Elävät rakennukset
Kasveista valmistetut talot imisivät kasvihuonekaasu hiilidioksidin.
Arkkitehdeillä on usein suuria unelmia, ja ideoista suurimmat liittyvät rakennuksiin, jotka rakennetaan pelkästään kasveista. Arkkitehti ja muotoilija Mitchell Joachim sai innoituksensa oksien punomisesta – tekniikasta, jota puutarhurit käyttävät tehdessään kasviholveja ja aurinkosuojia. Hänen suunnittelemissaan rakennuksissa – Fab Tree Habeissa – kasvit ohjataan kasvamaan myöhemmin poistettavaa säleikköä pitkin. Ajatus ei vain auta luontoa niin, että elävät rakennukset imevät hiilidioksidia ilmasta, vaan se säästää myös energiaa, joka kuluisi rakennusmateriaaleiksi tarvittavien puiden kaatamiseen, kuljettamiseen ja valmistamiseen. Pioneeri Rachel Armstrongin suunnitelmat ”elävästä arkkitehtuurista” ovat vielä kunnianhimoisempia. Yhteistyössä kemisti Martin Hanczycin kanssa hän tutki niin sanottujen esisolujen käyttömahdollisuuksia rakennusmateriaaleina. Kyseiset rasvahapposolut eivät sisällä dna:ta, mutta ne käyttäytyvät kuin ne olisivat eläviä ja muuntavat ilmassa olevaa hiilidioksidia koviksi karbonaattikuoria muistuttaviksi koralleiksi. Esisolut saattaisivat jopa suojella yhtä maailman upeimmista kaupungeista, Venetsiaa, jos niistä viljeltäisiin keinotekoinen riutta, joka tukisi kaupungin puupylväitä. Armstrongin hieno ajatus ei ole vain monistaa luontoa, vaan vaikuttaa siihen niin, että taloihimme ujutetaan luonnonmateriaaleja, joiden avulla voidaan tuottaa lämpöä, suodattaa jätteitä ja kierrättää vettä.