Empatiageenit
DNA voi ratkaista, miten hyvin ihmiset osaavat tulkita toisten ihmisten tunteita näiden ilmeistä.
Alansa suurin tutkimus yrittää löytää yhteyden suoritusten kognitiivisessa empatiatestissä ja genetiikan välillä. Tähänastiset tulokset viittaavat siihen, että DNA vaikuttaa ainakin osittain kykyymme ymmärtää muiden ajatuksia ja tunteita tulkitsemalla silmien ilmeitä.
Genetiikkayhtiö 23andme:lle työskentelevä tutkijaryhmä on tunnistanut kromosomin 3 geneettisen variantin, joka liittyy kykyyn tulkita silmien ilmeitä. 89 000 ihmiselle ympäri maailmaa tehdyssä tutkimuksessa käytettiin Silmätestiksi kutsuttua testiä, jolla määritettiin yksilöiden kognitiivista empatiakykyä.
Kromosomi 3:n pienin osa on osa geeniä LRRN1 (Leucine Rich Repeat Neuronal 1), joka oli tunnistettu aiemmin sen merkittävästä roolista hermokeskus aivojuoviossa. Aivojen tämä alue on osoittautunut tärkeäksi empatialle, ja uusi tutkimus näyttää osoittavan, että sama geneettinen variaatio, jonka yhdistetään korkeisiin pisteisiin Silmätestissä lisää myös aivojuovion volyymiä.
Se on tärkeä askel eteenpäin neurotieteessä, ja se lisää palapeliin uuden palasen etsittäessä syitä vaihteluun kognitiivisessa empatiassa. Tutkimus tukee teoriaa, että empatia johtuu genetiikasta ja lapsuudenaikaisista kokemuksista. Työryhmä haluaa jatkaa aiheen parissa, ja se suunnittelee tutkimusta siitä, miten nämä geneettiset variaatiot toimivat ja miten ne saavat aikaan eroja ihmisten empatiakyvykkyydessä.