Ato­mi­pom­mit

Toinen maailmaansota - - Sisältö -

Oli odo­tet­ta­vis­sa, et­tä Ja­pa­nin lo­pul­li­ses­ta ku­kis­ta­mi­ses­ta tu­li­si kal­lis ja hi­das ope­raa­tio, ja Ja­pa­nin jouk­ko­jen vas­ta­rin­ta­ha­lu Iwo Ji­man ja Oki­nawan tais­te­luis­sa vain vah­vis­ti näi­tä odo­tuk­sia. Laa­dit­tiin suun­ni­tel­ma ope­raa­tio Olym­pias­ta, mut­ta epä­vi­ral­li­nen ar­vio olet­ti, et­tä ope­raa­tio voi­si mak­saa 500 000–1 000 000 ame­rik­ka­lais­so­ti­laan hen­gen. So­ti­las­joh­ta­jat pi­ti­vät lu­ku­ja lii­oi­tel­tu­na, mut­ta tie­si­vät myös lii­an­kin hy­vin, mi­ten sil­mit­tö­mäs­ti ja­pa­ni­lai­set puo­lus­tau­tui­vat. Me­ri­saar­ron ja Ja­pa­nin kau­pun­kien pom­mi­tus­ten toi­vot­tiin tuo­van sa­man tu­lok­sen il­man var­si­nais­ta mai­hin­nousua.

Aja­tus oli taus­tal­la pää­tök­ses­sä, et­tä maa­han hyö­kät­täi­siin ato­mi­pom­meil­la. Suu­ri tut­ki­ja­ryh­mä oli ke­hit­tä­nyt käyt­tö­kel­pois­ta pom­mia vuo­des­ta 1942 läh­tien. Tut­ki­mus­ta teh­tiin Usa:ssa koo­di­ni­mel­lä Man­hat­tan-pro­jek­ti. Pom­min ke­hit­tä­mi­seen ja sen seu­raus­ten ym­mär­tä­mi­seen tar­vit­ta­va fy­siik­ka oli to­del­li­suut­ta vas­ta 1930-lu­vul­la – vuon­na 1939 ato­mi­pom­min val­mis­tus oli teo­rias­sa mah­dol­lis­ta. On­gel­ma oli vain tuo­tan­nol­li­nen. Isob­ri­tan­nia­lai­nen Maud-tut­ki­mus­ko­mi­tea ko­koon­tui 1940 laa­ti­maan ra­port­te­ja mah­dol­li­sis­ta ato­mi­pom­meis­ta. Ko­mi­tea päät­ti hei­nä­kuus­sa 1941, et­tä pom­mi voi­tai­siin luul­ta­vas­ti val­mis­taa ri­kas­te­tus­ta uraa­nis­ta so­dan ai­ka­na, ja lo­ka­kuus­sa Churc­hil­lin hal­li­tus an­toi lu­van aloit­taa. Bri­tit aloit­ti­vat plu­to­nium­tuo­tan­non uraa­nis­ta – si­tä ke­hi­tet­tiin myö­hem­min Usa:ssa ja käy­tet­tiin yh­des­sä pom­meis­ta.

Täl­lai­sen pom­min val­mis­ta­mi­sen ta­lou­del­li­set edel­ly­tyk­set osoit­tau­tui­vat lii­an suu­rik­si bri­teil­le, ja ke­sä­kuus­sa 1942 USA ot­ti ko­ko pro­jek­tin vas­tuul­leen. Brit­ti­tut­ki­jat muut­ti­vat Ame­rik­kaan ja sai­vat työ­tä Ro­bert Op­pen­hei­me­rin joh­ta­mas­sa tut­ki­ja­ryh­mäs­sä. Pro­jek­tin ko­ko­nais­kus­tan­nuk­set oli­vat 2 mil­jar­dia dol­la­ria, ja se an­toi työ­pai­kan 600 000 ih­mi­sel­le. Myö­häis­ke­säl­lä 1945 plu­to­niu­mia ja ri­kas­tet­tua uraa­ni-235:tä oli tuo­tet­tu tar­peek­si ato­mi­pom­min tes­taa­mi­sek­si. Pom­mi lau­kais­tiin Ala­mo­gor­don len­to­tu­ki­koh­das­sa New Mexicos­sa, Usa:ssa 16. hei­nä­kuu­ta 1945. Tie­to ydin­ko­kees­ta lä­he­tet­tiin Roo­se­vel­tin seu­raa­jal­le, pre­si­dent­ti Tru­ma­nil­le liit­tou­tu­nei­den Pots­da­min kon­fe­rens­siin. Hän hy­väk­syi pom­min käy­tön Ja­pa­nin kau­pun­kei­hin. Edel­leen­kään ei tie­de­tä, teh­tiin­kö pää­tös mah­dol­li­sen mai­hin­nousun vält­tä­mi­sek­si, uu­den tek­no­lo­gian tes­taa­mi­sek­si vai vai­ku­tuk­sen te­ke­mi­sek­si Neu­vos­to­liit­toon.

Ja­pa­nis­sa oli vain muu­ta­mia kau­pun­ke­ja, joi­ta Le­mayn pom­mi­ko­neet ei­vät ol­leet pom­mit­ta­neet, jo­ten ne va­lit­tiin uu­den ato­mia­seen ko­kei­lu­pai­kak­si. En­sim­mäi­nen pom­mi rä­jäy­tet­tiin Hi­ros­hi­mas­sa aa­mul­la 6. elo­kuu­ta 1945. Nel­jän

ton­nin uraa­ni­pom­mi sai ni­men "Litt­le Boy", ja se kul­je­tet­tiin B-29-pom­mi­ko­nees­sa Ti­nia­nin saa­rel­ta. Hi­ros­hi­man asuk­kaat oli­vat mat­kal­la töi­hin kun se ta­pah­tui – 13 ne­liö­ki­lo­met­riä tu­hou­tui täy­sin, ja noin 120 000 ih­mis­tä (40 % kau­pun­gin asuk­kais­ta) kuo­li. Useim­mat kuo­li­vat he­ti, mut­ta mo­net kuo­li­vat myö­hem­min jäl­ki­vai­ku­tuk­siin ja sä­tei­lyyn.

Toinen pom­mi läh­ti Ti­nia­nil­ta aa­mul­la 9. elo­kuu­ta, ja sen al­ku­pe­räi­nen koh­de oli Ko­ku­ran kau­pun­ki. Ko­ku­ran tai­vas oli kui­ten­kin pak­su­jen, tum­mien pil­vien pei­tos­sa, ja len­to­mie­his­tö pu­dot­ti 4 600 ki­lon plu­to­nium­pom­min – Fat Ma­nin – kak­kos­koh­tee­seen Na­ga­sa­kiin. Kau­pun­ki oli kuk­ku­loi­den ja har­jan­tei­den ym­pä­röi­mä, min­kä vuok­si toi­sen rä­jäh­dyk­sen hei­jas­tus­vai­ku­tuk­set oli­vat pie­nem­mät, mut­ta kuol­lei­den mää­rä nousi sil­ti 74 000:een. Li­säk­si 74 000 louk­kaan­tui va­ka­vas­ti, jo­ten pom­min uh­reik­si pää­tyi yli 60 % kau­pun­gin 270 000 asuk­kaas­ta. Kym­me­nen­tu­han­net kär­si­vät myös pit­kä­ai­kais­vai­ku­tuk­sis­ta, jot­ka il­maan­tu­vat ih­mi­sen al­tis­tut­tua kor­keal­le sä­tei­lyl­le.

Pom­mi­tus joh­ti Ja­pa­nis­sa aluk­si epä­us­koi­seen reak­tioon, mut­ta se vaih­tui no­peas­ti pe­lok­si uusia pom­mi­tuk­sia koh­taan. Usa:lla ei to­del­li­suu­des­sa ol­lut syy­tä ei­kä mah­dol­li­suuk­sia pu­dot­taa useam­pia ato­mi­pom­me­ja, mut­ta Ja­pa­nin pää­mi­nis­te­ri kä­vi sa­ma­na päi­vä­nä, jol­loin Na­ga­sa­kin pom­mi­tus ta­pah­tui, kei­sa­ri Hi­ro­hi­ton luo­na kuu­le­mas­sa tä­män mie­li­pi­teen mah­dol­li­ses­ta an­tau­tu­mi­ses­ta. Pom­min uh­ka­vai­ku­tus neu­vos­to­liit­to­lai­siin jäi pie­nem­mäk­si kuin ame­rik­ka­lai­set oli­vat toi­vo­neet, lä­hin­nä kos­ka neu­vos­to­va­koo­jat oli­vat jo vuo­ta­neet val­ta­vas­ti tie­toa Man­hat­tan-pro­jek­tis­ta. Sta­lin mää­rä­si pi­kaoh­jel­man omien ato­mi­pom­mien ke­hit­tä­mi­sek­si, ja Neu­vos­to­liit­to te­ki en­sim­mäi­sen ydin­ko­keen­sa elo­kuus­sa 1949. USA oli sil­loin val­mis­ta­nut 298 pom­mia.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.