kuulemma taipuvaisia kävelemään unissaan. Onko näin? Mikä selittää sen, että vain osa on unissakävelijöitä?
Noin viisi prosenttia ihmisistä kävelee unissaan lapsena. Useimmissa tapauksissa unissakävely loppuu kuitenkin aikuisikään mennessä. Unissakävelijät heräävät keskellä syvää univaihetta, jossa ei nähdä unia. Kun he vielä nukkuvat eivätkä ole tietoisia ympäristöstään, he voivat liikkua ja puhua monta minuuttia. Unissakävelyn aikana saatetaan tehdä monimutkaisia asioita, kuten siirtää huonekaluja, pukeutua tai laittaa ruokaa. Britanniassa eräs tyttö kiipesi vuonna 2005 unissaan nosturiin. Yöllä tapahtuva liikkuminen päättyy usein siihen, että palataan omin avuin vuoteeseen ja jatketaan unia. Kun unissakävelijä herää aamulla, hänellä ei yleensä ole minkäänlaista muistikuvaa yöaikaisista edesottamuksistaan.
Aikuisilla esiintyy eniten unissakävelyä silloin, kun he kärsivät pitempään univajeesta. Siksi parhaita tapoja ehkäistä sitä on nukkua riittävästi ja laadukkaasti. Lasten unissakävely on yhdistetty viivästyneeseen keskushermoston kehitykseen, aikuisten puolestaan psyykkisiin häiriöihin, kuten ahdistuneisuuteen, ja sairauksiin, kuten skitsofreniaan.
Yksittäisissä tutkimuksissa on saatu viitteitä myös siitä, että migreenipotilaat ovat keskimääräistä yleisemmin unissakävelijöitä. Kuva unissakävelyn syistä on kuitenkin yhä niin epätarkka, että ilmiötä ei voida selittää lääketieteellisesti kovinkaan hyvin.