Matka kuolemanjälkeiseen elämään

Paikan taivaassa varmistaminen oli helpommin sanottu kuin tehty.

Kallis hautakammio sen enempää kuin loitsutkaan eivät taanneet paikkaa seuraavassa elämässä. Sielun oli ensin voitettava alamaailmassa odottavat esteet ja demonit. Sitten oli seistävä jumalien oikeuden edessä seremoniassa, jossa sydän punnittiin. Vain arvollisimmat sielut saattoivat jatkaa ja elää ikuisessa onnessa.

Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että kuolleen sielu irtautui ruumiista hautajaisten jälkeen ja lähti alamaailmaan (Duat). Sen oli siellä kuljettava 12 taloon, joista jokaista vartioi uusi jumala, joka sielun oli tunnistettava ja nimettävä. Se voi kuulostaa helpolta, mutta siellä oli myös hirviöitä, demoneja ja tulijärvi, jotka oli kukistettava. Kuolleiden kirjassa oli luettelo loitsuista, jotka voisivat auttaa sielua voittamaan nämä esteet. Jos se onnistui, sielu pääsi oikeussaliin, jossa sen oli osoitettava arvollisuutensa 42 jumalan edessä.

Kuolleiden kirja saattoi auttaa sielua vastaamaan kysymyksiin oikein, jotta se pääsisi läpi. Sen jälkeen sielu sai jatkaa seremoniaan, jossa sydän punnittiin. Sitä johti Osiris, alamaailman korkein jumala. Egyptiläiset uskoivat, että sydän tallensi kaikki kuolleen toimet elämän aikana. Niitä punnittiin Maat-jumalattaren sulkaan, jotta nähtäisiin, miten moraalisesti vainaja oli toiminut. Jos vaa'an kupit asettuivat tasan, Osiris toivotti sielun tervetulleeksi seuraavaan elämään. Jos sydän oli höyhentä painavampi, sielu heitettiin krokotiilidemoni Ammitin kitaan. Se joutui silloin pimeyteen ja oli tuomittu ikuiseen, levottomaan olemassaoloon. Kuollut saattoi aina toivoa, että Kuolleiden kirja auttaisi: loitsu 30B:n lukeminen voisi estää sydäntä paljastamasta synkkää menneisyyttään.

Ne onnekkaat, jotka varmistivat paikan kuolemanjälkeisessä elämässä, saivat elää ikuisesti Aarun ruokoniityillä. He saivat sieltä maata, jolla viljellä viljelyskasveja mukanaan haudattujen šabtien avulla ja nauttia ikuisen rauhan tulevaisuudesta.