2. Erä: Viestintä

Koirat ja kissat viettävät paljon aikaa yhdessä omistajiensa kanssa. Ne hellittelevät, jekkuilevat ja tulevat osaksi arkipäivää. Siksi ei pahemmin yllätä, että turkispeitteiset ystävämme ovat kehittäneet keinoja viestiä kanssamme. Ääntelyllä on tärkeä merkitys. Koirat voivat päästää monenlaisia ääniä. Ne osaavat ulvoa, vinkua, murista, kitistä ja haukkua. Aikuiset sudet eivät hauku (vaikka nuoret sudet tekevätkin niin), joten haukku on koiran kehittämä ominaisuus, jotta ihmiset ymmärtäisivät sitä paremmin. Koirat hakevat myös kontaktia katsekontaktilla ja osaavat seurata ihmisen katsettakin saadakseen selville, mitä me katsomme. Tällaista käytöstä on vain kesyillä koirilla. Villit sudet eivät etsi katsekontaktia ihmisen kanssa.

Kissan naukuminen on kuitenkin vielä koiran haukkua fiksumpaa. Kissat ovat eläneet yhdessä ihmisten kanssa niin kauan, että ne ovat oppineet kommunikoimaan alitajuntamme kanssa. Kun kissa naukuu tuntiessaan itsensä yksinäiseksi, äänen taajuus on sama kuin vauvan itkulla. Siksi ihminen haluaa heti lohduttaa kissaa ja pitää siitä huolta.

Kehon kieli on kommunikaatiossa vielä ääniäkin tärkeämpää. Eläimet osoittavat tunteitaan kehon kielen kautta. Iloinen kissa, joka haluaa silittelyä, painaa selkää kättä vasten ja kehrää. Jos kissa tekeytyy pienemmäksi ja vetäytyy, se ei ole kiinnostunut, ja jos se painaa korvat taakse, se on jännittynyt tai peloissaan.

Iloinen, rento koira makaa mielellään selällään vatsa ja kaula paljastettuina. Ne rakastavat tulla silitetyksi! Jos sen sijaan silität siten makaavaa kissaa, mahdollisuutesi tulla raavituksi ovat suuret, koska monet kissat eivät pidä vatsan silittelystä.