SOTAMARSALKKA BERNARD MONTGOMERY (1887–1976)

Hän oli englantilais-irlantilaisen papin poika ja liittyi armeijaan 1908. Hän oli mukana ensimmäisen maailmansodan ensimmäisissä taisteluissa, ennen kuin luoti keuhkoihin oli surmata hänet. Hän palasi palvelukseen esikuntaupseerina ja palveli sotien välillä Irlannissa, Egyptissä ja Palestiinassa, jossa hän vastasi kapinan tukahduttamisesta 1938. Häntä pidettiin erinomaisena miesten ohjaajana, ja hän oli perusteellisen suunnittelun mestari. Ranskan taistelussa hän johti 3. divisioonaa, jonka hän veti Dunkerquesta suhteellisin vähin tappioin. Joulukuussa 1941 hänet nimitettiin Southeastern Commandin ylikomentajaksi, ja hän vaati sotilaiden intensiivistä koulutusta. Hän sai vastuun 8. armeijasta elokuussa 1942 ja sai miesten taistelumoraalin kohenemaan muutamassa viikossa. El Alamein oli hänen kuuluisin voittonsa, ja seuranneet toimet Sisiliassa, Italiassa ja Luoteis-euroopassa tekivät hänen nimestään kuuluisan. Hän oli luonteeltaan vaikea – sarkastinen, suvaitsematon, pröystäilevä ja egoistinen – ja se himmensi hänen strategisia suorituksiaan. Hän oli huono tekemään yhteistyötä, ja tahdikkuus ja sävy olivat hänelle täysin tuntemattomia käsitteitä. Hän johti brittijoukkoja Normandian maihinnousussa ja myöhemmin 21. armeijaryhmää. Hänet nimitettiin sodan jälkeen imperiumin yleisesikunnan päälliköksi ja Alameinin 1. varakreiviksi.