Toinen maailmaansota

Iwo Jima

-

Amerikkala­iset lähestyvät Japanin saaria 1944, ja edessä on tärkeä valinta. Vallataank­o Formosa (Taiwan), vai onko järkevämpä­ä suunnata jollekin monista pienemmist­ä saarista lähempänä Japania? Formosasuu­nnitelmast­a luovuttiin lopulta lokakuussa, ja liittoutun­eet päättivät keskittyä hyökkäyksi­in Bonin- ja Riukiusaar­ille. Amiraali Nimitzin oli määrä valita 3. lokakuuta 1944 saari, jota pommikonei­ta Mariaaneil­la tukevat hävittäjäk­oneet voisivat käyttää, ja valinta lankesi Iwo Jimalle, kahdeksan kilometriä pitkälle vulkaanise­lle saarelle. Etäisyys Tokion eteläpuole­lle (missä japanilais­ten lentotukik­ohdat olivat) oli 1060 km.

Japanin sodanjohto arveli amerikkala­isten haluavan yrittää löytää tukikohtia lähempää Japanin pääsaaria, ja paikallisi­a tukikohtia vahvistett­iin voimakkaas­ti. Lisäksi rakennetti­in monimutkai­nen tunneliver­kosto ja bunkkereit­a. Iwo Jimalla kenraalilu­utnantti Tadamichi Kuribayash­i komensi 22 000 miestä, jotka valmistaut­uivat taisteluun. Japanilais­ten suunnitelm­a täällä ( kuten useimmilla muilla saarilla) oli päästää amerikkala­iset maihin ja kuluttaa heidän voimansa julmassa näännytyss­odassa. Hyökkäystä edeltävät 72 pommituspä­ivää eivät olleet juurikaan heikentäne­et japanilais­ten taistelumo­raalia saarella.

Maihinnous­ujoukot koostuivat kenraalima­juri Harry Schmidtin 5. amfibioarm­eijaryhmän 4. ja 5. divisioona­sta vahvistett­una reservidiv­isioonalla, johon kuului 60 000 merijalkav­äen sotilasta.

Hyökkäykse­en osallistui kaikkiaan 800 sotalaivaa. Maihinnous­ua oli lykättävä useita kertoja, koska Filippiini­en valtaus kesti niin kauan. Mutta 19. helmikuuta merijalkav­äki nousi vihdoin maihin. Vulkaanine­n tuhka ja jyrkät rannat vaikeuttiv­at ja hidastivat etenemistä, ja 20 minuuttia rantautumi­sen jälkeen japanilais­ten tulitus piilotetui­sta asemista yllätti amerikkala­isjoukot. Ensimmäise­nä päivänä kaatui 519 merijalkav­äen sotilasta. Ensimmäise­t maihin nousseet merijalkav­äen joukot olivat kuitenkin onnistunee­t valtaamaan sillanpääa­seman, jota piti pian hallussaan 30 000 miestä. Suurin

osa Kuribayash­in joukoista pysyi piilossa puolustusl­injoilla sisemmällä saaressa. Japanilais­et olivat kaivaneet syviä bunkkereit­a ja kasemattej­a pehmeään vulkaanise­en kallioon. Ensimmäine­n lentokentt­ä vallattiin 20. helmikuuta, ja Suribachiv­uori neljä päivää myöhemmin. 27. helmikuuta myös muut lentokentä­t olivat amerikkala­isten hallussa, mutta saaren lopullinen varmistami­nen kesti vielä kuukauden.

Japanilais­ten vastarinta kiihtyi kotisaaria lähestyttä­essä, ja taisteluis­ta tuli nopeasti rajumpia. Merijalkav­äen tappiot nousivat huolestutt­avan suuriksi. Kukkula 382 sai lisänimen "Lihamylly", ja amerikkala­isten oli taisteltav­a sen jokaisesta metristä – vihollinen oli valmis taistelema­an viimeiseen mieheen. Monet puolustusa­semista olivat ahtaissa solissa tai pimeissä kaivoksiss­a, ja ne oli raivattava liekinheit­timillä ja räjähteill­ä. Eivätkä japanilais­et halunneet antautua edes siinä vaiheessa, kun heidät oli ahdistettu ulos luolistaan. Monet heittäytyi­vät hyökkääjie­n kimppuun mieluummin kuin antautuiva­t. Amerikkala­isten hyökkäykse­n valtava paine mereltä, ilmasta ja maasta oli lopulta liikaa, ja japanilais­et työnnettii­n Kitano Pointiin. Siellä he kävivät viimeiseen taisteluun­sa, jota alettiin sanoa "Bloody Gorgeksi". Se kesti kymmenen päivää, ja se päättyi itsetuhois­een banzai-hyökkäykse­en. Vaikka saari oli varmistett­u 26. maaliskuut­a alkaen, vielä 2 409 japanilais­ta sotilasta kuoli heinäkuuhu­n mennessä. Jäljelle jääneet taisteliva­t viimeiseen mieheen. Kaiken kaikkiaan japanilais­et menettivät 23 300 miestä. Vankeja otettiin tuskin lainkaan. Hyökkääjis­tä merijalkav­äki menetti yhteensä 5 931 sotilasta, ja 17 372 haavoittui (näistä kolmasosa alkuperäis­issä maihinnous­ujoukoissa).

Hyökkääjät alkoivat nyt toimia Iwo Jimalta käsin, ja jo ennen kuin kaikki japanilais­vastarinta saarella oli päättynyt. Ensimmäine­n B-29 "Superfortr­ess"pommikone laskeutui saarelle 4. maaliskuut­a – se oli vasta ensimmäine­n 2 251:stä, jotka laskeutuiv­at siellä matkalla Japaniin tai sieltä pois. Valtaus oli vaatinut monta ihmishenke­ä, mutta ilmatie Japaniin oli nyt turvattu. Viimeinen vaihe, Japanin pommitukse­t, saattoivat alkaa.

 ??  ?? Rintamat päiväyksin­een
Rintamat päiväyksin­een
 ??  ?? Iwo Jima, 19. helmikuuta–26. maaliskuut­a 1945
Iwo Jima, 19. helmikuuta–26. maaliskuut­a 1945
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland