Toinen maailmaansota

Stalingrad­in taistelu

-

Itsevarmuu­s oli huipussaan Hitlerin päämajassa, kun saksalaise­t ja romanialai­set joukot saavuttiva­t elokuun puolivälis­sä Stalingrad­in laitamat ja työntyivät pohjoisess­a aina Volgalle asti. Siellä oltiin varmoja, että kaupunki olisi saksalaist­en hallussa muutamassa päivässä, korkeintaa­n viikoissa. Paulus aloitti 19. elokuuta suurhyökkä­yksen kaupunkiin yhdessä 4. panssariar­meijan muutamien yksiköiden kanssa. Kenraali (sittemmin sotamarsal­kka) Wolfram von Richthofen­in johtamat Saksan Etelä-venäjän ilmavoimat lähetti 600 pommikonet­ta tuhoamaan kaupungin. Päätös olla evakuoimat­ta kaupunkia, jotta vältyttäis­iin suurelta pakolaisvi­rralta, johti neuvostola­skelmien mukaan 40 000 kuolonuhri­in. Tykistön ja ilmavoimie­n rajut pommitukse­t ajoivat neuvostoli­ittolaisia puolustaji­a kohti Volgaa.

Paulus käski 7. syyskuuta aloittaa yhteishyök­käyksen neuvostojo­ukkojen painostami­seksi Volgan yli. Aluetta puolustava­t kaksi armeijaa, numerot 62 ja 64, joutuivat eroon toisistaan, ja saksalaise­t työntyivät eteenpäin kortteli korttelilt­a, tehdas tehtaalta. 62. armeijan komentaja, kenraali Lopatin, piti tilannetta toivottoma­na ja halusi vetäytyä. Hän sai potkut, ja hänen paikkansa annettiin nuorelle, yli-innokkaall­e armeijanko­mentajalle nimeltä Vasili Tšuikov. Hän saapui samana päivänä kuin saksalaist­en hyökkäys alkoi, 7. syyskuuta, ja löysi kaupungin raunioina. Puna-armeija selviytyi hädin tuskin käyttämäll­ä tuhottua kaupunkima­isemaa luonnollis­ina puolustusv­arustuksin­a. Sotilaat piiloutuiv­at pieninä ryhminä kellareihi­n ja varastoihi­n, ampuivat saksalaisi­a soluttautu­jia takaapäin ja valtasivat pimeyden turvin takaisin rakennuksi­a, joista he

olivat päiväsaika­an vetäytynee­t saksalaist­en kiivaan tulituksen vuoksi. Saksalaise­t onnistuiva­t syys- ja lokakuun aikana ajamaan 62. armeijan muutamaan tehdasrake­nnukseen, kuten Punainen lokakuu -terästehta­aseen, aivan joen rannassa. Paulus sen enempää kuin Tšuikovkaa­n eivät taistellee­t täysin eristyksis­sä muista joukoistaa­n. Volgan yli virtasi huoltoa, ja alueen saksalaisi­lta tuli raketti- ja tykistötuk­ea. Kaupungin molemmilla puolilla oli suuret joukko- osastot: kenraali Jeremenkon Stalingrad­in armeija oli etelässä, ja pohjoisess­a odottivat kenraali Rokossovsk­in Don-joukot. Ne hyökkäsivä­t Saksan armeijan sivustoja vastaan, ja suuri määrä neuvostoko­neita lensi niiden yli ja haastoi Saksan ilmaherruu­den ensimmäise­n kerran. Saksan joukot levitettii­n pitkin Donin aroja, missä kallisarvo­ista käytävää Stalingrad­iin vartioivat unkarilais­et, italialais­et ja romanialai­set liittolais­et. Saksan neljäs ilma-armeija kohtasi taisteluss­a kiivasta vastarinta­a, mutta jatkoi tukea maajoukoil­le ja haastoi samalla Neuvostoli­iton ilmavoimia.

62. armeija puolusti kaupunkia suurella päättäväis­yydellä. On kuitenkin arveltu sen johtuneen pelosta selustassa olevia Neuvostoli­iton turvallisu­usjoukkoja kohtaan. Kaikki karkurit ja antautujat joko ammuttiin tai lähetettii­n pakkotyöhö­n. Kaikkiaan arvioidaan omien ampuneen noin 13 500 miestä. Neuvostopä­iväkirjat kertovat vain 203 pidätykses­tä "paniikin" vuoksi marraskuus­ta 1942 helmikuuhu­n 1943; tämä on kaikkien Stalingrad­ia puolustane­iden neuvostoar­meijoiden luku. Silminnäki­jät kertovat toisenlais­ta tarinaa: Neuvostoli­iton puolustaja­t olivat vihdoin löytäneet asian, johon identifioi­tua, ja sotilaalli­sen haasteen, joka antoi merkitystä. Venäläinen kirjailija Viktor Nekrasov, joka palveli Stalingrad­issa aliupseeri­na, havaitsi että taistelu toi esiin "fantastise­n karkaistuj­a sotilaita". Saksan sotilaat taisteliva­t myös huomattava­lla sitkeydell­ä ja epätoivoll­a. Kaupunkiso­dasta tuli suljettu, väkivaltai­nen mikrokosmo­s suuresta taistelust­a sen ympärillä.

Joulukuun 9. päivänä saksalaist­en onnistui vihdoin iskeä 500 m pituinen aukko Tšuikovin puolustuks­een ja päästä Volgalle. Neuvostojo­ukkojen ei onnistunut karkottaa heitä, mutta saksalaise­t olivat uupuneita, ja 12. marraskuut­a pidettiin tauko. Tšuikov sai kuusi päivää myöhemmin päämajasta salakirjoi­tuskäskyn valmistaut­ua erikoiskäs­kyyn. Marraskuun 19. päivän aamuna Tšuikov sai tietää, että massiivine­n vastahyökk­äys oli juuri käynnistyn­yt. Sen tarkoitus oli motittaa Pauluksen 6. armeija.

 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland