KAIKKI TAPAHTUU JOSTAKIN SYYSTÄ
Evoluutiolla on tavoite, ja se yrittää ratkaista ongelmia.
Monet puhuvat evoluutiosta kuin se vaikuttaisi siten, että kaikki eliöt yrittävät kehittyä paremmiksi, nopeammiksi tai vahvemmiksi kuin kaikki muut. Totuus on, ettei evoluutiolla ole mitään tavoitetta, ja tulos on kaukana täydellisestä. Todellisuudessa evoluutiota ohjaavat geneettiset mutaatiot, joita tapahtuu varsin sattumanvaraisesti. Osa näistä sattumanvaraisista variaatioista saa eliöt elämään hieman pitempään tai saamaan enemmän jälkeläisiä. Nämä hyödylliset ominaisuudet välittyvät seuraavalle sukupolvelle. Toiset ominaisuudet tekevät elämästä hieman vaikeampaa.
Ympäristö, jossa eliöt ovat, määrää, mitkä sattumanvaraisista mutaatioista ovat hyödyksi ja mitkä eivät. Tähän voivat vaikuttaa ilmasto, petoeläimet, ruoan saatavuus tai se, miten voimakasta kiinnostusta eliö herättää puolisossa. Muutokset tapahtuvat riippumatta siitä, mitä ominaisuudet tulevat valituiksi ajan mittaan, eivätkä ne tähtää mihinkään tavoitteeseen.
Evoluutio yrittää ja erehtyy, eikä lopputulos aina ole niin täydellinen kuin se olisi voinut olla. Esimerkiksi ihmisen silmässä on pieni puute. Viestiä aivoihin kuljettavan näköhermon päässä ei ole verkkokalvoa, vaan verkkokalvossa on sillä kohtaa aukko josta verisuonet pääsevät verkkokalvon eteen. Siksi meillä on sokea piste. Silmämme on kehittynyt monivaiheisessa prosessissa, mutta kaikki ei aina järjesty parhaalla mahdollisella tavalla.
Eliöt eivät halua, yritä eikä niiden tarvitse kehittyä. Ne vain tekevät sen joka tapauksessa – ja tulokset ovat fantastisia ja ennalta arvaamattomia.