Kurs­kin tais­te­lu

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Sak­san ar­mei­jan oli Sta­lin­gra­din tap­pion jäl­keen tär­ke­ää saa­da Neu­vos­to­lii­tos­sa aloi­te ta­kai­sin it­sel­leen. Har­ko­van, Neu­vos­to­lii­ton nel­jän­nek­si suu­rim­man kau­pun­gin, alu­eel­la käy­tiin 29. tam­mi­kuu­ta–23. maa­lis­kuu­ta usei­ta tais­te­lui­ta, ja kau­pun­ki jy­rät­tiin rau­nioik­si. Von Mans­tei­nin ete­län ar­mei­ja­ryh­mä py­säyt­ti Neu­vos­to­lii­ton voi­mak­kaan ete­ne­mi­sen Sta­lin­gra­din jäl­keen ja vei sak­sa­lais­jou­kot vas­ta­hyök­käyk­ses­sä Har­ko­van ohi ai­na Bel­go­ro­diin as­ti. Rin­ta­maan muo­dos­tui 190 ki­lo­met­riä le­veä ja 95 ki­lo­met­riä sy­vä mut­ka. Se työn­tyi Sak­san alu­eel­le Kurs­kin ym­pä­ril­lä. Von Mans­tein ja ar­mei­jan joh­to päät­ti­vät, et­tä siel­lä käy­täi­siin ke­sän 1943 tär­kein tais­te­lu. Ope­raa­tio sai koo­di­ni­men Zi­ta­del­le.

Sak­san suun­ni­tel­ma nou­dat­ti odo­tet­ta­vaa ku­vio­ta. Ta­voi­te oli työn­tää pul­lis­tu­maan ras­kai­ta kii­lo­ja poh­joi­ses­ta ja ete­läs­tä ja mo­tit­taa sin­ne si­joi­te­tut suu­ret neu­vos­to­jou­kot. Voit­to tääl­lä an­tai­si sak­sa­lai­sil­le mah­dol­li­suu­den jo­ko kään­tyä jäl­leen ete­lään tai ede­tä ta­kai­sin Mos­ko­vaan ja kään­tää neu­vos­to­liit­to­lais­ten lin­jaa. He ko­ko­si­vat 900 000 mie­hen 50 osas­toa kä­sit­tä­vän jou­kon, 2 000 len­to­ko­net­ta ja 2 700 tank­kia, mu­ka­na uu­det voi­mak­kaat Pant­her- ja Ti­ger-tan­kit ja Fer­di­nand­pans­sa­rin­tor­jun­ta­vau­nut. Hit­ler oli epä­var­ma ope­raa­tios­ta ja kiel­si von Mans­tei­nia aloit­ta­mas­ta tou­ko­kuus­sa, en­nen kuin pu­na-ar­mei­ja oli val­mis. Hän vii­vyt­ti lo­pul­ta aloi­tus­päi­vää hei­nä­kuun al­ku­päi­viin.

Tä­mä odo­tusai­ka an­toi neu­vos­to­liit­to­lais­ten yli­ko­men­ta­jal­le val­ta­vas­ti ai­kaa val­mis­tel­la tais­te­lua­lue. Žu­kov ja ylei­se­si­kun­ta sai­vat tie­don sak­sa­lais­ten suun­ni­tel­mas­ta ja sai­vat Sta­li­nil­ta tu­kea ras­kaan puo­lus­tus­kil­ven ra­ken­ta­mi­sek­si Kurs­kin ym­pä­ril­le, en­nen kuin he is­ki­vät sak­sa­lai­sia voi­mal­la suu­ril­la re­ser­vi­jou­koil­laan. Sta­lin oli oi­keas­taan toi­vo­nut vä­li­tön­tä hyök­käys­tä. Kak­si rin­ta­maa puo­lus­ti Kurs­kin pul­lis­tu­maa; kes­kel­lä oli ken­raa­li Ro­kos­sovs­ki, ja Vo­ro­nežin rin­ta­maa ko­men­si ken­raa­li Va­tu­tin. Mo­lem­mat oli­vat joh­ta­neet Sta­lin­gra­din puo­lus­tus­ta. He val­mis­te­li­vat kuusi eril­lis­tä puo­lus­tus­lin­jaa ja ra­ken­si­vat yh­tei­sen ty­kis­tö- ja pans­sa­ri­tor­jun­ta­tu­li­tuk­sen muu­rin. He siir­si­vät puo­lus­tus­lin­jal­le 1,3 mil­joo­naa mies­tä, 3 444 tank­kia ja 2 900 len­to­ko­net­ta. Tä­mä kä­sit­ti noin 40 % neu­vos­to­jou­kois­ta ja 75 % aseis­te­tuis­ta jou­kois­ta. Mo­lem­mat puo­let nä­ki­vät tä­män val­ta­van tais­te­lun voi­main­koe­tuk­se­na, ja hä­viä­jäl­lä oli­si pal­jon pe­lis­sä. Neu­vos­to­liit­to­lai­set ha­lusi­vat tie­tää, kos­ka hyök­käys al­kai­si. Heil­lä oli var­sin pal­jon

kel­vol­lis­ta tie­dus­te­lu­tie­toa, mut­ta kos­ka Hit­ler muut­te­li päi­vä­mää­rää jat­ku­vas­ti, ku­kaan ei tien­nyt var­muu­del­la.

Va­koi­lu­ren­gas Lucy Sveit­sis­sä sai kar­kean ar­vion hei­nä­kuun alus­ta, mut­ta lo­pul­li­sen päi­vän ja ajan, aa­mun­koit­to 5. hei­nä­kuu­ta, he sai­vat sie­pa­tul­ta sak­sa­lais­so­ti­laal­ta. Pu­na-ar­mei­ja käyn­nis­ti yöl­lä ty­kis­tö­kes­ki­tyk­sen pe­lot­teek­si, mut­ta hyök­käys al­koi suun­ni­tel­lus­ti. Ete­läs­sä ken­raa­li Hot­hin 4. pans­sa­riar­mei­ja, yh­dek­sän pans­sa­rio­sas­toa, ete­ni koh­ti neu­vos­to­rin­ta­man hei­koin­ta osaa. Kah­den päi­vän jäl­keen se oli pääs­syt 30 km lä­hem­mäs Kurs­kia ja tais­te­li kau­his­tu­nut­ta ja jäyk­kää puo­lus­tus­ta vas­taan. Poh­joi­ses­sa ken­raa­li Wal­ter Mo­del­sin 9. pans­sa­riar­mei­ja py­syi pai­koil­laan murs­kaa­van tu­li­sei­nä­män edes­sä. 6. hei­nä­kuu­ta 1000 tank­kia työn­net­tiin koh­ti Po­ny­ria vain 10 ki­lo­met­riä le­veäl­lä rin­ta­mal­la, mut­ta hyök­käys py­säy­tet­tiin seu­raa­va­na päi­vä­nä, ja 9. hei­nä­kuu­ta sak­sa­lais­ten hyök­käys poh­joi­ses­sa oli py­säh­ty­nyt.

Ete­läs­sä Hot­hin pans­sa­riar­mei­ja liik­kui pien­tä Pro­ho­rov­kan ky­lää koh­ti, jos­sa se koh­ta­si ken­raa­li Pa­vel Rot­mi­stro­vin 5. pans­sa­riar­mei­jan, jo­ka oli mat­kan­nut nel­jä päi­vää eh­tiäk­seen tais­te­luun. Si­tä, mi­kä ta­pah­tui 12.–13. hei­nä­kuu­ta on usein ku­vat­tu so­dan suu­rim­mak­si pans­sa­ri­vau­nu­tais­te­luk­si, mut­ta uu­dem­mat tut­ki­muk­set viit­taa­vat sii­hen, et­tä useim­pia neu­vos­to­tap­pioi­ta syy­tet­tiin sii­tä, et­tei Rot­mi­strov näh­nyt neu­vos­to­liit­to­lais­ten an­saa, jo­hon hä­nen epä­on­ni­set vau­nun­sa työn­tyi­vät. Sak­sa­lais­ten tap­piot jäi­vät koh­tuul­li­sik­si, mut­ta epä­on­nis­tu­mi­nen poh­joi­ses­sa ja tie­to liit­tou­tu­nei­den mai­hin­nousus­ta Si­si­li­aan sai­vat Hit­le­rin lo­pet­ta­maan ope­raa­tion 13. hei­nä­kuu­ta. Hoth ve­täy­tyi ta­kai­sin läh­tö­ase­miin­sa. Sak­san joh­to ei näh­nyt, mi­tä ta­pah­tui­si seu­raa­vak­si, kos­ka se aliar­vioi neu­vos­to­liit­to­lais­ten re­ser­vit. Suu­ri vas­ta­hyök­käys poh­joi­ses­sa al­koi 12. hei­nä­kuu­ta, ja se va­paut­ti Ore­lin 5. elo­kuu­ta ja Brians­kin 18. elo­kuu­ta. Ete­läs­sä hyök­käys käyn­nis­tyi 3. elo­kuu­ta, ja en­nen elo­kuun 28. päi­vää Har­ko­va oli jäl­leen neu­vos­to­jou­koil­la. Tie oli nyt au­ki suu­rel­le ke­sä­hyök­käyk­sel­le Sak­san rin­ta­man työn­tä­mi­sek­si ta­kai­sin.

Sak­san val­loit­ta­ma alue Zi­ta­del­len 5.–13. hei­nä­kuu­ta jäl­keen Etu­lin­ja 1. elo­kuu­ta Etu­lin­ja 23. elo­kuu­ta Etu­lin­ja 23. elo­kuu­ta

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.