Sak­san uusi jär­jes­tys

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Sak­san val­loi­tuk­set Eu­roo­pas­sa ava­si­vat tie­tä "Uu­dek­si jär­jes­tyk­sek­si" kut­su­tul­le kä­sit­teel­le. En­nen vuot­ta 1939 sak­sa­lai­sil­la ei ol­lut mi­tään val­mii­ta suun­ni­tel­mia, mil­lai­sel­ta sel­lai­nen jär­jes­tys näyt­täi­si, ja nii­nä vii­te­nä ly­hye­nä vuon­na, jot­ka se oli voi­mas­sa, se oli se­ka­va ko­koel­ma po­liit­ti­sen ja ta­lou­del­li­sen yh­te­näi­syy­den muo­to­ja ja mie­hi­tys­hal­lin­toa. Oh­jel­man Sak­san uu­des­ta jär­jes­tyk­ses­tä toi jul­ki­suu­teen Hit­ler pu­hees­saan Ber­lii­nis­sä 3. lo­ka­kuu­ta 1941, jol­loin hän us­koi Neu­vos­to­lii­ton tu­hon ole­van pian to­sia­sia. Ko­ko uh­ka­roh­kea yri­tys pe­rus­tui so­ti­laal­li­sel­le voi­mal­le, ku­ten Na­po­leo­nin eu­roop­pa­lai­ses­sa im­pe­riu­mis­sa.

Sak­san hal­lit­se­man Eu­roo­pan uusi jär­jes­tys ei nou­dat­ta­nut mi­tään sel­kei­tä lin­jauk­sia, mut­ta se ja­koi maa­no­san liit­tou­tu­nei­siin tai Sak­saan liit­ty­viin aluei­siin ( Un­ka­ri, Ro­ma­nia, Bul­ga­ria ja Slo­va­kian ja Kroa­tian nuk­ke­val­tiot); val­loi­tet­tui­hin mai­hin, jot­ka sai­vat säi­lyt­tää jon­kin ver­ran au­to­no­mi­aa Sak­san val­von­nas­sa (Bel­gia, Alan­ko­maat, Nor­ja, Tans­ka ja Rans­ka) ja ne jäl­jel­lä ole­vat alu­eet, joi­ta Sak­sa val­voi suo­raan po­liit­ti­ses­ti tai so­ti­las­voi­min (Puo­la, Bal­tian maat, län­ti­nen Neu­vos­to­liit­to, Ser­bia ja Kreik­ka). Ete­lä-eu­roo­pas­sa Sak­sa ja­kai­si her­ruu­den Ita­lian kans­sa ai­em­mas­sa Ju­gos­la­vias­sa ja Krei­kas­sa, mut­ta Ita­lian an­tau­tues­sa syys­kuus­sa 1943 nä­mä alu­eet jäi­vät Sak­san suo­raan val­von­taan.

Uu­den jär­jes­tyk­sen ta­voi­te oli kes­kit­tää maa­no­san po­li­tiik­ka Ber­lii­niin, jon­ka Hit­le­rin suo­sik­kiark­ki­teh­ti Al­bert Speer suun­nit­te­li­si uu­del­leen uu­den im­pe­riu­min pää­kau­pun­gik­si, an­tii­kin Roo­man ve­roi­sek­si. Kau­pun­gin kes­kus­tan hal­ki suun­ni­tel­tiin voi­ton­kul­kue­reit­ti, jo­ka päät­tyi­si val­ta­vaan 200 000 ih­mis­tä ve­tä­vään "Volks­hal­leen"; ra­ken­nuk­sen ku­po­li oli­si seit­se­män ker­taa Va­ti­kaa­nin Pie­ta­rin­kirk­koa suu­rem­pi. Itään suun­ni­tel­tiin ko­lo­nia­lis­tis­ta jär­jes­tel­mää, jos­sa sak­sa­lai­set so­ti­las­tu­ki­koh­ta­kau­pun­git hal­lit­si­si­vat val­ta­vaa ve­nä­läis­tä maa­seu­tua työ­läis­ten mas­so­jen tuot­taes­sa ruo­kaa ja raa­ka-ai­nei­ta sak­sa­lai­sel­le her­ra­kan­sal­le. Tä­män im­pe­riu­min ra­ken­ta­mis­pro­ses­si al­koi 1940 Puo­lan jaol­la ja väes­tön­siir­roil­la alu­eel­ta. Län­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton val­taa­mi­nen avai­si tien alu­een suu­ri­mit­tai­sel­le et­ni­sel­le uu­del­leen­jär­jes­te­lyl­le; tä­mä tun­net­tiin ni­mel­lä "Ge­ne­ralplan Ost", "Idän yleis­suun­ni­tel­ma". Tar­pee­ton väes­tö siir­ret­täi­siin itään, mis­sä se ka­toai­si nä­län tai sai­rauk­sien seu­rauk­se­na; jäl­jel­le jää­neet te­ki­si­vät or­ja­työ­tä sak­sa­lai­sil­le, joi­den pa­ris­ta tu­li­si­vat im­pe­riu­mia

pyö­rit­tä­vät hal­lin­to­vir­ka­mie­het, in­si­nöö­rit ja asian­tun­ti­jat. "Ve­nä­jäs­tä tu­lee mei­dän In­tiam­me", Hit­le­rin ker­ro­taan sa­no­neen.

Uu­den jär­jes­tyk­sen ydin oli ta­lou­del­li­sen hyö­dyn­tä­mi­sen jär­jes­tel­mä. Sak­san ta­lous­mi­nis­te­ri, Wal­ter Funk, jul­kai­si niin­kin ai­kai­sin kuin hei­nä­kuus­sa 1940 mal­lin uu­des­ta eu­roop­pa­lai­ses­ta ta­lous­jär­jes­tel­mäs­tä, jo­ka pe­rus­tui yh­del­le tun­ne­tul­le va­luu­tal­le, Sak­san mar­kal­le, ja Ber­lii­ni ja Wien oli­si­vat man­te­reen kak­si ta­lou­del­lis­ta kes­kus­ta. Sak­san joh­to ja sak­sa­lai­set yri­tyk­set hal­lit­si­si­vat valloitettujen alueiden tär­keim­piä elin­kei­no­ja. Tär­kein oli val­ta­va kon­ser­ni "Reichswer­ke Her­mann Gö­ring", jo­ka os­ti tai vei ras­kas­ta teol­li­suut­ta Itä­val­las­ta, Tšek­kos­lo­va­kias­ta, Puo­las­ta ja Neu­vos­to­lii­tos­ta. Orag­ni­saa­tiol­la oli suu­rim­mil­leen yli mil­joo­na työn­te­ki­jää, ja sen va­rat oli­vat nel­jä ker­taa suu­rem­mat kuin mil­lään muul­la sak­sa­lais­yri­tyk­sel­lä. Eu­roo­pan val­tiot vas­ta­si­vat noin kol­ma­so­sas­ta Sak­san so­ta­pon­nis­tus­ten kus­tan­nuk­sis­ta; Sak­sas­sa oli vuo­den 1944 lo­pus­sa seit­se­män mil­joo­naa ul­ko­mais­ta työn­te­ki­jää, ja li­säk­si 20 mil­joo­naa muu­ta te­ki töi­tä Sak­sal­le mie­hi­te­tyis­sä ja liit­to­lais­mais­sa.

Sak­sa­lai­set har­joit­ti­vat ro­tu­po­li­tiik­kaan­sa ko­ko alu­eel­la. Vaa­lea­tuk­kai­set, si­ni­sil­mäi­set lap­set otet­tiin per­heil­tään ja si­joi­tet­tiin kas­va­tus­van­hem­mil­le Sak­sas­sa, tai hei­dät lä­he­tet­tiin eri­tyi­siin las­ten­ko­tei­hin, joi­ta pe­rus­tet­tiin tuot­ta­maan ihan­teen mu­kai­sia "ar­ja­lai­sia" lap­sia. Eu­roo­pan juu­ta­lais­väes­tö van­git­tiin ja lä­he­tet­tiin idän tu­hoa­mis­lei­reil­le, tai tie­dus­te­lu­pal­ve­lu ja so­ti­laat sur­ma­si­vat hei­dät. Sak­sa­lai­set ro­tu­vi­ran­omai­set tut­ki­vat myös idän mie­hi­tet­ty­jä aluei­ta et­sien et­ni­siä sak­sa­lai­sia ja kul­jet­ti­vat yli 600 000 ih­mis­tä ta­kai­sin Das Reic­hiin. Voi­maan as­tui ro­tu­hie­rar­kia, jos­sa "ar­ja­lai­set" oli­vat kor­keim­mal­la ja la­ti­na­lai­set ja slaa­vi­lai­set ro­dut alem­pa­na. So­dan lo­pul­la oli tut­kit­tu noin vii­den mil­joo­naa eu­roop­pa­lai­sen ro­tu­pro­fii­lit, ja mo­nes­ti suo­si­tel­tiin "ger­ma­ni­soin­tia".

Uusi jär­jes­tys edus­ti poik­keuk­sel­lis­ta kun­nian­hi­moa. Sak­san voit­to oli­si luo­nut täy­sin toi­sen­lai­sen Eu­roo­pan kuin se, jo­ka syn­tyi 1945. Vaik­ka ver­tai­lu­ja Eu­roo­pan unio­nin var­hai­seen ko­kei­luun on teh­ty, sak­sa­lais­ten hal­lin­ta pe­rus­tui so­ti­laal­li­seen voi­maan, ta­lou­del­li­seen hy­väk­si­käyt­töön ja ve­ren­hi­moi­seen ro­tu­po­li­tiik­kaan. Sak­san ro­mah­taes­sa 1945 uusi jär­jes­tys ka­to­si kuin tuh­ka tuu­leen.

Ita­lian mie­hit­tä­mä Sak­san im­pe­riu­mi Sak­sa­lai­nen uusi jär­jes­tys Puo­lu­ee­ton Sak­san mie­hit­tä­mä Ak­se­li-sa­tel­liit­ti­val­tio

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.