Ufoja putkahtelee kaikkialla
Yhdysvaltalainen National UFO Reporting Center -järjestö on rekisteröinyt vuodesta 1905 maailmassa yli 100 000 ufohavaintoa. Niistä useimmat on tehty Yhdysvalloissa, mutta muidenkin maiden ilmatilassa on nähty outoja asioita.
Kiekot kiisivät ilmassa
Washingtonin osavaltiossa yksityiskoneellaan lentänyt liikemies Kenneth Arnold näki yhdeksän hopeanhohtoista kiekon muotoista alusta. Hän kuvasi niitä lentäviksi lautasiksi. Ilmauksella alettiin viitata ufoihin.
Lentäjän outo viime viesti
21-vuotias lentäjä katosi jäljettömiin Bassinsalmessa Tasmanian ja Australian välillä. Hänen viimeinen viestinsä lennonjohdolle kuului: ”Outo esine leijuu 300 metriä yläpuolellani. Se leijuu, eikä se ole lentokone.”
Pallot kiersivät lieriöitä
Lokakuussa 1952 sadat Lounais-ranskassa sijaitsevien Oloronin ja Gaillacin kaupunkien asukkaat näkivät taivaalla oudon ilmiön, jossa valkoisia lieriöitä kiersi punaisten pyörivien pallojen rengas.
Ufot valloittivat yötaivaan
Yhtenä yönä jopa 20 ufoa nähtiin tutkassa São Paolon ja Brasílian kaupunkien yläpuolella. Tähtitieteilijät ehdottivat ”Brasilian ufoyön” selityksiksi tähdenlentoja, pallosalamoita, avaruusromua ja vakoilukoneita.
Esine leijui stadionin yllä
Firenzen ja Pistoiesen välisessä jalkapalloottelussa pelaajat ja 10 000 katsojaa näkivät kiekon muotoisen esineen leijuvan stadionin yllä. Se kiepahteli ilmassa vartin verran ja lensi sitten pois.
Pitkäaikainen vieras taivaalla
“Belgian ufoaalto" alkoi yöllä 29. marraskuuta 1989 ja kesti kaksi vuotta. Sen aikana 13 500 ihmistä ehti nähdä litteän aluksen, joka oli kolmikulmainen ja alta valaistu. Alus havaittiin myös tutkassa.
Aviopari kertoi siepauksesta
Betty ja Barney Hill kertoivat, että taivaalla lentänyt hohtava esine oli seurannut heitä ja siepannut heidät mukaansa. Pariskunta selitti myöhemmin psykiatrille, että avaruusoliot olivat tehneet heillä kokeita.
matta ne tarjoavat usein selityksen ufohavainnoille. Syynä on se, että tähdet ja etenkin sellaiset planeetat kuin Venus, joka on Aurinkokunnan kirkkain tähtimäinen kohde, huijaavat ihmissilmää.
Kun katsoo tarpeeksi kauan mitä tahansa tummasta taustasta erottuvaa loistavaa pistettä, alkaa vähitellen näyttää siltä, että se liikkuu joko tasaisesti tai nykäyksin. Näin syntyvää näköharhaa kutsutaan autokineettiseksi vaikutukseksi. Se johtuu siitä, että pitkään yhteen pisteeseen tuijottaminen saa silmälihakset väsymään ja silmä liikahtaa. Kun tausta on tasaisen musta, silmällä ei ole muita vertailukohtia. Niinpä silmän liikahdus saa aikaan optisen illuusion: kohde – tässä tapauksessa tähti tai planeetta – vaikuttaa siirtyvän paikasta toiseen.
Eksoplaneetat herättävät toivoa
Kuinka sitten pitäisi suhtautua niihin 5–10 prosenttiin ufohavainnoista, joita ei ole mahdollista selittää tyydyttävästi näköharhalla tai harhautuneella meteorilla, kuten Pentagonin julkaisemiin ufovideoihin vuosilta 2004 ja 2015?
Yhdysvaltojen puolustusvoimat perehtyy näihin ufohavaintoihin uusin voimin. Tehtävää varten on perustettu tunnistamattomien ilmassa esiintyvien ilmiöiden (UAP) erikoisyksikkö (UAPTF). ”Erikoisyksikön tavoitteena on havainnoida, analysoida ja luokitella Uap-tapauksia, jotka voivat uhata Yhdysvaltojen turvallisuutta”, totesi USA:N puolustusministeriö tiedottaessaan erikoisyksikön perustamisesta elokuussa 2020.
Ufothan eivät ole välttämättä avaruusolentojen aikaansaannoksia. Ne voivat olla
vaikkapa tiedustelulennokkeja tai salaiseen tekniikkaan perustuvia ilma-aseita. Yhdysvaltojen näkökulmasta tarkasteltuna uhka tulee mahdollisesti Kiinasta, Venäjältä tai Pohjois-koreasta.
Vaakaa ei kallista kuitenkaan se, ettei Maan ulkopuolista elämää pidettäisi mahdollisena. Päinvastoin: useimmat tähtitieteilijät ja astrofyysikot luottavat lujasti siihen, että jossain tähtien välissä piilee muita eläviä olentoja.
Ensimmäinen Maan kaltainen eksoplaneetta havaittiin vuonna 1995. Nykyisin muista aurinkokunnista tunnetaan yli 4 000 planeettaa, ja luku kaksinkertaistuu joka toinen vuosi. Osan näistä eksoplaneetoista arvellaan olevan elinkelpoisia, koska niiden massa on samaa luokkaa kuin Maan ja ne sijaitsevat niin sopivalla etäisyydellä omasta tähdestä, että niiden pinnalla voisi hyvinkin olla nestemäistä vettä.
Tutkijat ovatkin arvioineet, että omassa galaksissamme eli Linnunradassa voisi olla jopa 300 miljoonaa elinkelpoista taivaankappaletta. Lähin tällä hetkellä tunnettu eksoplaneetta on alle 20 valovuoden päässä Maasta eli aivan ”kosmisella takapihallamme”. Ja se herättää odotuksia.
Vuonna 1950 italialainen fyysikko Enrico Fermi esitti yksinkertaisen mutta ufojen olemassaolosta vakuuttuneille kiusallisen kysymyksen: ”Missä kaikki muut ovat?”
Maailmankaikkeuden koko ja galaksien lukemattomat planeetat ja tähdet antavat ymmärtää, että Maan ulkopuolella esiintyy mitä suurimmalla todennäköisyydellä älykästä elämää. Miksi sitten meihin ei ole vielä oltu yhteydessä?
Savuavaa asetta ei ole löydetty
Fermin paradoksina tunnettuun kysymykseen on karkeasti arvioiden mahdollista vastata kahdella tavalla. Vieraat sivilisaatiot joko välttävät viestimästä sijaintinsa paljastumisen pelossa, sillä Aurinkokunta sijaitsee galaksin autiossa kolkassa, tai ne käyttävät radioaaltoja kehittyneempää viestintävälinettä, jonka signaaleja meillä ei ole edellytyksiä vastaanottaa. Tai sitten Maan elämä on ainutlaatuista.
Ufoihin uskovat pitävät kuitenkin varmana, että avaruusolentoja on olemassa ja että niitä on käynyt Maassa monta kertaa – ja tulee käymään vastakin.
Julkistamalla videoita Pentagon on antanut ufoihin uskoville uutta yllykettä jatkaa savuavan aseen etsimistä. Jos vieras jäisi kiinni verekseltään, saataisiin vihdoin tietää, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Toivottavasti astrofyysikko Carl Saganin sanat muistetaan, kun todisteita käydään läpi:
”Kannattaa olla mieleltään avoin, muttei kuitenkaan niin avoin, että aivot putoavat.”
Jäitä hattuun siis kaikille ufotutkijoille.
CARL SAGAN
ASTROFYYSIKKO
Kannattaa pitää mieli avoimena, mutta ei niin avoimena, että aivot putoavat.