Sodan alkusoitto
Noustuaan Saksan valtakunnankansleriksi 30. tammikuuta 1933 Hitler toimi tehokkaasti. Hän toteutti yhdessä vuodessa kansallisen vallankumouksen henkilökohtaisessa diktatorisessa valvonnassaan: perusti yhden puolueen valtion, lakkautti kansalaisoikeuksia, perusti salaisen poliisin (Gestapo) ja ensimmäiset keskitysleirit. Hallinnon mahdolliset vastustajat vangittiin tai pakotettiin ulkomaille. Ensimmäiset rotulait otettiin käyttöön 1933–1935, Saksan juutalaiset painostettiin työpaikoistaan ja avioliitoistaan, ja seksuaaliset suhteet juutalaisten ja ns. arjalaisten saksalaisten välillä kiellettiin.
Hitler alkoi myös rikkoa Versailles'n sopimusta.
Sopimus oli yksi niistä, jotka päättivät ensimmäisen maailmansodan, ja se tarkoituksena oli aseistariisunta ja rauhan varmistaminen, ja sen mukaan Saksa kantoi vastuun sodasta ja oli siksi velvollinen maksamaan suuret sotakorvaukset. Saksa lainasi useina vuosina suuria summia rahaa Usa:lta voidakseen maksaa korvaukset, mutta USA:N pörssiromahduksen jälkeen 1929 lainapääoman saanti loppui, ja Saksa joutui talouskriisiin, joka antoi Hitlerille mahdollisuuden nousta valtaan.
Saksa piti itseään kansainvälisen taloudellisen ja poliittisen järjestelmän uhrina, ja Hitler omistautui ajatukselle, että "herrakansa", eli arjalaiset saksalaiset, saavuttaisivat oikeutetun asemansa valloitusten kautta. Mutta Hitler oli kyllin viisas käyttääkseen runsaasti aikaa, ja hän salasi asevarustelun huolellisesti, kunnes hän oli vakiinnuttanut asemansa kotimaassa.
Vasta 1935 hän tunsi voivansa turvallisesti julistaa Saksan irrottautuvan Versailles'n sopimuksesta. Asevelvollisuus otettiin käyttöön 1935, ja Saksan uudet ilmavoimat perustettiin virallisesti.
Hitler kutsui sotilasjohtonsa koolle 5. marraskuuta 1937 kertoakseen suunnitelmista kotimaansa Itävallan yhdistämisestä Saksaan ja toimenpiteistä Tšekkoslovakiaa, Itä-euroopan ainoaa jäljellä olevaa demokraattista valtiota vastaan.
Maaliskuussa 1938, kuukausien epävarmuuden jälkeen, Itävallan kansleri Kurt von Schuschnigg joutui hyväksymään Saksan joukkojen marssin maahan. Itävallasta tuli näin osa Suur-saksaa.
Muut suurvallat tekivät hyvin vähän, mutta demokraattinen Eurooppa seurasi huolestuneena Saksan taloudellisen ja sotilaallisen voiman kasvua.