SO­TA­MAR­SALK­KA BERNARD MONT­GO­ME­RY (1887–1976)

Toinen maailmaansota - - El Alameinin Toinen Taistelu -

Hän oli englan­ti­lais-ir­lan­ti­lai­sen pa­pin poi­ka ja liit­tyi ar­mei­jaan 1908. Hän oli mu­ka­na en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan en­sim­mäi­sis­sä tais­te­luis­sa, en­nen kuin luo­ti keuh­koi­hin oli sur­ma­ta hä­net. Hän pa­la­si pal­ve­luk­seen esi­kun­taup­see­ri­na ja pal­ve­li so­tien vä­lil­lä Ir­lan­nis­sa, Egyp­tis­sä ja Pa­les­tii­nas­sa, jos­sa hän vas­ta­si ka­pi­nan tu­kah­dut­ta­mi­ses­ta 1938. Hän­tä pi­det­tiin erin­omai­se­na mies­ten oh­jaa­ja­na, ja hän oli pe­rus­teel­li­sen suun­nit­te­lun mes­ta­ri. Rans­kan tais­te­lus­sa hän joh­ti 3. di­vi­sioo­naa, jon­ka hän ve­ti Dun­kerques­ta suh­teel­li­sin vä­hin tap­pioin. Jou­lu­kuus­sa 1941 hä­net ni­mi­tet­tiin Sout­heas­tern Com­man­din yli­ko­men­ta­jak­si, ja hän vaa­ti so­ti­lai­den in­ten­sii­vis­tä kou­lu­tus­ta. Hän sai vas­tuun 8. ar­mei­jas­ta elo­kuus­sa 1942 ja sai mies­ten tais­te­lu­mo­raa­lin ko­he­ne­maan muu­ta­mas­sa vii­kos­sa. El Ala­mein oli hä­nen kuu­lui­sin voit­ton­sa, ja seu­ran­neet toi­met Si­si­lias­sa, Ita­lias­sa ja Luo­teis-eu­roo­pas­sa te­ki­vät hä­nen ni­mes­tään kuu­lui­san. Hän oli luon­teel­taan vai­kea – sar­kas­ti­nen, su­vait­se­ma­ton, pröys­täi­le­vä ja egois­ti­nen – ja se him­men­si hä­nen stra­te­gi­sia suo­ri­tuk­si­aan. Hän oli huo­no te­ke­mään yh­teis­työ­tä, ja tah­dik­kuus ja sä­vy oli­vat hä­nel­le täy­sin tun­te­mat­to­mia kä­sit­tei­tä. Hän joh­ti brit­ti­jouk­ko­ja Nor­man­dian mai­hin­nousus­sa ja myö­hem­min 21. ar­mei­ja­ryh­mää. Hä­net ni­mi­tet­tiin so­dan jäl­keen im­pe­riu­min ylei­se­si­kun­nan pääl­li­kök­si ja Ala­mei­nin 1. va­rak­rei­vik­si.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.