Vii­mei­set päi­vät Hit­le­rin bunk­ke­ris­sa

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Kol­mas val­ta­kun­ta lu­his­tui hä­nen ym­pä­ril­lään Ber­lii­nis­sä myö­häis­ke­vääl­lä 1945, ja Hit­ler ve­täy­tyi val­ta­vaan maa­na­lai­seen komplek­siin, jon­ka hän oli ra­ken­nut­ta­nut puu­tar­han al­le uu­den val­ta­kun­nan­kans­lian edes­sä. Hit­le­rin ve­täy­ty­mi­sen tar­kat yk­si­tyis­koh­dat ei­vät ole tie­dos­sa, ja vai­kut­taa sil­tä, et­tä hän viet­ti suu­ren osan tam­mi- ja hel­mi­kuus­ta yhä kans­lian ti­lois­sa maan pääl­lä. Hän pi­ti siel­lä myös päi­vit­täi­set so­ti­las­ta­paa­mi­sen­sa. Hän jät­ti ra­ken­nuk­sen to­den­nä­köi­sim­min hel­mi­kuun lo­pul­la tai maa­lis­kuun alus­sa ja viet­ti lo­put päi­vis­tään bunk­ke­ris­sa ( ja viet­ti ly­hyi­tä het­kiä ul­ko­na rait­tiis­sa il­mas­sa).

Täs­tä maa­na­lai­ses­ta tu­ki­koh­das­taan Hit­ler hal­lit­si ku­tis­tu­van im­pe­riu­min­sa vii­mei­siä osia. Noin 2 000 ih­mi­sen ar­vioi­daan työs­ken­nel­leen Füh­re­ril­le en­nen huh­ti­kuu­ta 1945 se­kä it­se bunk­ke­ris­sa et­tä sen vä­lit­tö­mäs­sä lä­hei­syy­des­sä. Hei­dän jou­kos­saan oli mm. Sak­san pro­pa­gan­da­mi­nis­te­ri ja so­ta­pon­nis­tus­ten tu­ki­ja, Jo­seph Goeb­bels, jon­ka per­he asui myös bunk­ke­ris­sa. Myös päi­vit­täi­set ko­kouk­set pi­det­tiin nyt bunk­ke­ris­sa pie­nes­sä huo­nees­sa, jon­ka ko­ko oli vain kol­me ker­taa nel­jä met­riä. Sin­ne ko­koon­tui jo­pa 18 ih­mis­tä ker­ral­laan ah­taa­seen ti­laan pie­nen pöy­dän ja kar­tan ym­pä­ril­le. Hit­ler is­tui siel­lä siir­te­le­mäs­sä jouk­ko­jaan, jot­ka oli­vat to­del­li­suu­des­sa ka­don­neet tai niin huo­nos­sa kun­nos­sa, et­tei­vät ne enää pys­ty­neet to­teut­ta­maan bunk­ke­ris­ta saa­mi­aan käs­ky­jä. 9. maa­lis­kuu­ta Hit­ler mää­rä­si Ber­lii­nin vii­mei­sen, epä­toi­voi­sen puo­lus­tus­yri­tyk­sen – kau­pun­ki oli pi­det­tä­vä tais­tel­len ka­tu ka­dul­ta. Si­sem­pi puo­lus­tus­vyö­hy­ke oli hal­lin­to­sek­to­ril­la, ja bunk­ke­ri oli sen ydin. Alue sai koo­di­ni­men Lin­noi­tus. Hit­ler mää­rä­si 23. maa­lis­kuu­ta, Ber­lii­nin len­to­kent­tien pom­mi­tus­ten jäl­keen, et­tä hal­lin­toa­lu­een lä­hel­le oli ra­ken­net­ta­va pie­ni kii­to­ra­ta. Ti­la­päi­sel­le kii­to­ra­dal­le las­keu­tui ai­van so­dan vii­mei­siin päi­viin as­ti jouk­ko pien­ko­nei­ta ja hä­vit­tä­jiä.

Hit­le­rin mie­lia­la hei­lah­te­li ra­jus­ti vii­meis­ten viik­ko­jen ai­ka­na epä­toi­vos­ta ja apa­tias­ta ai­na eu­fo­ri­seen toi­voon, et­tä voit­to oli vie­lä mah­dol­li­nen. Kun neu­vos­to­liit­to­lai­set käyn­nis­ti­vät hyök­käyk­sen Ber­lii­niin, Hit­ler an­toi päi­vä­käs­kyn, jon­ka mu­kaan kaik­kien sak­sa­lais­ten so­ti­lai­den oli tais­tel­ta­va niin an­ka­ras­ti hyök­käys­tä vas­taan, et­tä "bol­se­vi­kit huk­kui­si­vat vuo­da­te­tun ve­ren me­reen". Neu­vos­toar­mei­jan aloit­taes­sa Ber­lii­nin kes­kus­tan ty­kis­tö­kes­ki­tyk­set 20. huh­ti­kuu­ta, Hit­ler viet­ti par­hail­laan 56-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vi­ään. Se oli vii­mei­nen ti­lai­suus, jos­sa hal­lin­non tär­keim­mät hen­ki­löt ta­pa­si­vat toi­sen­sa. Ryh­mään kuu­lui­vat Gö­ring, Himm­ler, Bor­mann, von Rib­bent­rop ja so­ta­mar­salk­ka Kei­tel. Juh­lan pää­tyt­tyä useim­mat pois­tui­vat Ber­lii­nis­tä no­peas­ti. Hit­ler har­kit­si myös pa­koa ete­lään, mut­ta päät­ti 22. huh­ti­kuu­ta jää­dä pää­kau­pun­kiin ja teh­dä it­se­mur­han, mi­kä­li kau­pun­ki pää­tyi­si vi­hol­li­sel­le. Päi­vä myö­hem­min Al­bert Speer, Hit­le­rin va­rus­te­lu­mi­nis­te­ri, las­keu­tui kii­to­ra­dal­le ja tu­li alas dik­taat­to­rin luo jät­tä­mään hy­väs­tit en­nen len­toa poh­joi­seen. Sa­ma­na päi­vä­nä tu­li myös tie­to Gö­rin­gil­tä Berch­tes­ga­de­nis­ta, et­tä hän ha­lusi ot­taa maan joh­don. Hit­ler mää­rä­si Gö­rin­gin pi­dä­tet­tä­väk­si ja riis­ti hä­nel­tä kaik­ki vi­rat. Huh­ti­kuun 28. päi­vä saa­tiin tie­to, et­tä Himm­ler oli mat­kal­la an­tau­tu­maan vi­hol­li­sel­le – myös hä­net et­sin­tä­kuu­lu­tet­tiin.

Pu­na-ar­mei­ja val­ta­si Ber­lii­niä vai­he vai­heel­ta huh­ti­kuun vii­mei­si­nä viik­koi­na, ja il­lal­la 28. huh­ti­kuu­ta Hit­ler ja Eva Braun me­ni­vät nai­mi­siin. Hit­ler sa­ne­li tes­ta­ment­tin­sa, ja tais­te­lu­jen ään­ten kan­tau­tues­sa maan pin­nal­ta hän suun­nit­te­li it­se­mur­han­sa ja ruu­mii­den kre­ma­toin­nin. Hän am­pui it­se­ään pää­hän 30. huh­ti­kuu­ta hie­man en­nen kel­lo 16.00, ja Eva Braun ot­ti sy­ani­dia. Hei­dän ruu­miin­sa kää­rit­tiin peit­tei­siin, vie­tiin puu­tar­haan kans­lian ta­ka­na ja pol­tet­tiin tun­nis­ta­mat­to­mik­si. Goeb­bels ja hä­nen puo­li­son­sa te­ki­vät myös it­se­mur­han myr­ky­tet­ty­ään en­sin kuusi las­taan. Sota Ber­lii­nis­sä päät­tyi kak­si päi­vää myö­hem­min, ja neu­vos­to­so­ti­laat aloit­ti­vat Hit­le­rin jään­nös­ten et­sin­nät. Neu­vos­to­joh­ta­jat väit­ti­vät pit­kään löy­tä­neen­sä ruu­miin ja hä­vit­tä­neen­sä sen mon­ta vuot­ta myö­hem­min. Ber­lii­nis­tä löy­det­tiin sen si­jaan yk­sit­täi­siä ham­mas­jään­tei­tä, jot­ka vah­vis­ti­vat, et­tä Hit­ler oli kuol­lut. Sta­lin tie­si sii­tä en­nen tou­ko­kuun lop­pua, mut­ta hän epäi­li länt­tä ja Hit­le­rin ove­luut­ta niin vah­vas­ti, et­tä hän ker­toi Tru­ma­nil­le (Pots­da­min kon­fe­rens­sis­sa), et­tä Hit­ler oli paen­nut. Kuu­kausien brit­ti­tut­ki­mus­ten jäl­keen liit­tou­tu­neet saat­toi­vat vah­vis­taa, et­tä Hit­ler oli teh­nyt it­se­mur­han. Hu­hut sii­tä, et­tä dik­taat­to­ri oli­si yhä elos­sa, jat­kui­vat pit­kään so­dan jäl­keen.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.