SILMÄ ON NIIN MONIMUTKAINEN, ETTEI SE OLE VOINUT KEHITTYÄ
Miten monimutkaiset näköelimet ovat voineet kehittyä?
Darwininkin oli vaikea ymmärtää, että silmä oli evoluution tulosta, mutta jos käymme sen läpi vaihe vaiheelta, se alkaa kuulostaa uskottavalta. Silmät ovat yksinkertaisimmillaan pigmenttiläiskiä, jotka reagoivat auringonvaloon. Jos tätä pigmenttiä on tasaisella pinnalla, se voi vain havaita valon ja pimeän. Jos se saa pientä syvyyttä kuopassa, sitä voidaan käyttää päättelemään, mistä suunnasta valo tulee. Jos kuopista tulee hieman syvempiä ja aukko alkaa sulkeutua, saadaan jotakin, joka muistuttaa neulanreikäkameraa. Valoa tulee sisään vähemmän, ja ihmeellisiä kuvia alkaa muodostua. Jos aukko sitten peitetään kerroksella läpinäkyviä soluja, syvennys voi täyttyä nesteellä. Silloin linssi, mykiö, alkaa muodostaa kristalleja sisälleen. Tämä linssi auttaa silmää kohdistumaan, ja kuvista tulee vielä terävämpiä. Kaikki nämä pienet sopeutumiset voivat antaa eliölle pieniä etuja ympäristössään; se voi esimerkiksi metsästää tehokkaammin tai huomata petoeläimet aikaisemmin. Sopeutuminen etenee monien sukupolvien ajan, ja silmä on muuntunut vähitellen.