Bismarckin upotus

Kaikki merkit sodan ensimmäisen 18 kuukauden aikana kertoivat, että uudet ilmavoimat olivat heikentäneet laivaston perinteistä merkitystä. Saksan laivasto piti kuitenkin kiinni suurista taistelulaivoista ja jätti rakentamatta lentotukialuksia, jotka olivat välttämättömiä pinta-alusten tehokkaassa suojauksessa. Saksan suurin ja modernein taistelulaiva oli 41 000 tonnin Bismarck, joka laskettiin vesille 14. helmikuuta 1939 ja valmistui 24. elokuuta 1940. Laivaa oli kaavailtu Atlantin kauppasotaan, ja se näkyi sen suunnittelussa: suuri kansileveys voimakkaaseen merenkäyntiin ja suuret polttoainesäiliöt. Atlantin toimintaan koodinimellä operaatio Rheinübung kuuluivat taisteluristeilijät Scharnhorst ja Gneisenau ja uusi taistelulaiva Tirpitz, mutta kaksi ensimmäistä olivat vaurioituneet tai korjattavana, ja Tirpitz oli etupäässä koeajolla lopullista valmiiksi rakentamista varten. Alkuperäinen vahvuus olisi ollut pelottava laivasto, mutta lopulta Bismarck lähti satamasta 18. toukokuuta 1941 vain raskas risteilijä Prinz Eugen mukanaan.

Operaation komentajalla, vara-amiraali Lütjensillä, oli epäilyksensä sen toteuttamiskelpoisuudesta, mutta hän noudatti määräyksiä kirjaimellisesti erottamisen pelosta, kuten hänen edeltäjälleen, vara-amiraali Wilhelm Marshallille, oli käynyt tämän kieltäytyessä noudattamasta käskyä. Britit saivat varoituksen toiminnasta Ultra-tiedustelulta ja ruotsalaisista ja norjalaisista lähteistä. Spirfire-

tiedustelukone havaitsi laivan Bergenissä, mutta kosketus saatiin vasta 23. toukokuuta, kun saksalaisyksiköt tulivat Tanskansalmeen Islannin ja Grönlannin välissä, ja tutkalla varustettu raskas risteilijä, HMS Norfolk paikallisti sen. Alusta varjostettiin, kunnes raskaat brittiristeilijät olivat valmiita. Aikaisin toukokuun 24. päivän aamuna saapui 1941 brittien taistelulaiva Prince of Wales, jota seurasi vara-amiraali Lancelot Hollandin komentama taisteluristeilijä Hood. Hood oli vain muutamassa minuutissa saanut osuman tarkasta tykkitulesta, ja kello 06.00 se räjähti ja upposi kolmessa minuutissa ja menetti kolmea lukuun ottamatta koko 1418 hengen miehistönsä. Bismarckin kapteeni Lindemann halusi seurata myös suuria vaurioita saanutta Prince of Walesia ja upottaa sen, mutta Lütjens noudatti ohjeitaan olla hyökkäämättä raskaita vihollisyksiköitä vastaan ja vaati jatkaa eteenpäin. Myös Bismarck oli vaurioitunut: päätutka oli tuhoutunut ja öljysäiliöt vuotivat, mikä pakotti sen vähentämään nopeuden 20 solmuun. Prinz Eugen jatkoi Atlantille Bismarckin lähtiessä etelään Saint-nazaireen Ranskan rannikolla välttämättömiin korjauksiin.

Britit varjostivat taistelulaivaa, mutta Bismarckin äkillinen käännös harhautti seuraajat, ja ne menettivät kosketuksen. Brittien nappaama, vain Lütjensin vaatimuksesta – vastoin Lindemannin neuvoa – lähetetty radioviesti antoi briteille vihjeen aluksen olinpaikasta. Mutta takaa-ajava taistelulaiva King George V arvioi sijainnin väärin, ja saksalaisalus jatkoi lähemmäs Ranskasta tulevaa ilmasuojaa ja hävittäjätukea. Mutta 26. toukokuuta rannikkovalvonnan Catalina-vesitaso sai Bismarckin näkyviinsä, ja 21.00 lentotukialuksen Swordfish-torpedokone sai alukseen yhden osuman, joka vahingoitti peräsintä. Aamulla 27. toukokuuta brittiläiset taistelulaiva Rodney ja King George V hyökkäsivät sivulta hitaaseen kohteeseen, ja hieman kello 09.00 jälkeen komentosilta hylättiin, koska sen komentoyhteydet eivät toimineet. Laivan lopullinen uppoaminen on yleensä pantu hävittäjä HMS Dorsetshiren torpedojen tiliin sen osuttua Bismarckiin kolme kertaa hieman ennen laivan uppoamista kello 10.39. Koko 2000 hengen miehistöstä pelastui vain 100. Hylyn ja henkiin jääneiden lausuntojen uudemmat tutkimukset viittaavat, että saksalaisaluksen upottivat lähinnä omat toimet pohjan puhkaisemiseksi, eikä niinkään vihollinen. Bismarckin loppu edusti amiraali Raederin synkkää toivetta, jonka hän ilmaisi sodan puhjetessa, että hänen miehensä ymmärtäisivät "miten kuolema kohdattiin urheasti" hänen näkemyksensä mukaan epätasaisessa taistelussa brittilaivastoa vastaan. Todellisuudessa aluksen tuhosi se yksi lentokone, joka onnistui hidastamaan sen vauhtia; sekin oli yksi todiste lisää siitä, että perinteinen merisota oli ohi.