Sak­sa an­tau­tuu

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Ak­se­li­val­to­jen lo­pul­li­nen an­tau­tu­mi­nen Eu­roo­pas­sa oli jär­jes­ty­mä­tön ja se­ka­sor­toi­nen. Vaik­ka voi­tos­ta Eu­roo­pas­sa il­moi­tet­tiin 8. tou­ko­kuu­ta, vas­ta­rin­ta jat­kui useil­la ta­hoil­la ym­pä­ri man­ner­ta. Neu­vos­to­liit­to il­moit­ti puo­les­taan voi­tos­ta 9. tou­ko­kuu­ta ja ju­lis­ti juh­la­päi­väk­si 11. tou­ko­kuu­ta. Rau­han­so­pi­muk­sen al­le­kir­joi­tus­kin oli teh­tä­vä kah­teen ker­taan neu­vos­to­liit­to­lais­ten vaa­ti­muk­ses­ta.

En­sim­mäi­nen an­tau­tu­mi­nen tu­li Ita­lias­ta, min­kä jäl­keen ken­raa­li Hein­rich von Vietinghoff neu­vot­te­li ase­le­po­so­pi­muk­sen 29. huh­ti­kuu­ta – ase­le­po to­teu­tui 2. tou­ko­kuu­ta, sa­ma­na päi­vä­nä, jol­loin Ber­lii­ni an­tau­tui. Lä­hes 480 000 ak­se­li­val­to­jen so­ti­las­ta jäi van­geik­si. Sak­san ja Itä­val­lan an­tau­tu­mi­set tu­li­vat alueiden saar­ta­mi­sen ja val­loi­tuk­sen tu­lok­se­na. Poh­jois-sak­san ja Alan­ko­mai­den sak­sa­lais­jou­kot an­tau­tui­vat so­ta­mar­salk­ka Mont­go­me­ryn 21. ar­mei­ja­ryh­mäl­le 4. tou­ko­kuu­ta; seu­raa­va­na päi­vä­nä an­tau­tui­vat Bai­je­ris­sa jäl­jel­lä ole­vat jou­kot. Sak­san uusi hal­li­tus mää­rä­si sa­ma­na päi­vä­nä Flens­bur­gis-

sa, et­tä Hit­le­rin en­ti­sen ope­raa­tio­joh­ta­jan, ken­raa­li Al­fred Jod­lin, oli men­tä­vä Reim­siin Rans­kas­sa ja an­tau­dut­ta­va län­si­liit­tou­tu­neil­le. Ei­sen­hower vaa­ti yhä Sak­san eh­do­ton­ta an­tau­tu­mis­ta, ku­ten mo­nil­la muil­la sota-alueil­la oli ta­pah­tu­nut, ja kel­lo 02.40 tou­ko­kuun 7. päi­vän aa­mu­na reim­si­läi­ses­sä kou­lus­sa pi­det­tiin se­re­mo­nia. Ei­sen­howe­rin vä­liai­kai­nen pää­ma­ja oli siel­lä, ja nyt oli jär­jes­tet­ty ti­lai­suus, jos­sa Jodl al­le­kir­joit­tai­si an­tau­tu­mis­so­pi­muk­sen – liit­tou­tu­nei­den up­see­rien ja 17 kut­su­tun toi­mit­ta­jan pii­rit­täes­sä Jod­lia. Neu­vos­to­lii­ton edus­ta­ja, ken­raa­li Sus­lo­pa­ro­nov, ei ol­lut tien­nyt an­tau­tu­mi­ses­ta etu­kä­teen – hän oli sel­väs­ti epä­var­ma oh­jeis­taan Mos­ko­vas­ta ja al­le­kir­joit­ti so­pi­muk­sen niin, et­tä uusi se­re­mo­nia seu­rai­si myö­hem­min. Hän sai hie­man myö­hem­min Sta­li­nil­ta käs­kyn ol­la al­le­kir­joit­ta­mat­ta mi­tä hy­vän­sä. Sta­lin tun­si sy­vää epä­luu­loa liit­tou­tu­nei­ta koh­taan näi­den otet­tua vas­taan sak­sa­lais­ten täy­del­li­sen an­tau­tu­mi­sen kuu­le­mat­ta Neu­vos­to­liit­toa etu­kä­teen. Hän syyt­ti ko­kouk­ses­sa Krem­lis­sä myö­hem­min sa­ma­na il­ta­na länt­tä "epäi­lyt­tä­vän so­pi­muk­sen" jär­jes­tä­mi­ses­tä voi­tet­tu­jen sak­sa­lais­ten kans­sa.

Hän kiel­täy­tyi hy­väk­sy­mäs­tä Reim­sin asia­kir­jaa ja pa­kot­ti liit­tou­tu­neet muo­dol­li­seen, vi­ral­li­seen se­re­mo­ni­aan Ber­lii­nis­sä, so­dan sy­dä­mes­sä. Liit­tou­tu­neet hy­väk­syi­vät vaa­ti­muk­set, ja Mos­ko­vas­sa val­mis­tel­tiin toinen an­tau­tu­mis­asia­kir­ja – se tar­kas­tet­tiin huo­lel­li­ses­ti, jot­ta se oli­si tar­peek­si en­sim­mäi­sen asia­kir­jan kal­tai­nen. Säh­kö­kat­kon vuok­si ko­ne­kir­joit­ta­jat jou­tui­vat laa­ti­maan asia­kir­jan kynt­ti­län­va­los­sa. So­ta­mar­salk­ka Kei­tel joh­taa täs­mäl­leen kes­kiyöl­lä Sak­san de­le­gaa­tion huo­nee­seen Sak­san en­ti­ses­sä so­ti­la­sin­si­nöö­ri­kou­lus­sa. Sak­san puo­les­ta so­pi­muk­sen al­le­kir­joit­ti Kei­tel, neu­vos­to­liit­to­lais­ten puo­les­ta Žu­kov, brit­tien Art­hur Ted­der, ame­rik­ka­lais­ten Carl Spaatz ja rans­ka­lais­ten Latt­re de Tassigny.

Bri­tan­nian ja Ame­ri­kan kan­sa­lai­sil­le oli täs­sä vai­hees­sa jo ker­rot­tu an­tau­tu­mi­ses­ta, ja 8. tou­ko­kuus­ta tu­li "Voi­ton Eu­roo­pas­sa" päi­vä ( VE) ja vi­ral­li­nen py­hä­päi­vä. Lon­toon voi­ton­juh­lat on va­lo­ku­vat­tu laa­jal­ti, mut­ta juh­lin­ta ei yl­ty­nyt ai­van yh­tä rie­hak­kaak­si maan muis­sa osis­sa. Churc­hill näyt­täy­tyi päi­vän ai­ka­na ku­nin­kaal­li­sen per­heen rin­nal­la Buc­king­ha­min pa­lat­sin par­vek­keel­la hur­mioi­tu­nei­den hur­raa­huu­to­jen kai­kues­sa. Neu­vos­to­lii­ton kan­sa­lai­set sai­vat kuul­la an­tau­tu­mi­ses­ta aa­mul­la 9. tou­ko­kuu­ta, ja vi­ral­li­set juh­lat pi­det­tiin vain kak­si päi­vää myö­hem­min. Kes­ki-eu­roo­pas­sa tais­te­li yhä neu­vos­to­jouk­ko­ja so­ta­mar­salk­ka Sc­hör­ne­rin kes­kus­tan ar­mei­ja­ryh­män jään­nök­siä vas­taan, jot­ka oli­vat ve­täy­ty­neet tais­tel­lak­seen vii­mei­seen as­ti Tšek­kos­lo­va­kias­sa. Neu­vos­to­liit­to­lai­set löi­vät sak­sa­lai­set tääl­lä­kin. Ko­ne­vin 1. uk­rai­na­lai­nen ar­mei­ja­ryh­mä ja Ma­li­novs­kin 2. uk­rai­na­lai­nen ar­mei­ja­ryh­mä pa­kot­ti­vat sak­sa­lai­set an­tau­tu­maan 11.–12. tou­ko­kuu­ta 1945. Muu­al­la tie­to an­tau­tu­mi­ses­ta le­vi­si hi­taas­ti sak­sa­lai­siin tu­ki­koh­tiin, ku­ten Lo­rien­tiin, St. Nazai­reen At­lan­tin ran­nal­la ja sa­ta­ma­kau­pun­ki Dun­kerqu­een. Aiem­mat hyök­käyk­set oli­vat kaik­ki kul­ke­neet näi­den seu­tu­jen ohi, ei­kä nii­tä ol­lut sik­si kos­kaan va­pau­tet­tu. Li­säk­si al­le­kir­joi­tet­tiin pai­kal­li­sia an­tau­tu­mis­asia­kir­jo­ja Tans­kas­sa ja Nor­jas­sa. Jod­lin al­ku­pe­räi­ses­tä an­tau­tu­mi­ses­ta oli ku­lu­nut lä­hes viik­ko, en­nen kuin pit­kä ja vai­val­loi­nen pro­ses­si oli saa­tet­tu lop­puun ko­ko Eu­roo­pas­sa.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.