Vanha lääke jatkaa solujen nuoruutta
Yhdysvaltalaisella tutkijalla on päähänpinttymä: hän haluaa hoitaa vanhuutta ikään kuin se olisi pitkäaikaissairaus. Hoitona on hyvin tunnettu lääke, jota miljoonat käyttävät eri puolilla maailmaa. Tämä ja monet muut menetelmät pidentävät eläinten elämää, ja seuraava koekaniini on ihminen.
Ihmiset elävät pitempään kuin pitäisi. Dna-analyysien mukaan nykyihminen on geneettisesti hiottu elämään vain 38 vuotta, mutta maapallon asukkaiden keskimääräinen elinikä on tätä nykyä itse asiassa 71 vuotta. Ilahduttavalla luvulla on toki myös varjopuolensa. Pitkä vanhuus tuo yleensä mukanaan vaivoja, jotka johtuvat esimerkiksi nivelrikosta, diabeteksesta, sydän- ja verisuonisairauksista ja Alzheimerin taudista. Yhdysvalloissa melkein puolella 45–64-vuotiaista on ainakin yksi krooninen tauti, ja osuus kasvaa 65. ikävuoden jälkeen noin 80 prosenttiin. Vanheneminen onkin lyhyesti sanottuna käytännössä kaikkien pitkäaikaissairauksien suurin riskitekijä.
Siksi uudessa Targeting Aging with Metformineli Tame-hankkeessa suhtaudutaan ikääntymiseen samalla tavalla kuin pysyviin terveysongelmiin. Sen tutkijoiden mukaan jarruttamalla lääketieteen keinoin solujen vanhenemista voidaan ehkäistä monta yleensä ilmaantuvaa vanhuuden vaivaa. Samoilla linjoilla on moni muukin asiantuntija: useissa laboratorioissa eri puolilla maailmaa kehitetään välineitä elämän pidentämiseen. Uutta on se, ettei vain etsitä lisää lääkeaineita, vaan huomion kohteena ovat myös jo miljoonien käyttämät lääkkeet.
Ikuista elämää on kaivattu kauan
Ihmiskunta on vuosituhansia taistellut kehon vääjäämätöntä rappeutumista vastaan. Yli 2 000 vuotta sitten Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri yritti löytää ”paratiisivirran”, jonka kerrottiin voivan antaa sotapäällikölle kuolemattomuuden. Espanjalainen valloittaja Juan Ponce de León matkusti 1500-luvulla Floridaan paikantaakseen tarunhohteisen nuoruuden lähteen. Ja 1800-ja 1900-luvulla koetettiin hidastaa vanhenemista vaikkapa veren- ja kivestensiirroilla.
Nykyään tutkijoiden lähestymistapa on onneksi toinen. Tame-hankkeessa testataan lääkkeitä, jotka ovat jo yleisessä käytössä.
Sitä vetävä Nir Barzilai on yhdysvaltalaisen Albert Einsteinin lääketieteellisen korkeakoulun johtaja, joka selvittää kollegoineen, kuinka diabeteslääke metformiini vaikuttaa vanhenemisprosesseihin. Tutkimuksen odotetaan vastaavan kysymyksiin, pidentääkö aine solujen elämää kehossa ja lykkääkö se muun muassa sydän- ja verisuonitautien, syövän, diabeteksen ja dementian kehittymistä. Suunnitelmien mukaan kokeiden on määrä jatkua kuusi vuotta, niitä tekee 14 eturivin yhdysvaltalaista tutkimuslaitosta ja niihin osallistuu kaikkiaan yli 3 000 iältään 65–79-vuotiasta koehenkilöä.
Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, jossa vanhuutta hoidetaan lääketieteellisesti niin kuin sairautta. Lähtökohta on herättänyt arvostelua. Metformiinia on käytetty jo yli 60 vuotta, ja Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi sen vuonna 1994 diabeteslääkkeeksi. Miksi siis kuluttaa aikaa ja rahaa vanhan aineen testaamiseen?
Eläimet avasivat uusia näköaloja
Nir Barzilaille ja hänen tutkimusryhmälleen vastaus on selvä: metformiini on läpäissyt tiheän hyväksymisseulan ja osoittautunut varsin turvalliseksi aineeksi. Siksi tutkijoiden ei tarvitse käydä läpi sitä pitkää toimenpidesarjaa, jolla hyödyt ja haitat arvioidaan, vaan he voivat selvittää lääkkeen vaikutuksia vanhenemisprosessiin saman tien.
Lääkkeen tehosta on jo saatu näyttöä eläinkokeissa. Vuonna 2010 yhdysvaltalaisen Rutgersin yliopiston tutkijat totesivat, että metformiini voi antaa malliorganismina suositulle eleganssimadolle lisää elinpäiviä. Ne yksilöt, jotka saivat metformiinia, elivät keskimäärin 40 prosenttia pitempään kuin lääkitsemättömät verrokit.
Aineen tiedetään vaikuttavan samalla tavalla hiiriin. Niillä lääke pidensi keskimääräistä elinikää 38 prosenttia siinä tapauksessa, että sitä käytettiin säännöllisesti joka päivä. Eläinkokeiden tuloksia ei voida kuitenkaan aina soveltaa suoraan ihmiseen. Siksi Tame-hankkeen odotetaan paljastavan, reagoiko ihmiskeho metformiiniin
Huvenneet kromosomit lopettavat jakautumisen
Solun kromosomeja suojaavat dna-jaksot, telomeerit, jotka mm. mahdollistavat solunjakautumisen. Joka jakautumiskerralla telomeeri lyhenee. Ennen pitkää siitä tulee niin pieni, ettei solu voi jakautua.