Saksa valtaa Jugoslavian ja Kreikan

Balkanin maiden osa oli toisen maailmansodan alkuvaiheissa hyvin pieni, mutta Neuvostoliiton kasvava kiinnostus laajentaa vaikutuspiiriään Romanian ja Bulgarian kustannuksella pakotti Hitlerin lisäämään Saksan poliittista vaikutusvaltaa ja sotilaallista läsnäoloa alueella. Romaniaan sijoitettiin saksalaisjoukkoja syyskuusta 1940 alkaen varmistamaan Saksan öljytuonti Ploieștin öljykentiltä, ja Unkari ja Romania liittyivät kolmen vallan sopimukseen marraskuussa1940. Bulgariaan ja Jugoslaviaan kohdistettiin ankaraa diplomaattista painostusta niiden pitämiseksi akselivaltojen etupiirissä. Sitten Mussolini päätti kaiken kukkuraksi tarjota diktaattoritoverilleen Italian voiton Kreikassa. Hän ei neuvotellut aikeistaan akselivaltiokumppaniensa kanssa, eikä hyökkäykselle ollut minkäänlaista motiivia. Italian joukot hyökkäsivät Kreikkaan Albaniasta kuudella divisioonalla neljää kreikkalaista vastaan 28. lokakuuta. Kreikan armeija puolustautui, ja italialaisjoukot saatiin brittien ilmatuella perääntymään 80 km takaisin Albanian puolelle joulukuussa 1940. Tammikuun alussa suurin osa eteläisestä Albaniasta oli kreikkalaisten hallussa.

Hitlerille, joka valmisteli hyökkäystä Neuvostoliittoon myöhään seuraavana keväänä, Italian kriisi oli kaikkea muuta kuin tervetullut. Hän määräsi 4. marraskuuta 1940 joukkojaan valmistelemaan operaatio Maritan, Kreikan miehityksen saksalaisjoukoilla. Bulgaria salli Saksan joukkojen kauttakulun,

mutta Jugoslavian painostus tuotti maan liittymisen kolmen vallan sopimukseen 25. maaliskuuta 1941. Kreikassa oli päästy 23. helmikuuta yhteisymmärrykseen brittiläisten tunnustelujoukkojen avusta kreikkalaisille Italiaa vastaan. W-joukot, jotka koostuivat pääosin Australian ja Uuden-seelannin joukoista, saapui Kreikkaan 7. maaliskuuta, ja brittijoukkoja oli ollut sijoitettuna Kreetalle ja Lemnokselle jo lokakuusta 1940 lähtien. Italian uusi hyökkäys 28 divisioonan voimin 9. maaliskuuta pysäytettiin myös brittien tuella. Saksalaisten salaisten Enigmaviestien murtaminen operaatio Ultrassa varoitti brittejä Saksan uudesta uhasta, mutta kreikkalaiset eivät onnistuneet vetämään joukkojaan parempiin asemiin Bulgarian pohjoisrajalle brittikomentajien odottaessa. Saksan juuri siirtäessä joukkojaan aloittamaan hyökkäyksen Kreikkaan Belgradissa tehtiin vallankaappaus, ja Jugoslavian uusi hallitus hylkäsi kolmen vallan sopimuksen Saksan kanssa. Hitler määräsi laajennetun sotaretken Jugoslaviaan ja Kreikkaan ja käynnisti 6. huhtikuuta tuhoisan Belgradin suurpommituksen, jossa sai surmansa 17 000 ihmistä, marsalkka Listin 12. armeijan hyökätessä Kreikkaan ja Etelä-jugoslaviaan.

Jugoslavian sotaretki heitettiin kokoon huomattavan lyhyessä ajassa, mutta seuraukset olivat valtavat. Saksan, Unkarin ja Italian armeijat hyökkäsivät Pohjois- ja Keski-jugoslaviaan ja saapuivat Belgradiin 12. huhtikuuta. Jugoslavia antautui 18. huhtikuuta kroatialaisyksiköiden kapinan jälkeen. Maan yli miljoonan miehen armeija oli aiheuttanut saksalaisille vain 151 kaatuneen tappiot. Jugoslavian nopea tappio merkitsi ongelmia Kreikalle saksalaisjoukkojen virratessa EteläJugoslaviasta Metaxas-linjan yli etelään Kreikan ja Bulgarian rajalla. Kreikan ja Brittiläisen imperiumin joukot joutuivat ankarasta vastarinnasta huolimatta tappiolle. Vaikka RAF lähetti Kreikkaan huomattavaa ilmatukea, Saksan ilmavoimat kukistivat sen, ja britit menettivät 209 konetta Lähi-idän lennoston rajallisista resursseista. Kenraali Tsolakoglu allekirjoitti Kreikan antautumisen 23. huhtikuuta, ja Kuninkaallinen laivasto evakuoi 50 000 Brittiläisen imperiumin ja Kreikan sotilasta Kreikan etelärannikolta; osan Kreetalle, osan Egyptiin. Se oli toinen kerta vuoden sisällä, jolloin Saksan armeija pakotti brittijoukot vetäytymään Euroopan mantereelta. Hitlerille liike merkitsi oikean sivustan varmistamista Neuvostoliiton hyökkäystä varten, Romanian öljyn saannin turvaamista ja uutta nöyryytystä sekä italialaisille liittolaisille että brittiläisille vihollisille.