Leirien vapautus

Liittoutuneiden aloittaessa etenemisen kohti Saksan pääkaupunkia, alkoivat myös paljastua selkeät todisteet Hitlerin hallinnon julmuuksista. Poliittisia vankeja oli monista kansanryhmistä: oli ns. asosiaalisia ( kulkurit, työttömät, homoseksuaalit, rikoksenuusijat jne.), romanit ja Euroopan juutalaiset. Kaikki nämä ihmiset oli kuljetettu jollekin erityyppisistä leireistä. Euroopassa oli 20 suurta keskitysleiriä vuonna 1944, sekä 165 alaleiriä. Vankien edellytettiin tekevän työtä raskaissa oloissa. Kuolleisuus oli uskomattoman korkea, ei vain tarkoituksellisen murhaamisen vuoksi, vaan myös sairauksien ja aliravitsemuksen. Lisäksi oli seitsemän tuhoamisleiriä, joissa juutalaiset ja muut vangit lähetettiin yksinkertaisesti kuolemaan – kaasukammioita ja krematorioita asennettiin näille leireille: Majdanek, Chełmno, Belzec, Sobibor, Treblinka Auschwitz-birkenau (ylivoimaisesti suurin), sekä pienempään leiriin Maly Trastsjanetsissä. Leireillä kuoli ainakin 3,5 miljoonaa ihmistä. Majdanek ja Auschwitz toimivat myös keskitysleireinä.

Nämä kaksi, Majdanek ja Auschwitz, olivat ensimmäiset suuret leirit, jotka vapautettiin – molemmat löysi puna-armeija marssiessaan Puolan halki. Majdanekissa heinäkuussa 1944 neuvostoarmeija löysi 1000 luurangonlaihaa vankia ja varastoja täynnä hiuksia, matkalaukkuja, vaatteita ja lasten leluja. Auschwitz-birkenau, puoliksi orjatyöleiri, puoliksi tuhoamisleiri, vallattiin 27. tammikuuta 1945. Monet vangit oli pakotettu lähtemään leiristä kymmenen päivää aikaisemmin yhdelle monista "kuolemanmarsseista", joita toteutettiin sodan viimeisinä kuukausina. Neuvostoliittolaiset löysivät pääleiristä noin 3 000 vankia, joista monet olivat lähellä kuolemaa. He löysivät myös lisätodisteita saksalaisten häikäilemättömyydestä – varaston, jossa oli 380 000 miesten pukua, 836 000 naisten takkia ja mekkoa ja 7,7 tonnia ihmisten hiuksia valmiiksi pakattuna kuljetusta varten. Muut todisteet joukkomurhista

oli kuitenkin tuhottu, ja krematoriot oli räjäytetty säpäleiksi. Leirin pahimmat julmuudet tulivat siksi tietoon niiden neuvostosotilaiden kautta, joita oli pidetty siellä vankeina. Heitä kuulusteli SMERŠ, valtion salainen poliisijärjestö, samoissa rakennuksissa, joissa he olivat olleet vankeina vain tunteja aiemmin. Neuvostoliiton vallanpitäjät olivat päästäneet yksittäisiä ulkomaiden edustajia vierailemaan Majdanekissa, mutta Auschwitzin vapauttamisesta ilmoitettiin vasta 7. toukokuuta saksalaisten antautumisen jälkeen.

Lännestä ei löydetty yhtään tuhoamisleiriä, lähinnä koska ne oli rakennettu miehitetyille alueille Puolassa ja Valko-venäjällä. Brittija amerikkalaisjoukot löysivät sen sijaan keskitysleirejä, joiden olosuhteet olivat äärimmäisen huonot huhtikuun 1945 alussa. Ruoan, hygienian ja lääkintähuollon puute ja vartijoiden väkivalta loivat olosuhteet, joissa kuoli valtavia määriä ihmisiä. Saksan rajojen kutistuessa yhä enemmän tuhansia vankeja lähetettiin ylitäysiltä leireiltä niille harvoille, jotka olivat yhä saksalaisten alueella. Nämä siirtooperaatiot johtivat musertaviin näkyihin, jotka brittien 8. armeijaryhmä löysi Bergen-belsenistä Luoteis-saksasta 15. huhtikuuta 1945. Leirillä oli ollut 15 000 vankia joulukuussa 1944, mutta huhtikuuhun mennessä lukumäärä oli kohonnut 40 000 ja 50 000 välille – monet vangeista olivat juutalaisia, jotka olivat kävelleet jalkaisin leireiltä kauempana idässä. Ruumiskasoista ja syvälle painunein silmin katselevista kuihtuneista vangeista tuli saksalaisten rikosten symboli, ja sellaisia kuvia lähetettiin läntisiin sanomalehtiin vapautuksen jälkeen.

Bergen-belsenin vankeja kuoli joukoittain vielä vapautuksen jälkeenkin. Leireillä oli raivonnut punatauti, ja kaikkiaan 40 000 vangista kuoli 14 000. Saksalaisia leirien läheisyydessä asuneita siviilejä vietiin katsomaan leirejä 24. huhtikuuta 1945, ennen kuin brittiarmeija poltti ne kesäkuussa. Amerikkalaiset vapauttivat Dachaun leirin kauempana etelässä 29. huhtikuuta. Leirialueelle saapuvat amerikkalaiset 45. divisioonan yksiköt löysivät 39 rautatievaunua kattoon asti täynnä mätäneviä ruumiita. Sotilaiden lähestyessä itse leiriä Ss-vartijat ampuivat heitä. Ei kestänyt kauan, ennen kuin vangit olivat hyökänneet vartijoiden kimppuun ja tappaneet heidät. Dachausta löytyi kaikkiaan 70 000 vankia. Leirien vapauttaminen herätti vihaa ja kauhua paikalle ensimmäisinä tulleissa sotilaissa, mutta kesti vuosia, ennen kuin syylliset oli asetettu syytteeseen ja tuomittu.