Aavikot
Autioita. Äärettömiä. Elottomia. Aavikot ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin aavistammekaan.
Kaikki aavikot eivät ole lämpimiä, kuivia ja pölyisiä – Antarktis on aavikko, koska siellä sataa vähemmän kuin 200 mm vuodessa. Mutta ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia. Lämpötilan kohoaminen johtaa kosteampiin olosuhteisiin, mikä muuttaa maaperää ja hiilidioksidipitoisuuksia.
”Pienikin lämpötilan nousu voi keikauttaa ekosysteemin pakkaselta sulattaviin asteisiin”, toteaa professori Ross Virginia, Dartmouth Collegen Dickey Centers -instituutin arktisen tutkimuksen johtaja. ”Alueen elinympäristö muuttuu hyvinkin erilaiseksi eliöille, ja se voi muuttaa hiilen kiertokulkua ja hiilidioksidipäästöjä (CO2).”
Aavikot ovat tunnetusti isoja hiilivarastoja, ja nykytutkimuksen mukaan valtavat, maanalaiset pohjavesivarannot voivat muodostaa hiilikätköjä. Niin kutsutut ”puuttuvat hiilinielut” ovat hämmentäneet tutkijoita vuosikausia. Kiinan tiedeakatemian tutkijat löysivät kuitenkin hiljattain Kiinan Tarimin altaan aavikon alta jättimäisen järven, jossa on vettä kymmenen kertaa enemmän kuin Pohjois-Amerikan Suurissa järvissä.
”Kasvien ilmakehästä imemä hiilidioksidi vapautuu maahan ja kulkeutuu järveen”, selittää kiinalainen biogeokemisti Yan Li. ”Nämä autiomaan alla olevat suolapitoiset akviferit eivät koskaan palaa ilmakehään. Sen sijaan niistä tulee kalkkikivikallioita tai suolakaivoksia. Se on käytännössä yksinkertainen juttu. Hienoa on se, että ihmisen toiminta vahvistaa näitä hiilinieluja, sillä viljelysten kastelu nopeuttaa hiilidioksidin imeytymistä.”
Arabian Lawrencessa hiekkamyrskyt olivat ikäviä, mutta monille ekosysteemeille ja koko planeetallemme aavikkopöly on elintärkeää. Saharan autiomaan pölyn tiedetään kulkeutuneen Atlantin yli Karibialle, missä se tarjoaa kasveille ravintoaineita, kun merenpinta on alhaalla. Mongolian ja Pohjois-Kiinan aavikoilta on myös lentänyt pölyä Tyynellemerelle, missä kasviplankton on pysynyt hengissä rautapitoisen pölyn ansiosta.
Isommat eliöt käyttävät puolestaan ravinnokseen hiilidioksidia sitovia leviä. Matkallaan ravintoketjussa ylöspäin hiili ”paketoituu” isommiksi hiukkasiksi, muun muassa ulosteiksi, jotka uppoavat meren syvyyksiin. Kasviplanktonilla on siis tärkeä tehtävä maapallon ilmaston säätelyssä.
”Ennustaminen on vaikeaa, mutta jos maankäyttö muuttuu, autiomaat laajenevat ja kasviplanktonin määrä lisääntyy, pöly voi vaikuttaa ilmastoon myönteisesti vähentämällä ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta”, sanoo MIT:n EAPS:n (Department of Earth, Atmospheric and Planetary Sciences, maa-, ilmakehä- ja planeettatieteiden laitoksen) Chris Hayes.
Kuten edellä kerrottu osoittaa, aavikot eivät suinkaan ole autioita, loputtomia tasankoja tai jäisiä erämaita. Aavikot voivat vaikuttaa elottomilta, mutta ovat itse asiassa elintärkeitä.