Hampurin pommitus

Keväällä 1943 brittien ilmavoimien Bomber Command päätti, että Hampuri, Saksan toiseksi suurin kaupunki ja tärkeä satama- ja teollisuuskeskus, olisi kohteena yhteisessä tuhoisassa hyökkäyksessä operaatio Gomorrassa. Hyökkäys oli tilaisuus kokeilla uusia taktisia keksintöjä. Ensimmäinen oli H2s-tutka, joka skannasi ja näytti kuvia maasta. Toinen oli Window-laite: tuhansia alumiiniliuskoja, jotka sekoittivat tutkat ja siten häiritsivät saksalaisten tutkia. Käsky Gomorrasta lähti 27. toukokuuta, ja Hampurin pommitus alkaisi 24. heinäkuuta.

Hampurin pommitus oli suunniteltu sarjaksi hyökkäyksiä, jotka aiheuttaisivat mahdollisimman paljon vahinkoja ja hämmennystä ja tekisivät sammutus- ja pelastustoimista vaikeita. Se oli yhteisoperaatio: RAF pommittaisi valittuja teollisuus- ja liikennekohteita yöllä, ja USA:N 8. ilma-armeija pommittaisi päivällä. Ensimmäinen hyökkäys tuli yöllä 24.–25. heinäkuuta, kun 791 amerikkalaispommittajaa otti suunnan kohti kaupunkia. Viimeinen hyökkäys tuli yöllä 2.–3. elokuuta, kun brittitukikohdista lähti matkaan yhteensä 740 pommikonetta. Pommikoneiden virtaa johti Pathfinder-yksikkö, jolla oli H2s-laitteisto ja joka osoittaisi pommitettavat kohteet soihduilla. Ensimmäisessä iskussa pudotettiin noin 2 300 tonnia palo- ja räjähtäviä pommeja. Seuraavan päivän iltapäivällä 123 amerikkalaista B–17-pommikonetta hyökkäsi Hampuriin, kohteena tärkeimmät laivatelakat. Yöllä 25.–26. heinäkuuta joukko brittiläisiä Mosquito-pommikoneita lensi Hampurin yli käynnistämään ilmahälytyksen, ja seuraavana päivänä tuli amerikkalaisten hyökkäys 121 pommikoneella satama-alueille.

Ilmahälytykset laukesivat säännöllisesti seuraavina kahtena päivänä, ja Hampurin asukkaat alkoivat lähteä kaupungista välttääkseen itsepintaisen uhan. Yöllä 27.–28. heinäkuuta RAF:N Bomber Command palasi 787 pommikoneen voimin, ja tämä isku teki operaatiosta kuuluisan. Lukemattomat palopommit nostattivat kaupungin itäosiin tulimyrskyn, ja kolmen päivän pommitusten jälkeen palomiehillä oli vaikea urakka sammuttaa satoja paloja alueilla, joissa kadut ja vedensaanti olivat poikki.

Palot levisivät toistensa päälle, ja tulimyrsky

pääsi kehittymään kello 01.20. Se oli huipussaan noin kello 03.00: lämpötila nousi 1800 asteeseen, ja tuulen nopeus 240 kilometriin tunnissa. Tulimyrsky nieli kaiken tiellään, ja ihmiset paloivat tuhkaksi. Monet olivat suojautuneet kellareihin, ja lämpö sulatti heidän ruumiinsa. Tulimyrsky oli tappavin ilmahyökkäys koskaan, ja 40–45 000 ihmisen arvioidaan menehtyneen yhdessä yössä. Määrä on yhtä suuri kuin niiden ihmisten määrä, jotka saivat surmansa Iso-britanniaa pommitettujen kuukausien aikana.

Vaikka Hampurista oli nyt jäljellä vain luuranko, RAF palasi yöllä 29.–30. heinäkuuta ja aloitti pienemmän tulimyrskyn kaupungin koillisosassa. Sama toistui 2.–3. elokuuta, joskin tällä kerralla voimakas ukonilma hajotti laivueet, eikä Hampuri tuhoutunut yhtä pahasti. Viimeisessä iskussa menetettiin 30 pommikonetta; operaation suurimmat tappiot. RAF pudotti Hampuriin koko operaation aikana yhteensä noin 7 800 tonnia pommeja. Se menetti 87 pommikonetta, kun kaksi amerikkalaisten iskua maksoi 17 pommikonetta.

Hampurin tuhot olivat mittavia. 25 km2² kaupungista tuhoutui maan tasalle, ja yli miljoona ihmistä jäi kodittomaksi. Puolet kaupungin 81 000 liike- ja teollisuusrakennuksista tuhoutui, ja yli 40 000 asuintaloa, 58 kirkkoa, 277 koulua ja 24 sairaalaa tuhoutui. 45 000 kuolleen lisäksi 37 439 loukkaantui vakavasti.

Taloudelliset vaikutukset Hampurille olivat paljon pienemmät kuin Harris ja pommittajat olivat toivoneet. Hampurin teollisuustuotanto oli vuoden 1943 lopussa palannut 82 prosentin tasolle pommitusta edeltäneestä. Suurin osa tuhoista tapahtui asuinalueilla, mutta paikallinen sotateollisuus, joka oli kokenut tilapäisen iskun työvoiman joukkopaon vuoksi, rakennettiin nopeasti uudelleen tai muutettiin turvallisemmalle alueelle. Albert Speer, Saksan sotamateriaaliministeri, arvioi, että kuusi vastaavaa iskua löisi Saksan pois pelistä, mutta pommitusryhmä ei onnistunut toistamaan Gomorrahia.