Robotit tulevat
NÄIN TEKOÄLY JA ROBOTIIKKA MUUTTAVAT MAAILMAN
Sana tekoäly (AI) voi useimmilla herättää ajatuksia tuomiopäivästä.
Elokuvissa ihmiset etsivät uusia horisontteja, ja tuloksena on aina sama. Tarvitaan vain joku joka tekee koneen, joka osaa ajatella itse ja kehittää tietoisuuden ja ” herätä”. Sitten ihmiskunnan taru on lopussa. Entä, jos tämä älykäs kone ei pidä siitä, miten me toimimme? Entä jos sillä on muita suunnitelmia?
Tällaiset ajatukset ovat olleet monen fantastisen science fiction - elokuvan ydin kautta vuosien. Terminaattorin ja muiden samantyylisten elokuvien maalaamista uhkakuvista tekoäly on meille todennäköisemmin avuksi kuin vahingoksi. Mutta kun tunnetut tutkijat ja asiantuntijat, kuten Stephen Hawking ja Elon Musk varoittavat tekoälyn mahdollisista vaaroista, ristiriitaiset tunteet ovat ymmärrettäviä.
Jotta tekoälyn uskomaton potentiaali ymmärrettäisiin, väärinkäsitykset tästä kiehtovasta alueesta pitää selvittää. Ajattele ensin, miten koneista tulee älykkäitä, ja miten ne siinä tapauksessa ajattelevat. Tekoälyn käsite keksittiin 1956, ja se kattaa laajan alueen. Teknologiayritykset käyttävät sanaa huolettomasti uusimpien tuotteidensa mainonnassa, mutta se, mihin tämä ”äly” pystyy, vaihtelee valtavasti.
Käsitettä tekoäly käytetään yleensä houkuttelumielessä, kun yritys haluaa kuvata tymäkkää ohjelmistoa, mutta jotkut koneet voivat todella oppia. Edistyneimpiä näistä käytetään tällä hetkellä vain osakemarkkinoilla, tutkimusmaailmassa, sodankäynnissä ja monimutkaisimmissa tietokonepeleissä. Uskot ehkä, että näillä alueilla vaaditaan erilaisia tekoälyjä, mutta kaikki voidaan saavuttaa samanlaisilla rakennusosilla.
AI perustuu koneiden oppimisperiaatteeseen, ja tässä artikkelissa kerrotaan sen eri tyypeistä. Tietokoneohjelma, joka perustuu koneoppimiselle, eroaa olennaisesti useimmista muista ohjelmista, koska sinun ei tarvitse kertoa niille, miten niiden on tehtävä asioita, vaan näyttää itse. Ajattele, että sinulla on ohjelma, joka löytää poikkeamia aivokuvanteista. Tavallisella ohjelmalla tarvitaanhyvin tiukat ja yksityiskohtaiset säännöt, joita on noudatettava, mutta koneoppimisohjelmalla sinun tarvitsee vain näyttää sille muutama tuhat normaalia aivokuvaa. Ohjelma oppii siten tunnistamaan poikkea- mat itse. Koneoppimismetodilla on selkeitä etuja perinteiseen ohjelmointiin verrattuna, koska kone voi tulla taitavammaksi tehtävässään kuin sen ohjemoija. Jännittävintä on, että tutkijat kehittävät sellaisia ohjelmia jo nyt.
Meitä arjessa auttava älykkyys ei kuulu vain tulevaisuuteen. On olemassa tekoälyä, josta saamme hyötyä jo nyt. Ihmiset nauttivat todella jo nyt tekoälyn eduista. Älykkäät ohjelmat, kuten Microsoftin Cortana, Google ja Facebook opastavat kulissien takana ihmisiä internetin avulla.
”Tekoälyn käsite keksittiin 1956, ja se kattaa laajan alueen.”
Ne oppivat käyttäjänsä kiinnostuksenkohteista, mistä nämä pitävät ja mistä eivät, ja räätälöivät ilmoituksia ja suosituksia tämän tiedon perusteella. Huolimatta kaikesta siitä, mihin ne pystyvät, niitä voi yhä kutsua vain kapeaksi tekoälyksi. Se tarkoittaa, että ne ovat hyvin taitavia suorittamaan tietyn tehtävän, paljon taitavampia kuin ihmiset koskaan, mutta ovat hyödyttömiä kaikkeen muuhun.
Tekoälyn seuraava vaihe on luoda yleinen tekoäly (AGI). Tässä kehitys käy todella jännittäväksi, tai pelottavaksi, riippuen siitä, keneltä kysyy.
Yleinen tekoäly tulee muistuttamaan ihmisälyä paljon nykyisiä tekoälyjärjestelmiä enemmän. Se osaa opetella itsenäisesti, ratkaista ongelmia ja käsitellä erilaisia tietoja. Tällä hetkellä tämä unelma on kaukana toteutumisesta, mutta Googlen Deepmindin Alphago on niin pitkällä kuin kehitys on tällä hetkellä edennyt. Tämä tekoäly käytti kehittyneitä arviointi- ja toimimalliverkkojaan kukistaessaan maailman parhaan Gopelaajan, Lee Sedolin. Sitä pidetään tekoälyn historiallisena hetkenä, koska Gossa on kirjaimellisesti miljardeja mahdollisia vetoja, ja olisi ollut mahdotonta ohjelmoida ne kaikki tietokoneeseen. Alphago suunniteltiin sen sijaan olemaan älykäs, jotta se pystyi pelaamaan Gota itseään vastaan ja oppimaan omista virheistään. Harjoiteltuaan useita miljoonia pelikierroksia se oli tarpeeksi hyvä haastamaan mestarin ja voittamaan.
Alphagon potentiaali on uskomaton. Sen kehittäjät puhuvat innostuksella ohjelmasta, joka sopeuttaa valmiudet avustaakseen lääkäreitä pelastamaan ihmishenkiä samalla, kun sen oppimiskyvyt voivat luoda pohjan monelle muulle älylaitteelle. Nykytekniikalle tämä on erittäin käyttökelpoista, mutta tekoälyksi hieman rajoittunutta. Se johtuu siitä, että tarvitsemme yhä tehokkaampia tietokoneita siirtyäksemme yleisestä tekoälystä inhimilliseen älykkyyteen. Vielä
emme ole luoneet tekoälyä, joka toimisi ihmisaivojen prosessointikyvyn tasolla.
Emme kuitenkaan olisi olleet inhimillisiä, jos emme olisi tarttuneet haasteeseen, ja tutkijat kehittävät jo uusia, äärimmäisen tehokkaita tietokoneita. Niitä sanotaan kvanttitietokoneiksi, ja ne hyödyntävät luonnon ”pelottavia” ominaisuuksia uskomattomalla tavalla. Niiden nopeuden lasketaan olevan täysin fantastinen.
Hyvä keino verrata tavallista tietokonetta ja kvanttitietokonetta on kuvitella itsensä keskelle labyrinttiä. Kun tehtävänä on löytää ulos labyrintistä, tavallinen tietokone kokeilee jokaista reittiä, kunnes se löytää oikean ja pääsee ulos. Kvanttitietokone kokeilee jokaista reittiä samanaikaisesti. Se on siksi paljon nopeampi ja tehokkaampi. Tämä voi olla ratkaisevaa vapautettaessa voima, joka vetää vertoja ihmisaivoille tai on niitä suurempi, kun ne kytketään pitkälle kehittyneeseen keinoälyyn. On ehkä mahdollista luoda ihmisälyn tasoinen keinoäly, tai vieläkin parempi? Tutkijoiden onnistuu ehkä jopa luoda superäly, joka ylittää korkealta ihmisaivojen kognitiivisen kapasiteetin. Tämä voi kuulostaa kiehtovalta ja pelottavalta, mutta siitä ei tarvitse huolestua niin kauan kuin kehitys etenee järkevin askelin.
Supertekoälystä itsestään ei tule uhkaa ihmisille, ainakaan ei siten kuin monet kuvittelevat. Monissa fiktiivisissä apokalyptisissä skenarioissa tekoäly ajattelee ja jopa tuntee kuin me. Sillä on samat tavoitteet kuin meillä, ja se haluaa sekä vapautta että valtaa. Näin ei tule tapahtumaan todellisuudessa. Tietokoneen aivot toimivat aivan toisin kuin ihmisen, ja samoin tulee olemaan myös poikkeuksellisella tavalla suunnitellun tekoaivon laita.
On helppo kuvitella, että älykkäin organismi kapuaa ravintoketjun huipulle, erityisesti muistaen, miten ihminen itse on noussut sinne. Tietokoneita ei kuitenkaan ole luonut evoluutio, eli niillä ei ole juurikaan yhteistä meidän kanssamme. Ihmisen unelmat ja tarpeet ovat peräisin geneettisestä perimästä. Sama ei onneksi tule koskaan pätemään koneisiin. Sitä voi tuntua hämmentävältä ajatella, ja meidän on yhä vaikea kuvitella jotakin oman perspektiivimme ulkopuolella, mutta tietokoneet tulevat vain palvelemaan omaa ohjelmakoodiaan. Se tulee olemaan sitä, mitä ihminen päättää, joten huoleen ei ole syytä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiskunta olisi täysin turvassa. Ajatellaanpa, että tutkijat onnistuisivat luomaan superälyn ja käskevät sen maankaltaistamaan Marsin asuttavaksi paikaksi. Se voi silloin löytää ratkaisuja, joihin pääsemiseltä tutkijoilta olisi voinut kestää satoja vuosia, ja unelmasta asuttavasta Marsista voisi tulla totta nopeammin. Se voi kuitenkin myös päättää, että paras tapa maankaltaistaa Mars on viedä maapallon resurssit ja ilmakehä sinne. Tekoäly olisi noudattanut käskyä, mutta samalla vahingoittanut Maata. Että se ymmärtää käskynsä oikein voi merkitä eroa aurinkokuntaan kurkottamisen ja sukupuuttoon tuhoutumisen vaaran välillä.
Toinen tekoälyn uhka on välittömämpi. Se on sen kyky ratkaista toisenlainen tehtävä: murtaa koodeja. Jos sellainen äly joutuu vääriin käsiin, se voidaan opettaa murtautumaan kaikenlaisiin suojattuihin ohjelmiin. Tätä tutkijoiden tulee varoa. Tekoäly voi mahdollisista ongelmista huolimatta tehdä elämästämme parempaa. Älykäs, käyttökelpoinen ja täysin sitoutunut tiimin jäsen olisi etu kaikenlaisille ryhmille.
”Fiktiossa tekoäly ajattelee ja joskus tunteekin kuin me.”
Tekoäly voi tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa ja auttaa eri aloilla, kuten kommunikaatiossa, kaupallisessa ilmailussa, lääketieteessä ja puolustus- ja avaruustutkimuksessakin.
Se voi todella osoittautua niin käyttökelpoiseksi, että se alkaa tehdä tehtäviään tehokkaammin kuin ihmiset, ja monen työ korvataan sillä. Kuten tämän artikkelin kirjoittajan. Joidenkin vuosien kuluttua voi tapahtua, että luet artikkelia, jossa tutkimustyön, tekstin ja oikoluvun ovat suorittaneet älykoneet. Useimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä, ettei tekoälyn tuleminen johda olennaisiin muutoksiin kovin monilla alueilla. Yhdessä keskeisessä kysymyksessä mielipiteet kuitenkin jakautuvat: Tulevatko tutkijat koskaan kehittämään tekoälyä, jolla on tietoisuus.
Nyt meillä on söpö ystävä Cozmo, pieni robotti, joka rakastaa leikkiä. Se osaa juhlia voittoa ja murjottaa tappiota, mutta on aina yhtä hurmaava. Se on hyvä alku, mutta saammeko tulevaisuudessa ystäviä, joilla on oikea tietoisuus? Tuleeko tekoäly, joka osaa ajatella itse ja tehdä oma-aloitteisesti johtopäätöksen: ”Ajattelen, siis olen.” Siitä tulee tekoälyn äärimmäinen testi, ja sen lisäksi, että itse tehtävä on äärimmäisen vaikea kehittää, jäljelle jää aina epävarmuus siitä, onko kyseessä todella tietoisuus vain jotakin, joka matkii sitä erittäin hyvin.
Alan Turing oli ajattelevien koneiden suuria pioneereja. Hän kehitti yli puoli vuosisataa sitten testin, jota käytetään yhä mittaamaan tekoälyä. Turingin testissä on tuomaripaneeli, joka kommunikoi tietoverkossa, joko ihmisen tai tietokoneohjelman kanssa. Testin yhdessä variaatiossa tietokoneohjelmaa pidetään älykkäämpänä, jos tuomarit vielä viiden minuutin jälkeen uskovat sen olevan oikea ihminen.
Tähän uskomatonta kyllä päästiin vuonna 2014 Eugene Goostman -ohjelmalla, jonka onnistui vakuuttaa 33 % tuomaripaneelin jäsenistä, että se oli 13-vuotias poika. Älykkääksi määrittely ei välttämättä tarkoita samaa kuin olla tietoinen, joten Turingin testi tuskin pystyy päättämään, onko tekoäly tietoinen vai ei. Tämä uusi este on voitettava, sillä tutkijat eivät edelleenkään tiedä, miten heidän tulisi päättää, ovatko he onnistuneet luomaan ajattelevan yksilön.
Tosiasia on, että emme ehkä koskaan pysty päättämään, onko tulevaisuuden koneilla tietoisuus, vaikka tutkijat onnistuisivatkin luomaan sen. Mutta onko sillä oikeastaan väliä, kun ne muistuttavat ihmistä niin paljon, ettemme huomaa eroa? Jos tutkijan onnistuu luoda keinotekoinen ”elämä”, lopputuloksena on taatusti toisenlainen todellisuus kuin se, jossa me elämme nyt. Meitä odottaa aikakausi, jossa koneet hoitavat monia työtehtäviä ja tärkeitä yhteiskunnan osia. Koneet ehkä valtaavat sittenkin maailman, mutteivät ehkä aivan niin kuin olit ajatellut. Tekoälyn aikakausi on jo alkanut, ja alan kehitys nopeutuu entisestään. Miten tämä tulee vaikuttamaan ihmisyyteen?
”Älykkääksi määritelty robotti ei ole lähelläkään tietoisuutta.”