Iso-bri­tan­nia ja Rans­ka ju­lis­ta­vat so­dan

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Sun­nun­tai­na 3. syys­kuu­ta 1939 kel­lo 11.15 brit­tien pää­mi­nis­te­ri il­moit­ti ra­dios­sa Dow­ning St­reet 10:stä, et­tä Iso-bri­tan­nia oli jäl­leen so­das­sa Sak­san kans­sa. Hän ei ol­lut eh­ti­nyt pu­hua lop­puun, kun il­ma­hä­ly­tys­si­ree­nien ala­ku­loi­nen uli­na jo kai­kui pää­kau­pun­gis­sa. Kaik­kial­la Ete­lä-englan­nis­sa ihmiset juok­si­vat bunk­ke­rei­hin, kel­la­rei­hin tai väes­tö­suo­jiin. Ne­vil­le Cham­ber­lain kiel­täy­tyi läh­te­mäs­tä työ­ti­lois­taan, mut­ta hä­net yli­pu­hut­tiin lo­pul­ta me­ne­mään hä­nel­le ra­ken­net­tuun pom­mi­suo­jaan. Hä­ly­tys osoit­tau­tui vää­räk­si, mut­ta en­sim­mäi­nen pa­niik­ki ker­toi sy­väs­tä pe­los­ta, et­tä uusi sota voi­tet­tai­siin tai hä­vit­täi­siin kaa­su­pom­mi­tuk­sil­la, bio­lo­gi­sel­la so­dan­käyn­nil­lä ja tu­ho­pol­toil­la.

Iso-bri­tan­nian pää­tös ju­lis­taa sota oli lä­hes väis­tä­mä­tön sak­sa­lais­jouk­ko­jen yli­tet­tyä Puo­lan ra­jan. Cham­ber­lain oli jo hel­mi­kuus­sa lu­van­nut, et­tä Iso-bri­tan­nia puo­lus­tai­si Rans­kaa, ja brit­ti­läi­set ja rans­ka­lai­set so­ta­voi­mat oli­vat laa­ti­neet suun­ni­tel­mia hyök­käyk­sen val­mis­te­lus­ta. Ne odot­ti­vat kol­me­vuo­tis­ta uu­vu­tus­so­taa, en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan uusin­taa, jos­sa Sak­san vas­ta­rin­ta nu­jer­ret­tai­siin ta­lous­saar­rol­la, ruo­ka­pu­lal­la ja tar­vit­taes­sa sak­sa­lais­kau­pun­kien pom­mi­tuk­sil­la. Rans­kas­sa mie­li­pi­teet oli­vat tiu­kas­ti fa­sis­min ku­kis­ta­mi­sen kan­nal­la, jos­kin oi­keis­to­ra­di­kaa­li­ryh­mät ri­pus­ti­vat Pa­rii­sis­sa nä­ky­vil­le ju­lis­tei­ta: "Ku­ka ha­lu­aa kuol­la Gdańs­kin puo­les­ta?" Elo­kuus­sa Bri­tan­nias­sa ja Rans­kas­sa mää­rät­tiin lii­ke­kan­nal­le­pa­no. Pai­kal­lis­vi­ran­omai­set ja­koi­vat jo sään­nös­te­ly­vih­ko­sia, ja mil­joo­nat lap­set ja äi­dit val­mis­tau­tui­vat eva­kuoin­tiin uha­tuis­ta kau­pun­geis­ta.

Brit­ti­väes­tö te­räs­täy­tyi tu­le­vaan konflik­tiin kuin "pei­li­tyy­nel­lä me­rel­lä en­nen myrs­kyn nousua", ku­ten jour­na­lis­ti Malcolm Mug­ge­rid­ge kir­joit­ti. Tie­dus­te­lu­läh­teet vah­vis­ti­vat, et­tä Sak­san ar­mei­ja siir­tyi ase­miin. Vaik­ka Bri­tan­nian ja Rans­kan hal­li­tuk­set oli­vat lu­van­neet aut­taa puo­la­lai­sia so­dan tul­len, ne oli­vat kes­ke­nään yk­si­mie­li­siä, et­tä apu oli­si hyö­dy­tön­tä, ei­vät­kä ne teh­neet suun­ni­tel­mia sen an­ta­mi­ses­ta. Ne toi­voi­vat voi­van­sa pa­laut­taa va­paan Puo­lan so­dan pää­tyt­tyä ja laa­ti­vat suun­ni­tel­mia län­si­rin­ta­man pi­tä­mi­ses­tä.

Vii­mei­si­nä päi­vi­nä en­nen so­taa ne puh­ke­si­vat äk­kiä kiih­ke­ään toi­min­taan. Ruot­sa­lai­nen lii­ke­mies ja Her­mann Gö­rin­gin ys­tä­vä, Bir­ger Dah­le­rus, lä­he­tet­tiin Lon­too­seen sel­vit­tä­mään, oli­si­ko brit­tien kans­sa mah­dol­lis­ta neu­vo­tel­la so­pi­mus eril­lään

Rans­kas­ta. Hä­nen teh­tä­vän­sä oli sa­lai­nen, ja sen tar­koi­tus oli häm­men­tää brit­te­jä, kun sak­sa­lai­set hyök­käi­si­vät sa­maan ai­kaan Puo­laan. Vii­me het­kil­lä, Sak­san jo hyö­kät­tyä, Mus­so­li­ni yrit­ti vä­liin­tu­loa, ku­ten hän oli teh­nyt Münc­he­nis­sä, mut­ta brit­tien ja rans­ka­lais­ten hal­li­tuk­set ei­vät ol­leet val­mis­tau­tu­nei­ta an­ta­maan Sak­san mie­hit­tää Puo­lan, vaik­ka ne oli­vat­kin val­mii­ta har­kit­se­maan jär­ke­viä eh­do­tuk­sia. Uh­ka­vaa­ti­muk­sen jät­ti Sak­sal­le 3. syys­kuu­ta kel­lo 09.00 Bri­tan­nian suur­lä­het­ti­läs, Sir Ne­vi­le Hen­der­son, jo­ka ei löy­tä­nyt Sak­san ul­ko­mi­nis­te­riös­tä mui­ta kuin Hit­le­rin tul­kin, Paul Sch­mid­tin, jol­le hän an­toi ar­vok­kaan asia­kir­jan. Sch­midt kii­ruh­ti val­tion­kans­le­rin luo lu­ke­maan uh­ka­vaa­ti­muk­sen vai­te­li­aal­le Hit­le­ril­le, jo­ka kään­tyi lo­pul­ta ul­ko­mi­nis­te­rin­sä, von Rib­bent­ro­pin, puo­leen ja äys­käh­ti: "En­tä nyt?" Sota oli nyt väis­tä­mä­tön. Cham­ber­lain ja Rans­kan pää­mi­nis­te­ri, Edouard Da­la­dier, oli­si­vat mo­lem­mat mie­lui­ten säi­lyt­tä­neet rau­han, mut­ta he ei­vät voi­neet ve­täy­tyä si­tou­muk­ses­taan Puo­lal­le ja toi­sil­leen. Brit­tien so­dan­ju­lis­tus as­tui voi­maan kel­lo 11.00, Rans­kan myö­hem­min, kel­lo 17.00, ja In­tia, Austra­lia ja Uusi-see­lan­ti ju­lis­ti­vat so­dan sa­ma­na päi­vä­nä. Ete­lä-af­rik­ka ja Ka­na­da seu­ra­si­vat pian pe­räs­sä, 6. ja 10. syys­kuu­ta. Rans­kas­sa mo­bi­li­soi­tiin kuusi mil­joo­naa mies­tä. Yh­dys­val­tain suur­lä­het­ti­läs nä­ki rans­ka­lais­jouk­ko­jen läh­te­vän Pa­rii­sis­ta: "Mie­het mars­si­vat hil­jai­suu­des­sa. Ei pu­hei­ta, ei lau­lu­ja", vain "it­se­ku­ria ja hil­jais­ta päät­tä­väi­syyt­tä."

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.