Mitä tapahtui...?
Happosateelle
1970-luvulla tutkijat olivat sitä mieltä, että hapan sade syövyttää rakennukset, vie puilta ravinteet ja muuttaa järvet tappaviksi ansoiksi eläimille. Sateet johtuivat ilmassa tapahtuneista, lähinnä ihmisen aiheuttamista kemiallisista reaktioista, joissa ilmaan vapautui rikkidioksidia. Nykyään autoissa on katalysaattorit ja voimalaitokset käyttävät ”puhdistus”tekniikkaa rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi.
Reikä otsonikerroksessa
Kloorifluorihiilivetyä (CFC:tä tai freoneja) pidettiin turvallisempana jäähdytysaineena, ja sillä korvattiin ensimmäisten jääkaappien terveydelle haitallinen metyylikloridi. Ensimmäiset merkit CFC:n otsonia tuhoavasta vaikutuksesta tuotiin esiin vuonna 1974, ja lopullinen varmuus saatiin satelliittikuvista, joissa otsonikerroksessa oli maanosankokoinen reikä. Vuonna 1987 CFC:n käyttöä alettiin vähentää Montrealin sopimuksen mukaan. Thomas Midgely, joka toi freonit arkikäyttöön, keksi myös tetraetyylilyijyn.
Lyijypitoinen bensiini
Tetraetyylilyijy, joka lanseerattiin vuonna 1926, oli ”nakutuksenestoaine”, jota sekoitettiin bensiiniin, jotta moottori kävi tehokkaammin. Sen käyttö alkoi hiipua 1970-luvulla, koska se oli myrkyllistä. Vaihtoehtoisten nakutuksenestoaineiden kehityttyä tetraetyylilyijyä ei enää tarvittu, ja lyijytön bensiini yleistyi. Nykyään lyijyä on ilmakehässä viideskymmenesosa 1980-luvun määrästä.