Niityt
Niityt – joilla hyönteiset ja karja viihtyvät – ovat elintärkeitä luonnonvaroja.
Sademetsien hakkaaminen maan tasalle on kuin pilkkoisi maapallon keuhkoja. Tiedämme hyvin, että puita ja kasveja pitää suojella. Asiantuntijat sanovat kuitenkin, että sopimattomien puulajien istuttaminen voi vahingoittaa ikivanhoja niittyjä ja savanneja.
”Maailmanlaajuinen uudelleenistutus pitää rajata hakattujen alueiden uudelleen istuttamiseen”, sanoo kasviekologi tohtori W. Veldman Yhdysvaltojen Iowa Staten yliopistosta. ”Päästöoikeuksia ei pidä jakaa metsänistutukseen tai metsän laajentamiseen heinikkoeloyhteisöön. Niin kauan kuin hiiltä varastoivia puita arvostetaan enemmän kuin muita ekosysteemien etuja, on niittyeloyhteisöjen olemassaolo uhattuna.”
Pohjoiset havumetsät – jotka sijaitsevat korkealla pohjoisilla leveysasteilla – ovat maapallon suurin hiilivarasto, kun taas lauh- kean vyöhykkeen niityt ovat kolmannella sijalla.
”Niityt eivät kuitenkaan ole vain suuria hiilivarastoja, vaan niillä on myös ratkaiseva merkitys biologisessa monimuotoisuudessa ja ravinnontuotannossa”, kertoo tohtori Susan Ward, Lancasterin ympäristökeskuksen vanhempi tutkija.
Vapaana liikkuva liha- ja maitokarjamme polveutuu nautaeläimistä, jotka elivät niityillä – aivan kuten monet pölyttävät hyönteiset. Niiden, jotka eivät piittaa mehiläisten uhkaavasta vähenemisestä, on syytä tietää, että hyönteiset pölyttävät 80 prosenttia kaikista Euroopan kasvilajeista – miljardien arvoinen palvelus.
Ennen euroopplaisten tuloa amerikkalaisessa ”maissivyöhyke”osavaltiossa Iowassa oli 125 000 km2 heinikkoista preeriaa. Nykyään Iowan alkuperäisistä ruohikkoalu- eista on jäljellä alle 0,1 prosenttia. Toisen maailmansodan päätyttyä maanviljelys lisääntyi nopeasti tehokkaiden lannoitteiden ansiosta. Se vähensi kasvien monimuotoisuutta ja lisäsi typen määrää ilmakehässä. Yhä korkeammista typpimääristä on seurannut niittykasvien kasvun lisääntyminen. Se saattaa kuulostaa hyvältä, mutta samalla se pienentää lajien kirjoa ja muuttaa lajien keskinäisiä suhteita, mikä uhkaa biologista monimuotoisuutta.
Ellei esimerkiksi heinäsirkkojen sirityksen loppuminen huoleta sinua, kannattaa ehkä muistaa, että superbakteereja tappavia superantibiootteja ei välttämättä saadakaan Amatsonin eläimistä tai kasveista, vaan ne voivat piillä havumetsiemme syrjäseutujen heinikoissa.
Maailmanlaajuinen metsien uudelleenistutus pitää rajoittaa avohakkuualueiden uudelleen istuttamiseen. Tohtori Joseph W. Veldman, Iowa State University