Aa­vi­kot

Au­tioi­ta. Ää­ret­tö­miä. Elot­to­mia. Aa­vi­kot ovat kui­ten­kin tär­keäm­piä kuin aa­vis­tam­me­kaan.

Tulevaisuuden maapallo - - Maapallo Tänään -

Kaik­ki aa­vi­kot ei­vät ole läm­pi­miä, kui­via ja pö­lyi­siä – An­tark­tis on aa­vik­ko, kos­ka siel­lä sa­taa vä­hem­män kuin 200 mm vuo­des­sa. Mut­ta il­mas­ton­muu­tos ai­heut­taa on­gel­mia. Läm­pö­ti­lan ko­hoa­mi­nen joh­taa kos­team­piin olo­suh­tei­siin, mi­kä muut­taa maa­pe­rää ja hii­li­diok­si­di­pi­toi­suuk­sia.

”Pie­ni­kin läm­pö­ti­lan nousu voi kei­kaut­taa eko­sys­tee­min pak­ka­sel­ta su­lat­ta­viin as­tei­siin”, to­te­aa pro­fes­so­ri Ross Vir­gi­nia, Dart­mouth Col­le­gen Dic­key Cen­ters -ins­ti­tuu­tin ark­ti­sen tut­ki­muk­sen joh­ta­ja. ”Alu­een eli­nym­pä­ris­tö muut­tuu hy­vin­kin eri­lai­sek­si eliöil­le, ja se voi muut­taa hii­len kier­to­kul­kua ja hii­li­diok­si­di­pääs­tö­jä (CO2).”

Aa­vi­kot ovat tun­ne­tus­ti iso­ja hii­li­va­ras­to­ja, ja ny­ky­tut­ki­muk­sen mu­kaan val­ta­vat, maa­na­lai­set poh­ja­ve­si­va­ran­not voi­vat muo­dos­taa hii­li­kät­kö­jä. Niin kut­su­tut ”puut­tu­vat hii­li­nie­lut” ovat häm­men­tä­neet tut­ki­joi­ta vuo­si­kausia. Kii­nan tie­dea­ka­te­mian tut­ki­jat löy­si­vät kui­ten­kin hil­jat­tain Kii­nan Ta­ri­min al­taan aa­vi­kon al­ta jät­ti­mäi­sen jär­ven, jos­sa on vet­tä kym­me­nen ker­taa enem­män kuin Poh­jois-Ame­ri­kan Suu­ris­sa jär­vis­sä.

”Kas­vien il­ma­ke­häs­tä ime­mä hii­li­diok­si­di va­pau­tuu maa­han ja kul­keu­tuu jär­veen”, se­lit­tää kii­na­lai­nen bio­geo­ke­mis­ti Yan Li. ”Nä­mä au­tio­maan al­la ole­vat suo­la­pi­toi­set akvi­fe­rit ei­vät kos­kaan pa­laa il­ma­ke­hään. Sen si­jaan niis­tä tu­lee kalk­ki­ki­vi­kal­lioi­ta tai suo­la­kai­vok­sia. Se on käy­tän­nös­sä yk­sin­ker­tai­nen jut­tu. Hie­noa on se, et­tä ih­mi­sen toi­min­ta vah­vis­taa näi­tä hii­li­nie­lu­ja, sil­lä vil­je­lys­ten kas­te­lu no­peut­taa hii­li­diok­si­din imey­ty­mis­tä.”

Ara­bian Law­rences­sa hiek­ka­myrs­kyt oli­vat ikä­viä, mut­ta mo­nil­le eko­sys­tee­meil­le ja ko­ko pla­nee­tal­lem­me aa­vik­ko­pö­ly on elin­tär­ke­ää. Sa­ha­ran au­tio­maan pö­lyn tie­de­tään kul­keu­tu­neen At­lan­tin yli Ka­ri­bial­le, mis­sä se tar­jo­aa kas­veil­le ra­vin­toai­nei­ta, kun me­ren­pin­ta on al­haal­la. Mon­go­lian ja Poh­jois-Kii­nan aa­vi­koil­ta on myös len­tä­nyt pö­lyä Tyy­nel­le­me­rel­le, mis­sä kas­viplank­ton on py­sy­nyt hen­gis­sä rau­ta­pi­toi­sen pö­lyn an­sios­ta.

Isom­mat eliöt käyt­tä­vät puo­les­taan ra­vin­nok­seen hii­li­diok­si­dia si­to­via le­viä. Mat­kal­laan ra­vin­to­ket­jus­sa ylös­päin hii­li ”pa­ke­toi­tuu” isom­mik­si hiuk­ka­sik­si, muun muas­sa ulos­teik­si, jot­ka up­poa­vat me­ren sy­vyyk­siin. Kas­viplank­to­nil­la on siis tär­keä teh­tä­vä maapallon il­mas­ton sää­te­lys­sä.

”En­nus­ta­mi­nen on vai­ke­aa, mut­ta jos maan­käyt­tö muut­tuu, au­tio­maat laa­je­ne­vat ja kas­viplank­to­nin mää­rä li­sään­tyy, pö­ly voi vai­kut­taa il­mas­toon myön­tei­ses­ti vä­hen­tä­mäl­lä il­ma­ke­hän hii­li­diok­si­di­pi­toi­suut­ta”, sa­noo MIT:n EAPS:n (De­part­ment of Earth, At­mosp­he­ric and Pla­ne­ta­ry Sciences, maa-, il­ma­ke­hä- ja pla­neet­ta­tie­tei­den lai­tok­sen) Ch­ris Hayes.

Ku­ten edel­lä ker­rot­tu osoit­taa, aa­vi­kot ei­vät suin­kaan ole au­tioi­ta, lo­put­to­mia ta­san­ko­ja tai jäi­siä erä­mai­ta. Aa­vi­kot voi­vat vai­kut­taa elot­to­mil­ta, mut­ta ovat it­se asias­sa elin­tär­kei­tä.

KULTAINEN HIEKKA-AA­VIK­KO Vii­mei­set au­rin­gon­sä­teet va­lai­se­vat Li­by­an aa­vi­kon lai­neh­ti­via hiek­ka­dyy­ne­jä.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.