Ainetaulukko kasvaa
Jaksollisessa järjestelmässä on 118 alkuainetta. Sija 119 voi kuitenkin täyttyä pian, sillä maailman raskainta alkuainetta tehtaillaan laboratorioissa eri puolilla maailmaa.
Vuoden 2015 lopulla IUPAC (International Union of Pure and Applied Chemistry) eli kansainvälinen teoreettisen ja sovelletun kemian liitto julkaisi tiedon, josta tuli jymyuutinen kemian maailmassa. Käytyään vuosien ajan läpi tutkimustuloksia ja tieteellisiä artikkeleita IUPAC lisäsi alkuaineiden jaksolliseen järjestelmään neljä uutta alkuainetta: numerot 113, 115, 117 ja 118. Alkuaineen numero 113 löytänyt Nobel-palkittu hiukkastutkija Ryoji Noyori japanilaisesta Riken Nishina -tutkimuslaitoksesta oli innoissaan uutisesta. ”Tämä on tutkijalle arvokkaampi saavutus kuin kultamitali olympialaisissa.” Kyseessä oli todellakin poikkeuksellinen saavutus. Neljä uutta tulokasta olivat ensimmäiset jaksolliseen järjestelmään lisätyt alkuaineet vuoden 2011 jälkeen. Lisäksi jaksollinen järjestelmä on nyt aukoton ensimmäistä kertaa historiassa.
Nykyisen alkuaineiden luokittelujärjestelmän kehitti venäläinen kemisti Dmitri Mendelejev vuonna 1869. Silloin tunnettiin vain 63 alkuainetta. Mendelejev huomasi, että kun alkuaineet pantiin järjestykseen niiden painon mukaan, joka seitsemännellä niistä oli samanlaisia ominaisuuksia. Niin hän piirsi kirjekuoren kääntöpuolelle taulukon, jossa alkuaineet oli ryhmitelty 18 sarakkeeseen sen mukaan, mitä yhtäläisyyksiä niiden kemiallisissa reaktioissa oli.taulukon seitsemän vaakasuoraa riviä olivat jaksoja, joihin alkuaineet sijoitettiin sen mukaan, miten monella kuorella aineiden atomeissa oli elektroneja. Ne kohdat taulukossa, joihin sopivia alkuaineita ei vielä ollut löydetty, Mendelejev jätti tyhjiksi.
Kun myöhemmin löydettiin uusia alkuaineita, jotka sopivat Mendelejevin taulukkoon, hänen järjestelmästään tuli yleisesti hyväksytty. On vain ajan kysymys, milloin jaksollista järjestelmää pitää laajentaa edelleen.tutkimusryhmät eri puolilla maailmaa kilpailevat siitä, mikä niistä ehtii ensimmäisenä esittelemään alkuaineen numero 119.
Alkuaineiden ominaisuudet saivat teoreettisen selityksen vasta vuonna 1913, kun tanskalainen fyysikko Niels Bohr esitteli atomiteoriansa. Bohrin teorian mukaan atomilla on ydin, jossa on protoneja ja joskus myös neutroneja. Atomin paino riippuu ytimessä olevien protonien ja neutronien määrästä. Alkuaineet asetettiin järjestykseen jaksolliseen järjestelmään sen mukaan, miten monta protonia niiden ytimessä on. Aineen järjestyslune on vety, jonka järjestysluku on 1. Sillä on siis ytimessään yksi protoni. Raskain luonnossa esiintyvä alkuaine on plutonium, jolla on ytimessään 94 protonia. Siispä sen järjestyslukukin on 94. Plutonium lisättiin jaksolliseen järjestelmään yhdessä neptuniumin (järjestysluvultaan 93) kanssa vuoden 1940 lopulla, kun Kalifornian yliopiston tutkijat onnistuivat tuottamaan aineet pommittamalla uraania neutroneilla ja raskaan vedyn ytimillä. Luonnosta plutoniumia ja neptuniumia löydettiin vasta monta vuotta myöhemmin.
Jaksollisen järjestelmän ryhmittelyn ansiosta nähdään, miten alkuaineet reagoivat keskenään. Esimerkiksi natrium on räjähdysherkkää ja kloori myrkyllistä, mutta yhdessä ne muodostavat natriumkloridia eli ruokasuolaa.tieto alkuaineiden keskinäisistä reaktioista on ollut tärkeää tekniikan, materiaalien ja lääkkeiden kehittämiselle. Monet tuotteet, joista on tullut osa arkea, perustuvat tiettyjen alkuaineiden ominaisuuksiin.tällaisia ovat esimerkiksi litteät näytöt ja aurinkokennot, joissa on indiumia ja galliumia, älypuhelimet, joissa on tantaalia, ja polttokennot, joihin käytetään platinaa.
Kaiken nykyelektroniikan tärkein alkuaine