Sinivalaat parittelevat muiden valaslajien kanssa

Maailman suurin nykyeläin ei ole uuden dna-tutkimuksen mukaan kovinkaan nirso kumppaninvalinnassa. Suuret nisäkkäät eivät kuitenkaan hae rakkautta aivan mistä vaan.

LUONTO Maailman suurinta nykyisin elävää eläintä ei haittaa, jos kumppani edustaa toista lajia. Uusi sinivalaita koskeva tutkimus osoittaa, että noin 3,5 prosenttia niiden perimästä on peräisin toisesta valaslajista.

Tutkimuksen tehneet norjalaiset ja kanadalaiset tutkijat yllättyivät siitä, että vieraan perimän osuus sinivalailla oli niin suuri.

Sinivalaan vieras dna ei kuitenkaan ollut peräisin kovin kaukaiselta sukulaiselta, vaan niin ikään uurteisvalaisiin kuuluvalta sillivalaalta. Uusi tutkimus osoitti myös, että kaikkien elävien sinivalaiden perimässä on enemmän tai vähemmän sillivalaiden dna:ta.

Uuden tutkimuksen johtopäätös on yllättävä, sillä useimmat niin sanotut hybridit eli kahden eri lajin jälkeläiset eivät yleensä kykene lisääntymään. Tämä pätee niin muuliin, joka on hevosen ja aasin risteymä, kuin liikeriin, jonka vanhemmat ovat leijona ja tiikeri.

Vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että uurteisvalaisiin,

Balaenoptera, kuuluvilla valaslajeilla, kuten sinivalailla ja sillivalailla, on joitakin geneettisiä piirteitä, joiden ansiosta näiden kahden lajin väliset hybridit voivat lisääntyä.

Tutkijat eivät vieläkään ole aivan varmoja siitä, miksi näin on, mutta he olettavat, että nämä kaksi lajia eivät ole evoluution aikana erkaantuneet toisistaan yhtä kauas kuin hevoset ja aasit tai leijonat ja tiikerit. Sekä sini- että sillivalaalla on 44 kromosomiparia ja identtinen malli.

Vuonna 1986 Islannin vesiltä pyydettiin ensimmäinen kantavana ollut hybridi. Sini- ja sillivalaiden naaraspuolinen jälkeläinen kantoi sinivalaan siittämää poikasta. Mielenkiintoista on, että geneettisen materiaalin siirto lajilta toiseen näyttää sini- ja sillivalaiden tapauksessa olevan jokseenkin yksipuolista. Vaikka sinivalaissa on paljon sillivalaan perimää, aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että sillivalaat eivät näytä perivän sinivalaan dna:ta samalla tavalla.

Yksi selitys on, että sinivalaat ovat ainoa laji, joka on valmis parittelemaan hybridin kanssa. Syynä on ehkä se, että sinivalailla ei ole varaa nirsoilla. Sillivalaskanta on suuri, kun taas sinivalaiden määrä pienenee.

Toistaiseksi tutkijat eivät ole löytäneet todisteita siitä, että sillivalaiden dna aiheuttaisi ongelmia sinivalaille. Uudessa tutkimuksessa tutkijat kirjoittavat kuitenkin olevansa huolissaan siitä, mitä tapahtuu, jos sinivalaiden ainutlaatuinen perimä sekoittuu liikaa.

Tutkijoiden mukaan seurauksena voisi olla se, että valtava nisäkäs olisi aiempaa vastustuskyvyttömämpi ympäristön muutoksille, jotka lisääntyvät ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi.