Har­ko­vas­ta Kio­vaan: Pu­na-ar­mei­jan lä­pi­mur­to

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Kurs­kin murs­ka­voi­ton jäl­keen Sta­lin mää­rä­si suur­hyök­käyk­sen ko­ko Sak­sanNeu­vos­to­lii­ton rin­ta­mal­la. Ore­lin ja Bel­go­ro­din va­paut­ta­neet ar­mei­jat työn­tyi­vät nyt eteen­päin aron yli. Sak­sa­lai­set yrit­ti­vät hä­täi­ses­ti koo­ta vah­vis­tuk­sia Har­ko­vaan, mut­ta neu­vos­to­jou­kot ete­ni­vät niin no­peas­ti, et­tä he oli­vat vaa­ras­sa jou­tua mot­tiin. Ken­raa­li Raus ve­ti jouk­kon­sa pois 22. elo­kuu­ta, päi­vä en­nen kuin pu­naar­mei­ja va­paut­ti uu­pu­neen kau­pun­gin.

Ta­voit­tee­na oli pai­naa ak­se­li­val­to­jen jou­kot ete­läs­sä ta­kai­sin Dnepr­joel­le Uk­rai­nan kes­kel­lä, eris­tää suu­ret sak­sa­lais­jou­kot Kri­mil­lä ja ajaa Sak­san ar­mei­ja Mos­ko­van suun­nal­la ta­kai­sin Smo­lens­kin toi­sel­le puo­lel­le. Il­man luon­nol­lis­ta puo­lus­tus­lin­jaa Mans­tei­nin ete­läi­sen ar­mei­jan oli ve­täy­dyt­tä­vä no­peas­ti Dnepril­le ja yli­tet­tä­vä jo­ki, en­nen kuin pu­na-ar­mei­ja eh­ti­si saar­taa sen. Yli 750 000 ak­se­li­val­to­jen so­ti­las­ta pää­si joel­le ja ylit­ti sen en­nen 21. syys­kuu­ta. Neu­vos­to­jou­kot im­pro­vi­soi­vat laut­to­ja ja proo­mu­ja val­la­tak­seen joen vas­ta­ran­nan Bu­kri­nis­sa ja Za­po­rižž­jas­sa ja sai­vat ja­lan­si­jan ko­ko Pant­her-wo­ta­nin lin­jal­la. Hit­ler oli toi­vo­nut pe­rus­ta­van­sa sin­ne vah­van puo­lus­tuk­sen idäs­sä.

Sil­lan­pää­ase­ma Za­po­rižž­jas­sa toi­mi neu­vos­to­jouk­ko­jen pon­nah­dus­lau­ta­na ete­läs­sä ja lou­naas­sa. Nii­den oli mää­rä aloit­taa ken­raa­lien Tol­buk­hin ja Ma­li­novs­ki joh­dol­la suur­hyök­käys so­ta­mar­salk­ka von Kleis­tin ar­mei­ja­ryh­mä A:n 650 000 so­ti­laan mo­tit­ta­mi­sek­si näi­den ve­täy­dyt­tyä Kri­mil­le Kau­ka­suk­sel­ta ai­em­min sa­ma­na vuon­na. Pu­na-ar­mei­ja oli en­nen 1. jou­lu­kuu­ta mo­tit­ta­nut Kri­min ja pääs­syt H’er­so­niin, mis­sä se mo­tit­ti sak­sa­lais­ten tu­ki­koh­dan ja jat­koi eteen­päin koh­ti Odes­saa. Ken­raa­li Ivan Ko­ne­vin aroar­mei­ja val­ta­si poh­joi­ses­sa Tšer­ka­syn ja ylit­ti joen Kor­su­nin ja Ki­ro­vo­gra­din suun­nal­la. Vaik­ka pans­sa­ri­vau­nu­jen ja len­to­ko­nei­den voi­ma­suh­teet oli­vat ta­sai­set, pu­na-ar­mei­jal­la oli kak­sin­ker­tai­ses­ti mie­hiä maas­sa ja ne­lin­ker­tai­nen ty­kis­töy­li­voi­ma. Pu­na-ar­mei­jan so­ti­lail­la oli kaik­ki voi­ton tuo­mat mo­raa­li­set edut, jot­ka sak­sa­lai­sil­la oli ol­lut kak­si vuot­ta ai­em­min: Kurs­kin jäl­keen oli sel­vää, et­tä sak­sa­lais­jou­kot kä­vi­vät epä­toi­vois­ta puo­lus­tus­tais­te­lua, kun neu­vos­to­so­ti­laat tais­te­li­vat

va­paut­taak­seen ko­ti­maan­sa. Kau­em­pa­na poh­joi­ses­sa kak­si neu­vos­to­liit­to­lais­ta ar­mei­ja­ryh­mää hyök­kä­si Sak­san kes­kus­tan ar­mei­ja­ryh­mää vas­taan ja pa­kot­ti sen ta­kai­sin ohi Smo­lens­kin, jo­ka va­pau­tet­tiin 25. syys­kuu­ta. Pää­koh­de oli Uk­rai­nan pää­kau­pun­ki Kio­va, jo­ta pu­na-ar­mei­ja oli peh­mit­tä­nyt pii­ri­tyk­sel­lä lop­pu­ke­säs­tä 1941.

Kak­si neu­vos­to­rin­ta­maa, Va­tu­ti­nin Vo­ro­nežar­mei­ja ja Ro­kos­sovs­kin kes­kus­tan ar­mei­ja pai­noi­vat Dnepriä koh­ti Kio­van mo­lem­mil­la puo­lil­la ja pe­rus­ti­vat mo­nia pie­niä sil­lan­pää­ase­mia ( kaik­ki­aan 40 syys­kuun 25. päi­vään men­nes­sä). Sak­sa­lai­set te­ki­vät nii­tä vas­taan vah­van vas­ta­hyök­käyk­sen, mut­ta pie­ni sil­lan­pää suol­la Liu­teežin ky­län lä­hel­lä unoh­det­tiin. Va­tu­ti­nin ja hä­nen 1. (nyt uk­rai­na­lai­sen) ar­mei­ja­ryh­män­sä käs­ket­tiin lä­het­tää mie­hiä pie­neen, huo­maa­mat­ta jää­nee­seen eril­li­sa­lu­ee­seen, jos­ta tu­li yk­si as­tin­lau­ta hyök­käyk­sel­le Kio­vaan. Soil­le siir­ret­tiin kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa pans­sa­riar­mei­ja­ryh­mä lo­ka­kuun lo­pus­sa.

Von Mans­tein odot­ti neu­vos­to­hyök­käys­tä kui­van maan kaut­ta kau­pun­gin ete­lä­puo­lel­la, mut­ta kak­si ar­mei­jaa hyök­kä­si­kin 3. mar­ras­kuu­ta suol­ta poh­joi­ses­sa. Pu­na-ar­mei­ja oli val­lan­nut Kio­van 6. mar­ras­kuu­ta, ja se var­mis­tet­tiin seu­raa­va­na päi­vä­nä kat­ke­ran tais­te­lun jäl­keen. Va­tu­tin ko­men­si jouk­kon­sa pai­na­maan pääl­le, ja jou­lu­kuun lo­pus­sa 1943 he oli­vat eden­neet 160 km Kio­van ohi. Tap­piot hyök­käyk­ses­sä kau­pun­kiin oli­vat var­sin pie­net itä­rin­ta­man olo­suh­tei­siin näh­den; kaa­tu­nei­ta ja van­git­tu­ja oli 6 491. Kau­pun­gin myö­hem­pi puo­lus­tus mak­soi kui­ten­kin 26 000 hen­keä. Ak­se­li­val­lat oli­vat me­net­tä­neet mel­kein kak­si kol­ma­so­saa mie­hit­tä­mis­tään alueis­ta vain muu­ta­mas­sa kuu­kau­des­sa. Mos­ko­vas­sa Kio­van val­taus­ta juh­lit­tiin näyt­tä­väl­lä ilo­tu­li­tuk­sel­la. Val­lan­ku­mous­juh­lis­sa 7. mar­ras­kuu­ta Sta­lin pu­hui "suu­ren kään­ne­koh­dan vuo­des­ta".

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.