Midwayn taistelu
Japanin fiasko Korallimeren taistelussa vakuutti ylikomentaja amiraali Isoroku Yamamoton, että USA:N tyynenmerenlaivastoa kohtaan oli osoitettava päättäväisyyttä amerikkalaisten suuremman aktiivisuuden estämiseksi läntisellä Tyynellämerellä. Kohteeksi valittiin pikkuruinen Midwayn saari Japanin ja Havaijin puolivälissä. Se itsessään ei ollut tärkeä, mutta se toimi syöttinä ratkaisevan taistelun provosoimiseksi, jossa Yhdysvaltain uhka eliminoitaisiin. Operaatio MI:N valmistelut aloitettiin toukokuun alussa, kuten Korallimeren taistelunkin.
Midway liitettiin Usa:han 1859, asutettiin 1903 ja sinne rakennettiin pieni laivasto- ja lentotukikohta 1940. Japanista lähettiin Tyynenmeren yli varsin mittavat merivoimat pienen saaren valtaamista ajatellen, mutta se ei ollut operaation päätarkoitus. Japanin laivasto jaettiin viiteen ryhmään: yksi lentotukialusten hyökkäysosasto, joka oli operaation sydän. Sitä johti vara-amiraali Ngumo. Toinen olivat Midwayn maihinnousujoukot. Pääjoukkoon kuului seitsemän lentotukialusta, kuten Yamamoton 72 000 tonnin lippulaiva Yamato, jonka tehtävä oli eliminoida amerikkalaisten laivasto. Neljännen tehtävä oli vallata kaksi Aleuttien saarta pohjoisessa, ja viides oli sukellusvenekilpi. Midwayn hyökkäyksen päiväksi päätettiin 5. kesäkuuta Japanissa, 4. kesäkuuta Usa:ssa. Japanilaisten tiedustelutiedot USA:N lentotukialuksista olivat heiveröisiä, mutta he olettivat amerikkalaisten lähettäneen viimeiset
lentotukialukset Korallimeren taistelun jälkeen etelään suojaamaan Australiaa.
Se oli ensimmäinen japanilaisten useista virhearvioinneista. Nimitzillä oli kaksi lentotukialusta, Hornet ja Enterprise, ja uskomattoman kunnostusurakan jälkeen myös Yorktown oli käytössä 31. toukokuuta lähtien. Yksikkö oli amiraali Fletcherin ja kontra-amiraali Raymond Spruancen komennossa. Amerikkalaisilla oli vain kolme lentotukialusta, kahdeksan risteilijää ja 15 hävittäjää japanilaisten neljää lentotukialusta, seitsemää taistelulaivaa, 12 risteilijää ja 44 hävittäjää vastaan. Amerikkalaisten ainoa suuri etu oli tiedustelu, jota ilman he eivät olisi voineet käydä ja voittaa taistelua. Laivaston radioyksikkö Pearl Harborissa osasi purkaa ja tulkita japanilaisten pääkoodia, Jn-25:tä, ja 21. toukokuuta tiedettiin, että operaatio MI oli Midway. Joitakin päiviä myöhemmin tiedettiin myös Midwayn ja Aleuttien hyökkäyksen tarkka ajankohta. Amerikkalaisten strategia oli viedä pieni lentotukialuslaivasto Midwayn koillispuolelle Japanin tähystyskoneiden ja sukellusveneiden toimintasäteen ulkopuolelle. Kun japanilaisyksiköt oli tunnistettu Midwaylla, suunnitelmana oli hyökätä niitä vastaan torpedo- ja syöksypommittaja-aalloilla. Yamamoton tavoittelemaa suurta laivastotaistelua oli vältettävä kaikin keinoin.
Taistelu oli huomattava riski amerikkalaisille, joiden alivoima oli tuntuva niin lentokoneiden kuin laivojen määrissä. Japanin tiedustelu ei onneksi löytänyt Spruancen laivastoa ennen kuin kauan Midwayn taistelun alkamisen jälkeen, ja Japanin lentotukialukset joutuivat vaarallisen vastahyökkäyksen kohteeksi, kun koneet hakivat kannelta polttoaine- ja ammustäydennystä. Amerikkalaisten torpedopommittajat olivat liian hitaita, ja niiden vahvuus heikkeni huomattavasti, mutta noin 50 Dauntless-syöksypommittajaa, joita japanilaiset eivät huomanneet, kylvi lentotukialuksilla kaaosta ja hämmennystä pommeillaan. Varhain seuraavana aamuna kaikki Japanin lentotukialukset, Hiryu, Kaga, Soryu ja Nagumon lippulaiva Akagi oli upotettu. Yamamoto käski taistelulaivojaan hyökkäämään ja tuhoamaan vihollisen, mutta vihollista oli nyt mahdoton löytää ja ilman ilmatukeaan alukset olivat erittäin haavoittuvia. Lentokone tuhosi Yorktownin ja sukellusvene upotti sen kolme päivää myöhemmin, mutta japanilaisten toive suuresta laivastokeskittymästä ei toteutunut. Amerikkalaisten voitto oli selkeä, ja se saatiin ilmaiskulla lentokoneista, joita kuljettaneet kaksi lentotukialusta eivät koskaan olleet toistensa näkyvissä. Korkea-arvoinen japanilaisjohtaja myönsi myöhemmin, että tämä oli Japanin sotaponnistusten käännekohta. Vuosina 1943 ja 1944 Japanissa rakennettiin seitsemän lentotukialusta; USA rakensi 90. Japanin huippukoulutetuista lentäjistä oli tässä vaiheessa kuollut 70 %, eikä tappioita pystytty koskaan kunnolla korvaamaan.