El Ala­mei­nin toinen tais­te­lu

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

El Ala­mei­nin toinen tais­te­lu oli Brit­ti­läi­sen kan­sai­nyh­tei­sön en­sim­mäi­nen suu­ri voit­to sak­sa­lai­sis­ta, ja se ava­si mah­dol­li­suu­den tu­ho­ta ak­se­li­val­to­jen jou­kot Poh­jois-af­ri­kas­sa. Tais­te­lu jäi itä­rin­ta­man ta­pah­tu­mien var­joon, mut­ta se oli liit­tou­tu­nei­den so­ta­me­nes­tyk­sen rat­kai­se­va kään­ne­koh­ta. Se var­mis­ti Lä­hi-idän ja ava­si mah­dol­li­suuk­sia Vä­li­me­ren alu­een va­paut­ta­mi­sel­le ak­se­li­val­to­jen ot­tees­ta.

Rom­mel tie­si Alam Hal­fan fias­kon jäl­keen, et­tei hä­nel­lä ol­lut re­surs­se­ja tun­keu­tua sy­vem­mäl­le Egyp­tiin. Hän pe­rus­ti sen si­jaan le­veän puo­lus­tus­rin­ta­man, jos­sa sak­sa­lai­set jou­kot ja pans­sa­ri­vau­nut vah­vis­ti­vat ita­lia­lai­so­sas­to­ja. Ak­se­li­val­to­jen suu­rin kes­kit­ty­mä oli poh­joi­ses­sa, ja se suo­ja­si yh­teyk­siä ran­ni­kol­la. Rom­me­lil­la oli käy­tet­tä­vis­sään nel­jä sak­sa­lais­ta ja kor­kein­taan kah­dek­san ita­lia­lais­ta osas­toa (ns. sak­sa­lai­si­ta­lia­lai­nen pans­sa­riar­mei­ja). Ak­se­li­val­loil­la oli noin 500 tank­kia, joi­ta tu­ki 350 len­to­ko­net­ta. Kai­kil­la hei­dän jou­koil­laan oli vä­hän polt­toai­net­ta ja va­rao­sia. Mont­go­me­ry pi­ti puo­les­taan huo­len, et­tä hä­nen jouk­kon­sa kas­voi­vat ta­sai­ses­ti syys-lo­ka­kuun ai­ka­na. Hä­nel­lä oli 1030 pans­sa­ri­vau­nua, jois­ta 300 oli ame­rik­ka­lai­sia Grant-tank­ke­ja, ja heil­lä oli Lä­hii­däs­sä ja Mal­tal­la kaik­ki­aan yli 1 500 len­to­ko­net­ta. Mont­go­me­ry kiel­täy­tyi ryh­ty­mäs­tä toi­miin, en­nen kuin hän oli var­ma, et­tä hä­nel­lä oli riit­tä­vä yli­voi­ma ja ar­mei­ja ym­mär­si, mil­lai­nen suun­ni­tel­ma oli.

Mo­nen vuo­den mars­si­so­dan jäl­keen El Ala­mei­nin toinen tais­te­lu oli har­joi­tel­tu ope­raa­tio. Mont­go­me­ryn suun­ni­tel­ma oli hyö­kä­tä siel­lä, mis­sä Rom­mel oli vah­vin poh­joi­ses­sa, Kid­ney Hil­lil­lä, mut­ta hän ha­lusi peit­tää hyök­käyk­sen laa­juu­den useil­la har­hau­tuso­pe­raa­tioil­la ete­läs­sä. Aja­tus koo­di­ni­men ope­raa­tio Light­foot ta­ka­na oli lä­het­tää jal­ka­vä­kio­sas­to avaa­maan tie­tä kes­kel­lä, ja sen jäl­keen lä­het­tää tan­kit syn­ty­neen au­kon kaut­ta. Kun etu­jouk­ko oli­si pai­kal­la, ope­raa­tio nu­me­ro kak­si, Su­perc­har­ge, pai­nai­si suu­rel­la jou­kol­la lä­pi vii­meis­te­le­mään voi­ton. Al­ka­mis­het­ki oli­si 23. lo­ka­kuu­ta, jol­loin Rom­mel oli ti­la­päi­ses­ti sai­ras­lo­mal­la.

Ope­raa­tio Light­foot al­koi mas­sii­vi­sel­la

ty­kis­tö­kes­ki­tyk­sel­lä il­lal­la 23. lo­ka­kuu­ta. Rom­me­lin si­jai­nen, ken­raa­li­luut­nant­ti Stum­me, kuo­li liit­tou­tu­nei­den il­ma­hyök­käyk­ses­sä, mis­tä seu­ra­si häm­men­nys­tä ak­se­li­val­lois­sa en­nen Rom­me­lin pa­luu­ta 25. lo­ka­kuu­ta. Vas­ta­rin­ta oli sil­ti ko­vaa, ja liit­tou­tu­neet sai­vat me­nes­tys­tä ran­ni­kol­la ja Kid­ney Hil­lil­lä vas­ta toi­se­na päi­vä­nä. Rom­mel mää­rä­si tank­kin­sa poh­joi­seen aja­maan vi­hol­li­set pois, mut­ta sil­loin ita­lia­lais­ten osas­to jäi alt­tiik­si liit­tou­tu­nei­den hyök­käyk­sel­le. Liit­tou­tu­neet pai­noi­vat eteen­päin kii­vais­sa tais­te­luis­sa 27. ja 28. lo­ka­kuu­ta. Mont­go­me­ry ve­ti tä­män jäl­keen pois ete­län har­hau­tus­jouk­kon­sa ja aloit­ti Su­perc­har­gen ras­kaal­la hyök­käyk­sel­lä. Hä­nen jouk­kon­sa mur­tau­tui­vat uusil­la aseil­la lä­pi 2. mar­ras­kuu­ta voi­mak­kaal­la il­ma­tuel­la, ja Rom­mel ym­mär­si hä­vin­neen­sä. Ak­se­li­val­loil­la oli täs­sä vai­hees­sa vain 35 käyt­tö­kel­pois­ta tank­kia. Hit­ler kiel­si ve­täy­ty­mi­sen, mut­ta jou­tui myön­tä­mään to­si­asiat kak­si päi­vää myö­hem­min, ja Rom­mel aloit­ti no­pean ve­täy­ty­mi­sen län­teen ran­ta­tie­tä pit­kin. Jot­kin ita­lia­lai­set osas­tot jat­koi­vat tais­te­lua sak­sa­lais­ten jo läh­det­tyä, mut­ta ak­se­li­val­to­jen ti­lan­ne oli toi­vo­ton. Rom­mel jät­ti jäl­keen­sä yli 400 tu­hot­tua tank­kia, kun liit­tou­tu­neet me­net­ti­vät noin 250. Liit­tou­tu­neil­la oli 13 500 haa­voit­tu­nut­ta, mut­ta Mont­go­me­ryn jou­kot ot­ti­vat yli 30 000 van­kia.

8. ar­mei­ja läh­ti Rom­me­lin pe­rään, ja To­bruk val­lat­tiin ta­kai­sin 13. mar­ras­kuu­ta. Ak­se­li­val­to­jen jou­kot te­ki­vät muu­ta­man pie­nen yri­tyk­sen puo­lus­taa Beng­hazia 20. mar­ras­kuu­ta ja El Ag­hei­laa 12. mar­ras­kuu­ta ja 13. jou­lu­kuu­ta vä­lil­lä, mut­ta pai­ne oli ar­mo­ton. Tri­po­li val­lat­tiin 23. tam­mi­kuu­ta, ja Rom­mel pe­rään­tyi koh­ti vii­meis­tä puo­lus­tus­lin­jaa Tu­ni­sias­sa, Ma­reth-lin­jaa, jos­sa ak­se­li­val­to­jen jou­kot lo­pul­ta py­säh­tyi­vät ja kään­tyi­vät. El Ala­mei­nin voit­to oli val­mis, ja IsoB­ri­tan­nian kir­kon­kel­lot sai­vat soi­da en­sim­mäi­sen ker­ran tou­ko­kuun 1940 jäl­keen.

Liit­tou­tu­nei­den Su­perc­har­ge-hyök­käys 2. mar­ras­kuu­ta Liit­tou­tu­nei­den Light­foot-hyök­käys 26. lo­ka­kuu­ta Mii­na­kent­tiä

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.