Kaikilla psyykkisillä sairauksilla on yhteiset juuret
Lääketieteen oppikirjoissa kuvataan satoja psyykkisiä sairauksia, mutta tuoreet tutkimukset viittaavat siihen, että niin skitsofrenian kuin traumaperäisen stressihäiriönkin taustalla on usein sama perimässä piilevä syy. Havainto avaa uusia mahdollisuuksia tehokkaan hoitomenetelmän kehittämiseen.
Jos olet ollut pidemmän aikaa allapäin, saatat kärsiä masennuksesta. Isot mielialanvaihtelut ovat merkki bipolaarisesta eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ja harhat voivat olla skitsofrenian syytä. Paksuista lääketieteen oppikirjoista selviää, millaisia oireita eri psyyken sairaudet aiheuttavat ja miten niitä voidaan hoitaa.
Uusi tutkimus kuitenkin kyseenalalaistaa perinteiset diagnoosit. Sen sijaan, että erilaiset psyyken vaivat luokiteltaisiin omiksi psyykkisiksi sairauksikseen, joilla kaikilla on omat syynsä, biologit ja aivotutkijat ovatkin sitä mieltä, että kaikki psyyken oireet johtuvat siitä, että potilaan perimässä on pieniä virheitä siellä täällä.
Viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että erilaisista psyykkisistä sairauksista kärsivien potilaiden dna:ssa on yhtäläisiä poikkeamia. Uraauurtavat havainnot voivat lähiaikoina siirtää psyykkisten sairauksien diagnoosit historiaan ja muodostaa uudenlaiseen ajatteluun perustuvia psykiatrisia hoitomuotoja.
Joka neljännellä psyyken sairaus
Psykologit ja psykiatrit ovat jo pitkään arvelleet, että psyykkisten sairauksien taustalla saattaisi olla yksi yhteinen syy. Tutkimuksissa on nimittäin käynyt ilmi, että lapsella, jonka vanhempi kärsii skitsofreniasta, on muihin verrattuna kaksi kertaa niin suuri riski saada kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Noin joka neljäs ihminen kärsii elämänsä aikana jonkinlaisesta psyykkisestä vaivasta. Tutkimukset osoittavat myös, että sairauksilla on tapana kasautua niin, että jos ihmisellä on yksi psyykkisen sairauden diagnoosi, hän saa helposti myös toisen. Taipumusta saada psyykkinen sairaus on alettu kutsua p-tekijäksi. Nimitys juontuu psykologiassa tunnetusta yleisälykkyyden käsitteestä, jota kutsutaan g-tekijäksi. Gtekijä kuvaa, miten loogisesti ajattelevat ihmiset usein pärjäävät hyvin myös muilla älykkyyden aloilla ja ovat esimerkiksi kielellisesti tai visuaalisesti älykkäitä.
Teoria p-tekijästä esitettiin vuonna 2013, ja se on sittemmin saanut yhä enemmän kannatusta. Ensimmäinen p-tekijää tukeva havainto geenien ja mielenterveyden välillä tehtiin jo vuonna 2009, kun tutkijat havaitsivat geneettisen yhteyden skitsofrenian ja bipolaarisen oireyhtymän välillä.
Geneettiset virheet kasautuvat
Kun kansainvälinen skitsofreniakonsortio vuonna 2009 tutki 3 000 skitsofreniapotilaan perimää, genomia, tavoitteena oli löytää yksi geeni tai useita geenejä, jotka voisivat olla syynä skitsofreniaan. Yhden geenin sijaan tutkijat löysivät kaikkialta potilaiden
ärsykkeitä, on aktiivinen silloin, kun aivot lepäävät. Lapsilla, joilla oli korkea riski sairastua psyykkisiin sairauksiin, tämä alue oli erilainen kuin muilla lapsilla.
Toisessa tutkimuksessa käytiin läpi 7 000 geeniä, jotka liittyvät kehon biologisiin prosesseihin. Kun näiden geenien poikkeavuuksia tutkittiin potilailla, jotka kärsivät viidestä yleisimmästä psyykkisestä sairaudesta, kävi ilmi, että niistä yhteisiä oli vain 14. Käytännössä ne kaikki liittyvät hermosolujen ja erityisesti hermosolujen välisestä viestinnästä vastaavien synapsien toimintaan.
Toisin sanoen uusien tutkimusten valossa p-tekijä vaikuttaa aivosolujen väliseen viestintään. Asiaa pitää vielä tutkia pitkään laboratorioissa, mutta alan johtavat tutkijat arvelevat, että korkea p-tekijä vaikeuttaa ajattelua ja tunteiden hallintaa ja johtaa negatiivisuuteen.
Kehitys kohti yhtä hoitomuotoa
Psyykkisten sairauksien keskinäistä geneettistä yhteyttä ei ole vielä täysin kartoitettu. Huolimatta yhteisistä tekijöistä on löydetty myös monia geneettisiä variaatioita, jotka ilmenevät vain yhden sairauden kohdalla ja aiheuttavat ainutlaatuisia oireita.
P-tekijä ei siis välttämättä ole aivan suoraviivainen mekanismi. Silti psyykkisten sairauksien taustalla olevien syiden löytyminen on jo nyt johtanut siihen, että psykologit ja psykiatrit suosittelevat perinteisistä poikkeavia hoitomuotoja. Pääpaino pitäisi heidän mukaansa olla diagnosoinnin sijaan oireiden hoidossa esimerkiksi terapialla, jolla on todettu olevan positiivinen vaikutus moneen vaivaan. Lisäksi hoitoa pitäisi yhtenäistää tähän asti käytössä olleen eri sairauksiin erikoistuneieen hoitojen sijaan.
Lääkärit käyttävät jo nyt tietyissä tapauksissa samaa lääkettä moneen eri sairauteen, mutta päätös perustuu usein vain satunnaisiin kokemuksiin. Tutkimuksissa on todettu, että ahdistukseen käytetty lääke toimii käytännössä yhtä hyvin kuin esimerkiksi paniikkikohtauksiin ja pakkohäiriöihin kehitetyt lääkkeet.
Uuden tiedon valossa on alettu suunnitella lääkeainetta, jolla voitaisiin tehokkaasti hoitaa erinäisiä psyyken sairauksia. Ensimmäinen askel kehitystyössä on p-tekijän biologian selvittäminen, jotta selviää, mihin mekanismeihin lääkkeen pitää vaikuttaa. Lääkkeellä voitaisiin siten korjata geeneissä esiintyvät pienet virheet.