Entisaikojen vakoilijat
ENTISAIKOJEN Vakoojien salaisuudet kautta aikojen
Pyrkimys yrittää saada haltuunsa luottamuksellista tietoa asiakirjoista sotataktiikoihin on ollut mittaamattoman tärkeää hallitsijoille, imperiumeille ja hallinnoille kautta historian. Kansakunnat ovat hankkimalla salaista tietoa vihollisista, ja ehkä liittolaisistakin, voineet varmistaa sotilaallisia, poliittisia ja taloudellisia etuja.
Vakoilu tarkoittaa salaisen tiedon kokoamista, ja sen menetelmät ovat muuttuneet dramaattisesti teknologian mukana. Antiikin Roomassa kirjeitä avattiin ja luettiin matkalla vastaanottajalleen. Jotta vihollisen vakoojat eivät näin lukisi joukkojen salaisia ilmoituksia, Julius Caesar keksi maailman vanhimman salakirjoituksen.
1900-luvulla vakoilu esitti tärkeää osaa kahdessa maailmansodassa. Maat loivat monimutkaisia järjestelmiä pysytelläkseen askeleen vihollisen edellä. Joidenkin mielestä natsien Enigma-salauslaitteen ”murtamattoman” koodin murtaminen lyhensi toista maailmansotaa useilla vuosilla ja säästi lukemattomia ihmishenkiä.
Kylmän sodan aikana strateginen tieto oli tärkeää, kun ydinsodan mahdollisuus USA:N ja Neuvostoliiton välillä häälyi maailman yllä. Se vaikutti molempien osapuolien taktiikkaan. Vakoojat kätkivät teknisiä apuvälineitä arkipäiväisiin esineisiin, kuten piilokameroihin takinnapeissa ja suklaakakkuihin kätkettyihin mikrofoneihin.
Vakoilu on tärkeää nykyäänkin. Turvallisuuspalvelut ympäri maailman tekevät parhaansa torjuakseen kansakunnan etuun kohdistuvia uhkia. Ne tekevät kaikkea terrorismin vastaisesta toiminnasta tietotekniikkarikollisuuden torjuntaan.