Ter­ve­tu­loa Ve­nuk­sel­le

Hel­ve­til­lis­tä maa­il­maa ku­va­taan Maan häi­jyk­si kak­so­sek­si.

Tieteen Ytimessä 2018 - - Sisältö -

Ku­vit­te­le Maa­ta muu­ta­man mil­jar­din vuo­den ku­lut­tua. Maa­pal­lon il­ma­ke­häs­tä on sil­loin tul­lut niin pak­su, et­tä pla­neet­ta läm­pe­nee läm­pe­ne­mis­tään. Me­ret al­ka­vat kie­hua, eliöt kamp­pai­le­vat eloon­jää­mi­ses­tä ja maas­ta tu­lee tap­pa­va, myr­kyl­li­nen au­tio­maa. Se voi kuu­los­taa ää­rim­mäi­sel­tä, mut­ta näin on luul­ta­vas­ti ta­pah­tu­nut Ve­nuk­sel­la, Au­rin­koa toi­sek­si lä­him­mäl­lä pla­nee­tal­la Mer­ku­riuk­sen jäl­keen. Kun pla­nee­tat syn­tyi­vät noin 4,6 mil­jar­dia vuot­ta sit­ten, Ve­nus ja Maa oli­vat var­sin sa­man­lai­sia, ku­ten vie­lä nyt­kin. Mo­lem­mat ovat ki­vipla­neet­to­ja, suun­nil­leen sa­man­ko­koi­sia, ja niil­lä on sa­man­kal­tai­set ke­mial­li­set koos­tu­muk­set.

Ve­nuk­sel­la on luul­ta­vas­ti ker­ran ol­lut me­riä, ai­van ku­ten Maal­la nyt. Toi­sin kuin maa­pal­lol­la, nä­mä me­ret ei­vät säi­ly­neet tar­peek­si pit­kään, jot­ta elä­mää oli­si eh­ti­nyt syn­tyä. Näin tut­ki­jat ai­na­kin us­ko­vat. Yhä vah­vem­man au­rin­gon ja vah­vo­jen au­rin­ko­tuul­ten yh­dis­tel­mä ai­heut­ti Ve­nuk­sel­la hä­kel­lyt­tä­vän muu­tok­sen, jol­lai­sen Maa­kin voi vie­lä jos­kus ko­kea.

Muu­tok­set sai­vat Ve­nuksn ve­den höy­rys­ty­mään il­ma­ke­hään, jol­loin il­ma­ke­häs­tä tu­li ti­heäm­pi ja Ve­nus läm­pe­ni läm­pe­ne­mis­tään. Sit­ten ki­vi­la­jien hii­li al­koi sub­li­moi­tua il­ma­ke­hään, jos­sa se yh­dis­tyi hap­peen ja muo­dos­ti hii­li­diok­si­dia. Il­ma­ke­hä ti­he­ni en­ti­ses­tään, ja pla­neet­ta jat­koi lämpenemistä, kun­nes se saa­vut­ti ny­kyi­sen ti­lan­sa. Tä­tä pro­ses­sia sa­no­taan kiih­ty­väk­si kas­vi­huo­ne­pro­ses­sik­si.

Pla­nee­tan ti­heä il­ma­ke­hä on tal­lel­la, jon­ka vuok­si sen pin­ta on pii­los­sa nä­ky­vis­täm­me. Tut­ki­jat al­koi­vat saa­da tie­toa sii­tä, mi­tä al­haal­la ta­pah­tuu Neu­vos­to­lii­ton 1960–80-lu­vuil­la lä­het­tä­mien ja NASA:N ja ESA:N lä­het­tä­mien son­dien avul­la.

Pla­nee­tan pin­nan 450 as­teen kes­ki­läm­pö­ti­la on riit­tä­vän kor­kea su­lat­ta­maan lyi­jyä, ja se te­kee Ve­nuk­ses­ta au­rin­ko­kun­tam­me läm­pi­mim­män pla­nee­tan. Pin­nal­la on vul­kaa­ni­sia muo­dos­tel­mia, ja pla­nee­tal­la voi yhä ol­la toi­mi­via tu­li­vuo­ria. Tuu­let pyyh­ki­vät pla­nee­tan pin­nal­la usei­den sa­to­jen ki­lo­met­rien tun­ti­no­peu­del­la, ja sa­teet ovat rik­ki­hap­poa. Nä­mä hel­ve­tin­kal­tai­set olo­suh­teet se­lit­tä­vät, mis­tä Ve­nus on saa­nut lem­pi­ni­mek­seen ”Maan häi­jy kak­so­nen”. Jos ih­mi­nen ei pi­dä huol­ta maa­pal­los­ta, Ve­nus voi ol­la vink­ki sii­tä, mi­kä mei­tä odot­taa.

”Pla­nee­tan pin­nan 450 as­teen kes­ki­läm­pö­ti­la on riit­tä­vän kor­kea su­lat­ta­maan lyi­jyä.”

Tä­män tut­ki­jat tie­tä­vät au­rin­ko­kun­nan läm­pi­mim­mäs­tä pla­nee­tas­ta.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.