Pearl Harbor
Japanin pommikoneet hyökkäsivät varhain joulukuun 7. päivän aamuna USA:N suurimpaan laivastotukikohtaan Pearl Harborissa Oahun saarella Havaijilla. Ne hyökkäsivät ilman ennakkovaroitusta tai sodanjulistusta ja aloittivat nelivuotisen Tyynenmeren sodan. Se päättyi lopulta Japanin keisarikunnan lopulliseen tuhoon.
Pearl Harborin hyökkäys tuli Japanin ja USA:N suhteiden pitkään kestäneen viilenemisen jälkeen. Amerikkalaishallitus asettui Kiinan puolelle Kiinan-japanin konfliktissa, muttei provosoinut Japania millään lailla sotaan. Usa:ssa oletettiin, ettei Japani tulisi ottamaan totaalisen sodan riskiä, ja toivottiin diplomaattista ratkaisua. Joulukuussa 1940, kun ensimmäiset japanilaisjoukot saivat luvan marssia Indokiinaan, Roosevelt otti käyttöön öljyn ja teräksen vientirajoitukset Japaniin. Täydellistä öljysaartoa pelkäävät japanilaiset laivanrakennusinsinöörit alkoivat puhua "etenemisestä etelässä" pelotemielessä Amerikkaa ja brittiläistä imperiumia vastaan. Hollannin Itä-intian öljyalueet haluttiin ottaa haltuun, ja Tyynellemerelle haluttiin rakentaa läpäisemätön puolustuslinja.
Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon aiheutti Japanissa hämmennystä. Japanin mahtava armeija näki mahdollisuuden konfliktille Neuvostoliiton kanssa asettumalla Saksan puolelle Neuvostoliiton tuhoamiseksi. Laivasto jatkoi eteläisen strategian kannattamista, koska Saksan-neuvostoliiton sota vähensi uhkaa pohjoisessa. Jos etelän luonnonvarat saataisiin käyttöön, ne loisivat perustan lopulliselle voitolle Kiinasta ja Neuvostoliitosta. USA jäädytti kaikki japanilaisvarat ja aloitti öljysaarron
26. heinäkuuta 1941 Japanin tehtyjä useita iskuja Indokiinaan. Laivasto ehdotti syyskuun alkua USA:N konfliktin alkamisajankohdaksi, jos diplomaattiset yritykset muuttaa USA:N politiikkaa epäonnistuisivat. Aikaraja oli 30. marraskuuta, ja sinä päivänä sodan oli määrä syttyä. Amerikkalaiset pystyivät avaamaan japanilaisten salakirjoitusviestit ja tiesivät, että Japanin hyökkäyssuunnitelmia voimistettiin. Rooseveltin ulkoministeri, Cordell Hull, esitteli 26. marraskuuta uusia ehtoja, joiden mukaan Japanin olisi vedettävä joukkonsa Indokiinasta ja Kiinasta. Japanilaiset torjuivat vaatimukset välittömästi, ja keisari Hirohito hyväksyi 1. joulukuuta Japanin astumisen sotaan.
Joulukuun alussa valtava laivasto, jossa olivat kaikki viisi Japanin lentotukialusta (460 konetta), purjehti radiohiljaisuudessa meren yli pohjoiseen Havaijia kohti. Jos Havaijin kuunteluasemalle kantautuvaa viestintää olikin, se katosi radioliikenteen yleiseen hälinään. Tokiosta Washingtonin lähetystöön 6. joulukuuta lähetetty viesti kaapattiin, mutta sitä ei avattu tarpeeksi hyvin, eikä sotaan viittaavaa ohjetta katkaista diplomaattisuhteet löydetty. Japanilaisten ensimmäinen hyökkäysaalto - 183 pommikonetta, syöksypommittajaa ja hävittäjää - hyökkäsi Pearl Harboriin ja amerikkalaisten lentotukikohtiin 7. joulukuuta kello 07.49 aamulla. Toinen aalto seurasi kello 08.50. Saaren 394 amerikkalaiskoneesta tuhoutui tai vahingoittui 347. Japanilaiset menettivät 29 konetta. Yllätys oli täydellinen. Huippukoulutettujen lentäjien onnistui upottaa tai tuhota 18 alusta, joukossa kahdeksan taistelulaivaa. 76 alusta säilyi vahingoitta, niiden joukossa sukellusveneet, ja amerikkalaisten lentotukialukset olivat hyökkäyksen sattuessa merellä. Vauriot eivät hyökkäyksen Usa:ssa herättämästä raivosta huolimatta olleet niin vakavia kuin japanilaiset olivat toivoneet, ja Pear Harbor pysyi tärkeänä tukikohtana amerikkalaisten myöhemmille operaatioille.
Roosevelt puhui kongressissa seuraavana päivänä. Hän tuomitsi hyökkäyksen ja sanoi sitä "päiväksi, joka tullaan muistamaan häpeällisenä". Japanille annettiin virallinen sodanjulistus. Japanilaispoliitikot olivat toivoneet, että Pearl Harbor luhistuttaisi amerikkalaisen yleisen mielipiteen ja rajoittaisi panostusta sotaan. Kävi ilmi, ettei mikään olisi voinut nostattaa amerikkalaisissa suurempaa raivoa tai vahvempaa taistelumieltä taistella Japania vastaan loppuun asti.