Maa­pal­lo il­man ih­mis­tä

Tulevaisuuden maapallo - - Sisällys -

Jos ih­mi­nen jät­tää maapallon lo­pul­li­ses­ti, näin pla­nee­tal­lem­me käy.

Jos ih­mis­kun­nan on pak­ko läh­teä maa­pal­lol­ta, mi­tä kau­pun­geil­lem­me ta­pah­tuu, kun luon­to ot­taa val­lan? LEWIS DARTNELL ker­too, mit­kä kau­pun­git sel­viä­vät par­hai­ten hyök­käyk­ses­tä ja mi­ten tek­no­lo­gi­sil­le

ih­meil­lem­me käy.

LUON­TO HALLITSEE

Tai­te­li­jan nä­ke­mys pos­ta­po­ka­lyp­ti­ses­ta Lon­toos­ta, jos­sa Tower Brid­ge on lu­his­tu­mai­sil­laan.

Ih­mis­kun­ta on siis jät­tä­nyt maapallon ja muut­ta­nut jon­ne­kin muu­al­le. Vaik­ka on­kin hy­vin epä­to­den­näis­tä, et­tä ko­ko ih­mis­kun­ta voi­tai­siin eva­kuoi­da en­nus­tet­ta­vis­sa ole­vas­sa tu­le­vai­suu­des­sa, voim­me teh­dä aja­tus­ko­keen. Mi­tä ta­pah­tuu kai­kel­le sil­le, mi­tä jä­täm­me jäl­keem­me? Kuin­ka no­peas­ti suur­kau­pun­kim­me rap­peu­tu­vat? Mis­sä ajas­sa luon­to ot­taa oman­sa ta­kai­sin mei­dän läh­det­tyäm­me?

Jos ole­te­taan, et­tä kaik­ki vain nouse­vat eva­kuoin­tia­luk­seen yrit­tä­mät­tä­kään sii­vo­ta jäl­ki­ään tai pur­kaa kau­pun­ke­ja, ra­pis­tu­mi­nen käyn­nis­tyy he­ti.

Aloi­te­taan sii­tä, kuin­ka häm­mäs­tyt­tä­vän no­peas­ti luon­to val­taa kau­pun­kim­me ta­kai­sin. Rap­peu­tu­mi­sen ete­ne­mi­nen ja no­peus riip­pu­vat tie­ten­kin sii­tä, mis­tä pai­kas­ta on ky­se ja mil­lai­nen il­mas­to siel­lä val­lit­see, ku­ten esi­mer­kik­si sii­tä, mil­lai­sen ka­ta­stro­fin ta­kia ih­mis­kun­ta jou­tui jät­tä­mään maapallon. Me kes­ki­tym­me kui­ten­kin lauh­ke­aan vyö­hyk­kee­seen, jos­sa mo­net maa­il­man suur­kau­pun­git si­jait­se­vat.

He­ti kun ih­mi­set lak­kaa­vat hoi­ta­mas­ta ka­tu­ja, syn­tyy jä­te­vuo­ria. Vie­mä­rit tuk­keu­tu­vat, ja kos­ka ku­kaan ei ole puh­dis­ta­mas­sa nii­tä, vet­tä al­kaa ke­rään­tyä maan­pin­nal­le. Se luo täy­del­li­set edel­ly­tyk­set sil­le, et­tä tuu­li pu­hal­taa kau­pun­gin ros­kat ka­soil­le ja kas­vil­li­suus, esi­mer­kik­si leh­det, mä­dän­tyy ja muo­dos­taa kom­pos­ti­ker­ty­miä teil­le ja jal­ka­käy­tä­vil­le. Pian tuu­li tai lin­nut kull­jet­ta­vat sie­me­niä, jois­ta ver­soo kes­tä­viä, vas­tus­tus­ky­kyi­siä rik­ka­ruo­ho­ja.

Uusia eko­lo­ke­roi­ta al­kaa he­ti syn­tyä. Myös il­man au­ton­ren­kai­den jat­ku­vaa ku­lu­tus­ta, as­val­toi­dut tien­pin­nat hal­kei­le­vat no­peas­ti. Luon­nol­li­nen jää­ty­mis- ja su­la­mis­pro­ses­si (jo­ka ajan mit­taan ku­lutt­taa vuo­ri­jo­no­ja) al­kaa ku­lut­taa tei­täm­me ja ra­ken­nuk­siam­me. Tal­vi­sin hal­kea­miin tih­ku­va ve­si jää­tyy ja laa­je­nee ja mur­taa ra­ken­tei­ta si­säl­tä­päin. En­nen pit­kää ruo­ho­mät­täät ja muut no­peas­ti ver­so­vat kas­vit muo­dos­ta­vat peh­meän, nuk­kai­sen ma­ton ai­koi­naan hy­vin­kin näyt­tä­vil­le kuusi­kais­tai­sil­le moot­to­ri­teil­le ja peit­tä­vät kau­pun­gin py­sä­kön­ti­pai­kat kuin vil­liin­ty­neet nii­tyt. Kas­vien juu­ret tun­keu­tu­vat pie­nis­tä ra­ois­ta ja hal­kea­mis­ta ja mu­ren­ta­vat sei­nät ja tiet. Ajan myö­tä köyn­nök­set kie­tou­tu­vat ka­tu­kylt­tei­hin ja lii­ken­ne­va­lo­pyl­väi­siin kuin ne oli­si­vat me­tal­li­sia puun­run­ko­ja, li­säk­si köyn­nök­set peit­tä­vät ra­ken­nus­ten jul­ki­si­vut kuin kal­lion­sei­nä­mät kon­sa­naan.

Ajan saa­tos­sa en­sim­mäis­ten kas­vien jään­teet, ai­van ku­ten kau­pun­kien jät­teet, kom­pos­toi­tu­vat or­gaa­ni­sek­si hu­muk­sek­si ja se­koit­tu­vat tuu­len mu­ka­na kul­keu­tu­nee­seen mul­taan ja mu­ren­tu­nee­seen be­to­niin ja tii­leen. Niin ur­baa­nia maa­ta ke­rään­tyy vä­hi­tel­len hy­lä­tyil­le ka­duil­le, park­ki­pai­koil­le ja to­reil­le, ja isom­mat puut al­ka­vat juur­tua. Ei me­ne kau­an, kun suur­kau­pun­kien kan­jo­ni­mai­set ka­dut, esi­mer­kik­si New Yor­kis­sa ja Lon­toos­sa, al­ka­vat ol­la täyn­nä kor­kei­ta leh­vis­tö­jä kuin ka­pean laak­son täyt­tä­vä met­sä kei­no­te­kois­ten jyr­kän­tei­den vä­lis­sä.

Kun as­valt­tia ei ole, tyh­jät pin­nat täyt­ty­vät no­peam­min. Muu­ta­mas­sa vuo­si­kym­me­nes­sä avoi­met alu­eet, ku­ten Hy­de Park, ovat taas met­sä­maa­ta. Il­man jat­ku­vaa hoi­toa kei­no­te­koi­si­ne lan­noit­tei­neen ja rik­ka­ruo­ho­myrk­kyi­neen vil­lit kas­vi­la­jit val­taa­vat mo­der­nit vil­je­lyk­sem­me ja puu­tar­ham­me ja pel­tom­me pa­lau­tu­vat sii­hen ti­laan, mis­sä ne oli­vat en­nen ih­mis­tä.

Hy­lä­tyt kau­pun­git pa­laa­vat luon­non­ti­laan ai­van sa­maan ta­paan kuin ”eko­lo­gi­ses­sa seu­raan­nos­sa”, jos­sa kas­vit val­taa­vat maan luon­non­ka­ta­stro­fin, ku­ten met­sä­pa­lon tai tu­li­vuo­ren­pur­kauk­sen, jäl­keen. Pie­net, ka­rais­tu­neet kas­vit val­mis­ta­vat tie­tä isom­mil­le pen­sail­le ja puil­le, kun­nes he­del­mä­tön maa on lo­pul­ta kor­vau­tu­nut ti­heäl­lä, re­he­väl­lä met­säl­lä.

Mu­re­ne­vat kau­pun­git

Mut­ta kuin­ka käy kau­pun­ki­ra­ken­nel­mil­le – pil­ven­piir­tä­jil­le, os­to­kes­kuk­sil­le ja asun­noil­le – kuin­ka pit­kään ne muis­tut­ta­vat ka­don­nees­ta ih­mis­kun­nas­ta?

Si­tä mu­kaan kuin kas­vil­li­suus val­taa ka­tum­me, kas­vaa tu­li­pa­lon vaa­ra hy­lä­tyis­sä kau­pun­geis­sa. Kas­vien kas­vu­kier­toon kuu­luu se, et­tä kuol­leet puut ja kui­vu­neet leh­det ka­saan­tu­vat – hel­pos­ti syt­ty­väk­si ai­nek­sek­si, jo­ka voi roi­hah­taa rai­vok­kaak­si met­sä­pa­lok­si ke­säi­sel­lä uk­kos­myrs­kyl­lä tai au­rin­gon­sä­tei­den hei­jas­tues­sa rik­kou­tu­neen ik­ku­nan lä­pi. Vaik­ka ny­ky­ai­kais­ten ra­ken­nus­sään­nös­ten ja ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lien an­sios­ta ny­ky­kau­pun­kien ei pi­täi­si pa­laa maan ta­sal­le, ku­ten Lon­too suu­res­sa pa­los­sa vuon­na 1666, hy­lä­tyil­lä ka­duil­la on kui­ten­kin kai­ken­lais­ta tu­le­nar­kaa ai­nes­ta, sa­moin kuin si­säl­lä ra­ken­nuk­sis­sa, esi­mer­kik­si huo­ne­ka-

Kun as­valt­tia ei ole, tyh­jä ti­la ku­kois­taa. Muu­ta­mas­sa vuo­si­kym­me­nes­sä avoi­met alu­eet, ku­ten Hy­de Park, ovat taas met­sä­maa­ta.

MOOTTORITIEONGELMA Il­man hoi­toa tal­ven pak­ka­set ja su­la­mis­ve­det mur­ta­vat ja rik­ko­vat tei­tä. Ei kes­tä kau­an, kun kas­vit työn­ty­vät ra­ois­ta, pus­ke­vat as­val­tin ha­jal­le ja muut­ta­vat tiet re­he­vik­si kas­via­ve­nueik­si.

AAVEKAUPUNKI Yk­si­näi­nen maa­il­man­pyö­rä uh­maa

re­he­vöi­ty­vää kas­vil­li­suut­ta hy­lä­tys­sä Pryp­ja­tin kau­pun­gis­sa Uk­rai­nas­sa, lä­hel­lä Tšer­no­by­lin vuon­na 1986 tu­hou­tu­nut­ta

ydin­voi­ma­laa.

lu­ja ja si­sus­tus­ma­te­ri­aa­le­ja. Ja il­man liek­ke­jä tal­tut­ta­via tu­li­pa­lon­sam­mu­tus­jär­jes­tel­miä tai pa­loau­to­ja, kau­pun­ki­pa­lot rie­hu­vat hy­lä­tyis­sä ra­ken­nuk­sis­sa hil­lit­se­mät­tö­mi­nä usei­ta päi­viä, kun­nes ko­ko­nai­set kort­te­lit ovat pa­la­neet po­rok­si.

Vaik­ka hy­lät­ty kau­pun­ki on­nis­tui­si vält­ty­mään tu­hoi­sal­ta tu­li­pa­lol­ta, sen rau­nioit­taa vä­hi­tel­len vas­tak­kai­nen ele­ment­ti – ve­si. Sa­de­ve­si tul­vii yli tuk­keu­tu­neis­ta vie­mä­reis­tä ja ka­tuo­jis­ta tai tih­kuu si­sään ka­tos­sa ole­vis­ta rei'is­tä, joi­ta ku­kaan ei ole kor­jan­nut. Kos­tut­tu­aan peh­meät huo­ne­ka­lut rik­kou­tu­vat no­peas­ti, ja lat­tia­lan­kut ja kan­ta­vat pal­kit al­ka­vat mä­dän­tyä ja hau­ras­tua. Nau­lat, pul­tit ja ruu­vit, jot­ka pi­tä­vät koos­sa kaik­kea ra­ken­ta­maam­me, ruos­tu­vat ja syö­py­vät rik­ki hi­taas­ti mut­ta var­mas­ti.

Läm­pi­mäm­mäs­sä il­mas­tos­sa hyön­tei­set, ku­ten ter­mii­tit ja ju­mit, ai­heut­ta­vat sa­man ho­meen ja mui­den sien­ten avus­tuk­sel­la, kun luon­to pää­see es­teet­tä hyök­kää­mään ra­ken­nuk­siim­me. Kan­ta­vien puu­osien tu­hou­dut­tua ka­tot ro­mah­ta­vat, lat­tiat lu­his­tu­vat ja tii­li­sei­nät sor­tu­vat. Jo­pa tii­li­sei­niä koos­sa pi­tä­vä muu­ri­laas­ti ha­per­tuu hil­jal­leen ja mu­re­nee rik­ki. Useim­mat esi­kau­pun­ki­ta­lot ja vuok­ra­ta­lot ovat to­den­nä­köi­ses­ti hä­vin­neet jo sa­dan vuo­den ku­lut­tua sii­tä, kun ih­mi­set ovat läh­te­neet Maas­ta.

Be­to­ni­vii­dak­ko

Mi­ten huip­pu­tek­no­lo­gi­sil­le ra­ken­nuk­sil­lem­me käy – yl­väil­le pil­ven­piir­tä­jil­le, jot­ka nyt hal­lit­se­vat kau­pun­gin si­luet­tia mo­nis­sa pit­käl­le ke­hit­ty­neis­sä kau­pun­geis­sa? Iro­nis­ta kyl­lä, voi­vat juu­ri ne tek­ni­set edis­ty­sas­ke­let, jot­ka ovat mah­dol­lis­ta­neet kor­kei­den ra­ken­nus­ten ra­ken­ta­mi­sen, ai­heut­taa sen, et­tä ko­meim­mat ra­ken­nel­mam­me sor­tu­vat en­sim­mäi­si­nä ih­mi­sen hy­lät­tyä maapallon. Pe­rin­tei­ses­ti esi­mer­kik­si ri­vi­ta­lon tai teh­taan pai­noa kan­nat­te­le­vat kan­ta­vat sei­nät, ja ne ovat vah­vo­ja ja kes­tä­viä, kos­ka ne on ra­ken­net­tu tii­lis­tä ja muu­ri­laas­tis­ta.

Ny­ky­ai­kais­ten ker­ros­ta­lo­jen pai­no puo­les­taan le­pää te­räk­si­sen ja be­to­ni­sen kes­kus­ran­gan va­ras­sa, kun taas ul­ko­sei­nät ovat ohui­ta ja ke­vyi­tä ja nii­tä pi­tä­vät koos­sa vain sei­nän tu­ki­ra­ken­teet. Il­man jat­ku­vaa tu­kea ul­koik­ku­nat ja jul­ki­si­vu rik­kou­tu­vat ja lu­his­tu­vat ja saat­ta­vat kes­kus­ran­gan luon­non­voi­mien ar­moil­le. Te­räs­be­to­nis­sa, jo­ka mah­dol­lis­taa kor­keat ra­ken­nel­mat, be­to­nin pu­ris­tus­lu­juus yh­dis­tyy te­räk­sen ve­to­lu­juu­teen, mut­ta sii­nä on myös sen rat­kai­se­va akil­leen­kan­ta­pää – te­räs­säi- keet on upo­tet­tu be­to­niin. Kun ra­ken­tei­siin tih­kuu luon­nos­taan ha­pan­ta sa­de­vet­tä, te­räs al­kaa ruos­tua. Ruos­tues­saan te­räs laa­je­nee, ja sii­tä ai­heu­tuu on­gel­mia. Be­to­ni hal­kei­lee ja mur­tuu si­säl­tä niin, et­tä ko­ko ra­ken­nel­ma al­kaa lu­his­tua.

Ei­kä ve­si ole ai­noa, jo­ka koet­te­lee ker­ros­ta­lo­jen si­sä­ra­ken­nel­mia. Pil­ven­piir­tä­jien pie­nel­le alu­eel­le koh­dis­tu­va suun­na­ton pai­no ra­sit­taa nii­den pe­rus­tuk­sia, ja kos­ka hy­lä­tyis­sä kau­pun­geis­sa tul­vii ja maa­pe­rä tä­ri­see, ra­ken­nuk­set voi­vat va­jo­ta. Tulevaisuuden maa­il­mas­sa, jo­ka kär­sii maa­il­man­laa­jui­sen läm­pe­ne­mi­sen vai­ku­tuk­sis­ta, var­sin­kin jo­kien var­sil­la ja ran­ni­koil­la ole­vat kau­pun­git ovat vaa­ras­sa. Ku­vit­te­le Pi­san kal­te­va tor­ni, jo­ka on yh­tä kor­kea kuin vii­si­kym­men­tä­ker­rok­si­nen pil­ven­piir­tä­jä ja jo­ka lo­pul­ta kel­lah­taa naa­pu­ri­ra­ken­nuk­si­aan vas­ten ja ai­heut­taa si­ten do­mi­no­nap­pu­loi­den ta­voin kaa­tu­vien ra­ken­nus­ten aal­lon.

Lauh­keil­la ja subt­roop­pi­sil­la alueil­la, ku­ten esi­mer­kik­si New Yor­kis­sa, Chica­gos­sa, Lon­toos­sa ja Shang­hais­sa, si­jait­se­vat pil­ven­piir­tä­jät ovat alt­tii­na sa­teil­le ja tul­vi­val­le ve­del­le. Jot­kin kor­keim­mis­ta ra­ken­nuk­sis­ta si­jait­se­vat kui­ten­kin ny­ky­ään aa­vik­koa­lueil­la. Du­bain Burj Kha­li­fa on yli 800 met­riä kor­kea ja Jed­dah Tower, jo­ta ra­ken­ne­taan Sau­di-Ara­bias­sa, ko­ho­aa kä­sit­tä­mät­tö­mään ki­lo­met­rin kor­keu­teen. Vaik­ka hiekka rum­mut­taa ja tois­tu­vat hiek­ka­myrs­kyt hei­ken­tä­vät ra­ken­nus­ten la­si­sia jul­ki­si­vu­ja, uh­ka näi­tä ra­ken­nuk­sia koh­taan pie­ne­nee (me­ren­pin­nan ko­hoa­mi­ses­ta huo­li­mat­ta), kun ih­mis­kun­ta on ka­don­nut. Myös Las Ve­gas sääs­ty­nee laa­joil­ta ve­si­va­hin­goil­ta ja säi­ly­nee pit­kään Mo­ja­ve-aa­vi­kon kui­vuu­des­sa.

Useim­mat kau­pun­kim­me ei­vät kui­ten­kaan säi­ly enem­pää kuin noin sa­ta vuot­ta ih­mi­sen läh­dön jäl­keen, ei­kä ur­baa­nia mai­se­maa tun­nis­ta enää en­ti­sek­seen. Jäl­jel­lä on vain hiil­ty­nei­den tai ve­den ra­paut­ta­mien ra­ken­nus­ten jään­tei­tä, jot­ka ovat lu­his­tu­neet maa­han,

Ku­vit­te­le Pi­san kal­te­va tor­ni, jo­ka on vii­si­kym­men­tä ker­ros­ta kor­kea ja kel­lah­taa vie­rei­siä ra­ken­nuk­sia vas­ten.

se­kä met­sä­käy­tä­viä, jot­ka ovat nie­lais­seet ai­koi­naan hy­vin hoi­de­tut ka­dut.

Sii­nä mie­les­sä be­to­ni­vii­dak­ko-kä­si­te ei lie­ne ko­vin­kaan kau­ka­na to­del­li­suu­des­ta. Apo­ka­lyp­ti­nen nä­ky­mä ei siis kuu­lu vain elo­ku­viin, ku­ten I Am Le­gend tai vi­deo­pe­lei­hin, ku­ten The Last of Us. Ny­ky­ään­kin rap­pios­ta ja luon­non pa­luus­ta löy­tyy mo­nia esi­merk­ke­jä, ei vain Roo­man rau­niois­ta tai van­hois­ta, kes­kiai­kai­sis­ta luos­ta­reis­ta, vaan pai­kois­ta, jot­ka ih­mi­nen on hil­jat­tain hy­län­nyt. Tun­ne­tuin esi­merk­ki on Pryp­jat, jo­ka si­jait­see vain kah­den ki­lo­met­rin pääs­sä Tšer­no­by­lin ydin­voi­ma­las­ta. Se on muut­tu­nut aa­ve­kau­pun­gik­si, sen jäl­keen kun voi­ma­lan reak­to­rin ydin su­li 30 vuot­ta sit­ten. Alu­eel­le on kui­ten­kin ke­hit­ty­nyt uusi elä­mä, ja sii­tä on tul­lut kas­vien ja eläin­ten va­paa­kau­pun­ki, jo­hon ih­mi­nen ei se­kaan­nu. Jos ih­mis­kun­ta jos­kus läh­tee maa­pal­lol­ta, ko­ko pla­neet­ta ke­hit­tyy suu­rin piir­tein sa­maan ta­paan.

E.T. käy Maas­sa

Mut­ta hy­pä­tään­pä nyt kau­as tu­le­vai­suu­teen. Mil­tä maa­pal­lo näyt­tää mo­nen mil­joo­nan vuo­den ku­lut­tua? Ole­te­taan, et­tä maapallon ul­ko­puo­li­set tu­ris­tit äk­kää­vät pla­neet­tam­me, tai eh­kä pie­ni ih­mis­ryh­mä, jo­ka on unoh­ta­nut al­ku­pe­räi­sen ko­tipla­neet­tan­sa ni­men, tu­lee vie­rai­lul­le maa­pal­lol­le. Mi­tä si­vi­li­saa­tios­ta on vie­lä sil­loin jäl­jel­lä?

Suu­ri osa il­man­saas­teis­ta on haih­tu­nut ja ra­dio­ak­tii­vi­sis­ta jät­teis­tä hä­vin­nyt. Pit­kit­ty­neet jää­vir­ta- ja jää­kausi­jak­sot ovat puh­dis­ta­neet maapallon kor­keil­la le­vey­sas- teil­la, ja eroo­sio on teh­nyt teh­tä­vän­sä päi­vän­ta­saa­jan seu­dul­la. Kau­pun­kim­me ovat ka­don­neet jo ai­ko­ja sit­ten – lu­his­tu­neet, ra­pau­tu­neet ja hau­tau­tu­neet maa­han. Säi­ly­nei­tä ur­baa­ne­ja re­liik­ke­jä kan­nat­taa et­siä to­den­nä­köi­sim­min jos­tain ran­nik­ko­seu­duil­ta.

Me­ren­pin­nan ly­hy­tai­kai­nen ko­hoa­mi­nen on voi­nut al­tis­taa mo­net kau­pun­git voi­mak­kail­le myrs­kyil­le ja me­ri­ve­den kor­roo­siol­le. Iro­nis­ta kyl­lä, no­peas­ti ve­den al­le jää­neet alu­eet ovat myös ole­tet­ta­vas­ti säi­ly­neet par­hai­ten. Jos ai­em­min asu­tet­tu alue up­po­aa no­peas­ti, ei­vät­kä voi­mak­kaat aal­lot näin ol­len ku­lu­ta si­tä, se on hy­vin suo­jas­sa fyy­si­sel­tä eroo­siol­ta. Me­rel­li­siin saos­tu­miin peit­ty­vä alue säi­lyy pa­rem­min kuin eroo­siol­le al­tis­tu­va. Juu­ri sel­lai­sel­la alu­eel­la si­jait­see osa ai­em­mis­ta par­hai­ten säi­ly­neis­tä fos­sii­leis­ta. Kau­pun­git, ku­ten New Or­leans, Shang­hai, Ve­net­sia ja Ams­ter­dam, si­jait­se­vat tek­to­ni­ses­ti va­joa­vil­la alueil­la – suis­toa­lu­een pai­no pu­ris­taa nii­den al­la ole­vaa maa­pe­rää. Se voi­mis­taa me­ren­pin­nan ko­hoa­mi­sen vai­ku­tus­ta. Sik­si aluei­den kau­pun­git up­poai­si­vat to­den­nä­köi­ses­ti hy­vin no­peas­ti ja säi­lyi­si­vät myös tu­le­vil­le ar­keo­lo­geil­le.

Mut­ta jos me jos­kus hyl­käi­sim­me ko­tim­me, pa­ras paik­ka py­sy­väl­le muis­to­mer­kil­le – tii­viil­le ku­vauk­sel­le kult­tuu­ris­tam­me ja ke­hit­ty­neis­tä tai­dois­tam­me – oli­si Kuun ikui­sil­la ta­san­goil­la. Siel­lä, Kuun ”upeas­sa au­tiu­des­sa” (ku­ten Buzz Aldrin ku­va­si Kuu­ta tun­ne­tus­sa si­taa­tis­sa) – vail­la ve­den, tuu­len tai tek­to­ni­sen ak­tii­vi­suu­den ku­lut­ta­vaa vai­ku­tus­ta – esi­neem­me säi­lyi­si­vät pe­ri­aat­tees­sa ikui­suuk­sia.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.