KRISTALLILUOLA
Tämä näyttävä ja salainen aarre on kasvanut Meksikon alla 500 000 vuoden ajan.
Kun kaivostyöläiset murtautuivat vuonna 2000 meksikolaisen hopeakaivoksen seinämän läpi 300 metriä maan alla, heillä ei ollut aavistustakaan, millainen näky heitä odotti. Kaikkialla ahtaassa tilassa kohosi ristiin rastiin valtavia kristallipilareita. Luola oli aluksi täynnä vettä, mutta kaivosyhtiö pumppasi sen tyhjäksi, ja ihmiset pääsivät ensimmäisen kerran tutustumaan siihen. Samalla löydettiin suurimmat kristallit koskaan.
Ne olivat voineet kasvaa niin suuriksi luolan täydellisten olosuhteiden ansiosta. Luolan vesi oli hyvin andhydriittipitoista, ja siellä vallitsi juuri sen alapuolella sijaitsevan magma-altaan ansiosta tasainen 58 asteen lämpötila. Tässä lämpötilassa anhydriitti sulaa hitaasti ja muuttuu kipsiksi, pehmeäksi materiaaliksi, joka kiteytyy läpikuultavaksi seleniitiksi. Seleniittikristallit ovat voineet kasvaa vaikuttavan suuriksi näissä 500 000 vuoden ajan vakaina pysyneissä olosuhteissa. Ne ovat samalla kuitenkin tehneet luolasta kävijälle vaarallisen paikan. Ihmiset voivat korkean lämpötilan ja ilmankosteuden vuoksi olla luolassa vain lyhyitä aikoja kerrallaan, vaikka he käyttävät suojapukua ja hengitysnaamaria.
Tutkimusten jatkuessa käydään samaan aikaan keskustelua siitä, mitä tapahtuu, kun Naican kaivos suljetaan. Geologien on päätettävä, jatketaanko veden pumppaamista ja annetaanko ihmisten päästä luolaan, vai täytetäänkö se jälleen vedellä, jotta kristallit voivat jatkaa kasvamista.
”Ihmiset voivat oleskella luolassa vain lyhyen ajan.”