Joh­dan­to

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Toinen maa­il­man­so­ta oli ih­mis­kun­nan his­to­rian suu­rin ja kal­lein sota. Se oli maa­il­man­laa­jui­nen ja kos­ket­ti lä­hes kaik­kia maailman kolk­kia. Kun se lop­pui, maailman po­liit­ti­nen maan­tie­de oli muut­tu­nut ja ase­tel­ma mo­der­nin val­tio­jär­jes­tel­män pe­rus­tak­si oli syn­ty­nyt. Vuo­den 1945 lä­pi­mur­ron mer­ki­tys­tä on mah­dol­lis­ta lii­oi­tel­la, mut­ta muu­tos maailman so­taa edel­tä­väs­tä ta­lous­krii­sis­tä, eu­roop­pa­lai­ses­ta im­pe­ria­lis­mis­ta ja ää­ri­kan­sal­lis­mie­li­syy­des­tä so­dan­jäl­kei­seen maa­il­man­ta­lou­den ku­kois­tuk­seen, ko­lo­nia­lis­min päät­ty­mi­seen ja kyl­män so­dan ideo­lo­gi­seen vas­tak­kai­na­set­te­luun oli mer­kit­tä­vä.

On syy­tä muis­taa, et­tei ku­kaan voi­nut so­dan al­kaes­sa tie­tää var­mas­ti, mi­hin suun­taan se al­kai­si kul­kea, tai en­nus­taa sen tuot­ta­man tu­hon ja vä­ki­val­lan suu­ruut­ta. Mo­net eril­li­set konflik­tia­lu­eet su­lau­tui­vat yh­teen kuin pa­lo­pe­säk­keet val­tai­sak­si tu­li­hel­ve­tik­si. Eu­roo­pas­sa Sak­sa yrit­ti mur­tau­tua sil­le en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan tap­pion jäl­keen ase­te­tuis­ta ra­joi­tuk­sis­ta; laa­jen­tu­mis­ha­lui­nen fa­sis­ti­nen Ita­lia ai­heut­ti konflik­te­ja sen joh­ta­jan, Be­ni­to Mus­so­li­nin, unel­moi­des­sa Roo­man val­ta­kun­nan pa­laut­ta­mi­ses­ta; ItäAa­sias­sa käy­tiin so­taa kei­sa­ril­li­sen Ja­pa­nin puo­lus­taes­sa päät­tä­väi­ses­ti ei-val­kois­ten oi­keut­ta osuu­teen im­pe­riu­mis­ta; ja Län­si-aa­sias­sa kom­mu­nis­min­vas­tais­ten val­tioi­den liit­tou­ma Hit­le­rin Sak­san ym­pä­ril­lä läh­ti ris­ti­ret­kel­le uut­ta neu­vos­to­jär­jes­tel­mää vas­taan 1941.

Sota-alu­een kas­vaes­sa kaik­ki tär­keim­mät val­tiot pää­tyi­vät sii­hen mu­kaan. On usein väi­tet­ty, et­tä USA:N mu­kaan­läh­tö jou­lu­kuus­sa 1941 var­mis­ti liit­tou­tu­nei­den voi­ton puh­taan ta­lou­del­li­sen pai­non vuok­si, mut­ta lop­pu­tu­los ei ol­lut it­ses­tään sel­vä. Sak­sal­la ja sen liit­to­lai­sil­la oli suu­ret re­surs­sit, ja ne val­ta­si­vat nii­tä li­sää. Sak­san ja Ja­pa­nin so­ta­voi­mat tais­te­li­vat hy­vin tai­ta­vas­ti. Voit­taak­seen liit­tou­tu­nei­den oli pa­ran­net­ta­va tais­te­lu­tai­toa, koor­di­noi­ta­va toi­men­sa ja pi­det­tä­vä kan­sa päät­tä­väi­ses­ti asian ta­ka­na myös vas­toin­käy­mis­ten vai­hees­sa. Aja­tus, et­tä ak­se­li­val­lat ja eri­tyi­ses­ti Sak­sa hä­vi­si­vät so­dan oman tai­ta­mat­to­muu­ten­sa vuok­si, ei ota huo­mioon, mi­ten pal­jon te­hok­kaam­min liit­tou­tu­nei­den oli opit­ta­va tais­te­le­maan ja hyö­dyn­tä­mään täy­si­mit­tai­ses­ti ja kat­ta­vas­ti ko­ko tie­teel­lis­tä, tek­nis­tä ja tie­dus­te­lu­tak­tis­ta osaa­mis­taan. Uh­rauk­set teh­tiin, kos­ka so­dal­le an­net­tiin mer­ki­tys­tä pait­si vä­li­nee­nä oman sel­viy­ty­mi­sen ta­kaa­mi­sek­si, myös tie­tyn­lai­sen maa­il­man­jär­jes­tyk­sen saat­ta­mi­sek­si voi­maan. Ne oli­vat kou­riin­tun­tu­va seu­raus sii­tä, et­tä täl­lä so­dal­la to­del­la ha­lut­tiin muut­taa his­to­rian kul­kua.

Toi­nen­maa­il­man­so­ta:täy­del­li­nen­ku­vi­tet­tu his­to­ria ker­too konflik­tis­ta sen juu­ris­ta en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan ti­lin­pää­tök­ses­sä vuon­na 1919 ai­na liit­tou­tu­nei­den lo­pul­li­seen voit­toon ja va­kaam­man maa­il­man­jär­jes­tyk­sen pa­laut­ta­mi­seen.

Se al­kaa en­sim­mäi­sis­tä ra­joi­te­tum­man so­dan­käyn­nin vuo­sis­ta, kun Sak­san ar­mei­ja val­ta­si sa­la­man­no­peas­ti suu­ren osan Eu­roo­pas­ta suh­teel­li­sen vä­häi­sin tap­pioin kuol­lei­na ja haa­voit­tu­nei­na. Sak­sa val­ta­si vain 19 kuu­kau­des­sa alu­een Nor­jas­ta Kree­tal­le ja Rans­kan At­lan­tin ran­ni­kol­ta Var­so­vaan. Ei ole ih­me, et­tä Hit­ler ja Sak­san joh­to us­koi­vat var­muu­del­la pys­ty­vän­sä ra­ken­ta­maan uu­den maa­il­man­jär­jes­tyk­sen van­han rau­nioil­le.

Se nou­dat­ti so­dan ke­hi­tys­kul­kua ak­se­li­val­to­jen tun­keu­dut­tua Neu­vos­to­liit­toon, Kaak­koisAa­si­aan ja Tyy­nel­le­me­rel­le ja mel­kein Suezin ka­na­val­le. Neu­vos­to­lii­tos­sa tap­piol­ta väl­tyt­tiin vain poik­keuk­sel­li­sin pon­nis­tuk­sin, mut­ta kä­sit­tä­mät­tö­min tap­pioin – mi­kä ta­han­sa muu val­tio oli­si pyy­tä­nyt rau­haa. Sta­li­nin päät­tä­väi­syys yl­lä­pi­tää kan­san tais­te­lu­tah­toa oli vält­tä­mä­tön te­ki­jä 1941 ja 1942, jol­loin län­ti­set liit­tou­tu­neet tais­te­li­vat vält­tääk­seen tap­pion Tyy­nel­lä­me­rel­lä ja At­lan­til­la ei­vät­kä pys­ty­neet juu­ri­kaan es­tä­mään Sak­san ete­ne­mis­tä. Liit­tou­tu­nei­den etusi­ja oli yri­tyk­sis­sä säi­lyt­tää val­lit­se­va ti­la vai­keas­sa ti­lan­tees­sa ja es­tää pa­hem­pia asioi­ta ta­pah­tu­mas­ta. Ak­se­li­vi­hol­li­sil­le uu­den maa­il­man­jär­jes­tyk­sen hou­kut­te­le­va pal­kin­to tun­tui ole­van ai­van ulot­tu­vil­la – sak­sa­lai­set so­ti­laat oli­vat Kau­ka­suk­sel­la, ja­pa­ni­lai­set mel­kein Austra­lias­sa ja sak­sa­lai­set ja ita­lia­lai­set sy­väl­lä Egyp­tis­sä.

Sii­tä ei kui­ten­kaan tu­li­si tot­ta. Hi­taas­ti mut­ta var­mas­ti, maal­la, me­rel­lä ja il­mas­sa, so­taon­ni al­koi kään­tyä liit­tou­tu­nei­den puo­lel­le. Kä­vi sel­väk­si, et­tä ak­se­li­val­lat, jot­ka oli­vat jo vai­kut­ta­neet lä­hes py­säyt­tä­mät­tö­mil­tä, voi­tiin voit­taa avoi­mes­sa tais­te­lus­sa. Voi­tot aa­vik­ko­so­das­sa ava­si­vat tie­tä Vä­li­me­ren lä­pi­mur­rol­le; Sa­lo­mon­saar­ten tais­te­lut oli­vat pie­ni ove­na­vaus kei­sa­ril­li­sen Ja­pa­nin puo­lus­tuk­sen si­sä­puo­lel­le liit­tou­tu­nei­den käyt­täes­sä yli­voi­mais­ta me­ri-, il­ma-, ja maa­voi­maa; Sta­lin­gra­din voit­to näyt­ti maa­il­mal­le, et­tä pu­na-ar­mei­ja oli saa­nut ko­ke­mus­ta ja Sak­san hel­pon voi­ton ai­ka oli ohi.

Tais­te­lut vuo­den lop­pua koh­ti oli­vat ko­ko so­dan kal­leim­mat. Useim­mat län­si­mai­set, sak­sa­lai­set ja ja­pa­ni­lai­set mies­tap­piot kir­ja­taan ta­pah­tu­neik­si so­dan vii­mei­sen 18 kuu­kau­den ai­ka­na. So­das­ta ei tul­lut hel­pom­pi tais­tel­la voit­to nä­kö­pii­ris­sä, vaan se vaa­ti val­ta­vat voi­ma­va­rat. Ka­ta­stro­faa­li­sen tap­pion mah­dol­li­suus ajoi ak­se­li­val­lat epä­toi­voi­seen puo­lus­tus­tais­te­luun. Kun sota vih­doin elo­kuus­sa 1945 päät­tyi, maailman oli muo­dos­tet­ta­va kä­si­tys sen tu­hois­ta. So­dan lau­kai­se­mat muu­tok­set oli­vat täl­lä ker­taa py­sy­väm­piä kuin 1918. Yli 60 vuo­den ai­ka­na toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen ei ole ta­pah­tu­nut mi­tään sii­hen ver­rat­ta­vaa, ja sen pit­kä var­jo ulot­tuu ai­na ny­ky­päi­vään as­ti.

RICHARD OVERY, 2010

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.