Luftwaffen kukistuminen

Toisen maailmansodan alussa Saksan ilmavoimat hävisi koossa vain Neuvostoliitolle, ja Saksalla oli myös kehittynein ilmapuolustus ( kaluston laadun ja lentäjien koulutuksen perusteella). Saksan ilmavoimat oli keskeisessä osassa taisteluissa 1939–41, ja vaikka koneita oli vähemmän, se pystyi tuhoamaan paljon neuvostokoneita. Se oli tiiviisti mukana operaatio Barbarossan eri vaiheissa, jolloin saksalaiset voittivat ilmataistelut niin lentotukikohdissa kuin ilmassakin. Sen tilanne heikkeni kuitenkin ennen vuotta 1944, ja sinä vuonna ilmapuolustus nujerrettiin täysin – se johti Saksan kokonaispuolustuksen romahtamiseen kaikilla osa-alueilla.

Saksan ilmavoimien suurin ongelma oli seurausta liittoutuneiden pommitusten vaikutuksista brittien ja amerikkalaisten aloitettua ne keväällä 1943. Sekä päivällä että yöaikaan tehdyt pommitukset pakottivat Saksan ilmavoimat pitämään enemmän koneita kotimaassa Saksassa, ja siitä seurasi paitsi Saksan talouden ja väestön puolustuksen keskittyminen, myös mittavia muutoksia Saksan ilmailuteollisuuteen, joka keskittyi enemmän hävittäjiin pommi- ja syöksypommikoneiden kustannuksella. Tammikuuhun 1943 mennessä 59 % hyökkäyksistä tehtiin Saksaan; tammikuussa 1944 osuus oli noussut 68 prosenttiin, ja syyskuussa 1944 se oli peräti 80 %. Vuoteen 1948 mennessä pommikonetuotanto oli supistunut viidesosaan Saksan ilmailuteollisuudesta, kun se oli sodan alussa ollut yli puolet. Lentotoiminnan alasajo eri rintamilla johti pitkiin, raskaisiin taisteluihin raskaasti aseistettua vihollista vastaan. Normandian maihinnousupäivänä Kaakkois-ranskassa oli käytettävissä vain 170

lentokonetta – kun liittoutuneilla oli niitä 12 000. Liittoutuneet hallitsivat siten ilmatilaa Ranskassa, Italiassa ja itärintamalla.

Pommitukset aiheuttivat ongelmia myös lentokoneiden, moottoreiden ja varaosien tuotannolle. Kaikki suurimmat vihollisvaltiot tuottivat sodan aikana lopulta enemmän lentokoneita kuin Saksa. Saksalaiset valmistivat vuonna 1944 vaatimattomat 39 807 konetta, kun liittoutuneet valmistivat niitä yhteensä 163 000. Samana vuonna liittoutuneiden pommitukset kohdistuivat Saksan ilmailuteollisuuteen ja öljytuotantoon, ja se pahensi tilannetta entisestään. Operaatio Argument, paremmin tunnettu nimellä "Big Week", pommitti Saksan ilmailuteollisuuden kohteita kuuden päivän ajan 20. helmikuuta alkaen. RAF ja amerikkalaisten 8. ilma-armeija pudottivat operaation aikana yhteensä 20 000 tonnia pommeja. Se ei pysäyttänyt tuotantoa täysin, mutta hidasti kuitenkin monia saksalaisten projekteja ja tehtaita. Hyökkäykset useisiin öljyteollisuuden kohteisiin vuonna 1944 tekivät vieläkin pahempaa jälkeä, ja ennen syyskuuta Saksan öljytuotanto oli pudonnut 31 prosenttiin tammikuun tasosta. Öljypula vaikeutti lentäjien koulutusta, minkä vuoksi saksalaislentäjien tappiot nousivat korkeiksi ilmataisteluissa vuonna 1944.

Tärkein tekijä oli englantilais-amerikkalaisen tehokkaan pitkänmatkan taisteluhävittäjän kehittäminen 1943; se pystyi tunkeutumaan syvälle Saksan ilmatilaan. P‑51 Mustang -taisteluhävittäjä alkoi brittiläisenä projektina Rolls-royce Merlin -moottorilla, ja lisätankilla varustettuna kone pärjäsi taistelussa hyvin. Se valittiin saattamaan amerikkalaisten pommikoneita, ja tositoimiin se osallistui ensimmäisen kerran joulukuussa 1943 Kielin satamakaupungin yllä. Maaliskuussa 1944 Mustangit lensivät 2 900 km matkan (Berliiniin ja takaisin).

Nopea tuotanto- ohjelma käynnistyi, ja kevään ja kesän 1944 aikana Mustangit lensivät yhdessä eräiden muiden pitkiä matkoja lentämään muutettujen koneiden kanssa yhä pitempiä matkoja Saksan ilmatilassa. Se tiesi huonoja uutisia saksalaisille, jotka menetettyään 20 % ilmavoimistaan joka kuukausi loppuvuodesta 1943 menettivät niistä yli 50 % vuotta myöhemmin. Vaikka Saksan tuotanto kasvoi yli 3 000 hävittäjään kuukaudessa, useimmat niistä tuhottiin – joko tehtailla, tukikohdissa tai ilmassa. Kuvaan kuuluivat myös lentäjät, jotka olivat lentäneet lähinnä simulaattoreissa polttoainepulan vuoksi. RAF aloitti 1944 uudelleen päiväsaikaan tehtävät ilmapommitukset juuri Saksan ilmapuolustuksen heikkenemisen vuoksi. Ensimmäisen suihkuhävittäjän, Messerschmitt Me 262:n kehittäminen ei kääntänyt suuntaa – niitä valmistettiin aivan liian vähän. Sodan viimeisen vuoden massiiviset ilmapommitukset Saksaan teki mahdollisiksi Luftwaffen poistaminen pelistä.