Operaatio Ristiretkeilijä

Epäonnistunutta yritystä karkottaa Rommelin Afrikakorps Egyptin rintamalta kesällä 1941 seurasi yksi aavikkosodan harvoista asemasotavaiheista. Rommel ja hänen italialaiset liittolaisensa rakensivat puolustusasemat Sollumin ja Bardian kaupunkien ympärille, ja vasta nimitetty kenraali Auchinlek kieltäytyi hyökkäämästä akselivaltoja vastaan, ennen kuin hän oli varma, että liittoutuneilla oli ylivoima. Mutta hän keräsi joukkoja ja ajoi ilmavoimien Western Desert Air Forcen pommittamaan saksalaisten asemia herkeämättä – 100 pommitusta Benghazin ja 70 Tripolin kaupunkiin kenraali Arthur Tedderin johdolla. Tedder organisoi uuden taktiikan, jossa lentopartiot olivat suorassa radiokontaktissa armeijan kanssa ja pystyivät vastaamaan nopeasti. Sen he olivat oppineet saksalaisilta. Maavoimien Western Desert Forcea vahvistettiin (se sai nimekseen 8. armeija 18. syyskuuta 1941), ja marraskuussa 1941 siinä oli 118 000 miestä brittiläisistä, uusiseelantilaisista, eteläafrikkalaisista ja intialaisista joukoista. Akselivalloilla oli vähemmän tankkeja (390 liittoutuneiden 680 vastaan) ja vielä vähemmän

lentokoneita (320 ja 1000). Auchinlek suunnitteli suurempaa hyökkäystä, operaatio Ristiretkeläisen, valloittaakseen Kyrenaiakan takaisin ja murtaakseen Tobrukin saarron. Kun hyökkäys alkoi, saksalaisjoukot suunnittelivat uutta hyökkäystä Tobrukiin ja liittoutuneiden uhan eliminoimista akselivaltojen pitkällä sivustalla.

Ristiretkeilijä alkoi vaihtelevalla menestyksellä: Liittoutuneet aloittivat etenemisen 18. marraskuuta, mutta kohtasivat kovaa vastarintaa. Tobrukin tukikohta yritti murtaa piirityksen ja kohdata Xxx-joukot niiden edetessä aavikon poikki länteen, mutta Rommel pysäytti yrityksen. Hän oli alkanut vetäytyä Tobrukia kohti heti ymmärrettyään Auchinlekin suunnitelman laajuuden. Italian joukot hylättiin Bardiaan ja Sollumiin, jossa ne antautuivat kovan vastarinnan jälkeen 2. ja 12. tammikuuta. Saksan vastahyökkäys etelään Tobrukin suuntaan ja Sidi Rezeghin ympärillä loi kaoottisen sotatantereen, ja yhdessä vaiheessa Rommel käski jäljellä olevien tankkiensa ajaa kohti Niilin suistoa. Hän ymmärsi, että vihollisen ajokalusto oli kaikkea muuta kuin tuhottu.

Liittoutuneiden komentaja, kenraaliluutnantti Sir Alan Cunningham, Itä-afrikan voittaja, oli epävarma asemastaan ja pyysi lupaa vetäytyä. Auchinlek korvasi hänet omalla lähimmäisellä alaisellaan esikunnassa, väliaikaisella kenraalimajuri Neil Ritchiellä, joka vakiinnutti operaation. XXX armeijakunta lähetettiin purkamaan Tobrukin saartoa, ja se uhkasi katkaista akselivaltojen joukot. Rommel vetäytyi sen sijaan länteen 8. joulukuuta, kun liittoutuneet valtasivat Tobrukin 10. joulukuuta ja päättivät 240 päivää kestäneen piiritykseen. Kaupunkia eivät enää puolustaneet australialaiset joukot, jotka olivat vallanneet sen samana keväänä. Kaupungin otti nyt haltuunsa sekoitus brittiläisiä, intialaisia, eteläafrikkalaisia ja puolalaisia joukkoja, mukana myös puolalainen Karpaattien prikaati.

Rommelia ajettiin takaa hänen aiemmin samana vuonna valloittamiensa alueiden halki. Gazala, Benghazi ja Mersa Brega jäivät kaikki liittoutuneille, jotka olivat edenneet 475 kilometriä vuoden 1941 loppuun mennessä ja vallanneet koko Kyrenaiakan. Eteneminen Libyassa kohotti liittoutuneiden moraalia Neuvostoliiton tappioiden ja Japanin nopeiden Tyynenmeren voittojen jälkeen. Voitto osoittautui tyhjäksi. Rommel veti voittamattoman Afrikakorpsinsa takaisin el Agheilaan, jossa hän saattoi ryhmittyä uudelleen ja hyötyä Tripolista tammikuussa saapuneesta huollosta. Heti huollon saavutettua etulinjan hän valmistautui ajamaan pois Brittiläisen kansainyhteisön joukot, joiden huoltotilanne oli nyt lähes kokonaan tyhjä. Auchinlek ei ymmärtänyt vihollisen todellista asemaa ja suunnitteli operaatio Akrobaattia vallatakseen Tripolitania-nimisen alueen LänsiLibyasta. Rommel vesitti hyökkäyksellään 21. tammikuuta 1942 Auchenlekin yrityksen toteuttaa operaatio, josta tuli ilmeisen onnistuneen Ristiretkeilijän kohtalokas vastakohta.