TOI­SEN MAA­IL­MAN­SO­DAN VIIMEINEN TAISTELU

Japanin kei­sa­ri Hi­ro­hi­to il­moit­ti 15. elo­kuu­ta 1945 Japanin an­tau­tu­mi­ses­ta, mut­ta mo­net japanilaiset kiel­täy­tyi­vät las­ke­mas­ta asei­taan ai­na al­le­kir­joi­tuk­seen 2. syys­kuu­ta as­ti.

Tyynimeri - - Sisältö - CHRISTER BERGSTRÖM

Japanin kei­sa­ri Hi­ro­hi­to pi­ti 15. elo­kuu­ta 1945 ra­dio­pu­heen, jos­sa hän il­moit­ti Japanin pää­tök­ses­tä an­tau­tua ja käs­ki jouk­ko­ja las­ke­maan aseen­sa. Ko­ko maa­il­mal­le se mer­kit­si, et­tä toi­nen maa­il­man­so­ta oli lo­pus­sa – ja niin se ku­va­taan useim­mis­sa his­to­rian­kir­jois­sa. Jäl­jel­lä oli vain an­tau­tu­mis­asia­kir­jo­jen vi­ral­li­nen al­le­kir­joi­tus. Mut­ta to­sia­sia on, et­tä japanilaiset pi­dät­ti­vät it­sel­lään oi­keu­den puo­lus­tau­tua hyök­käyk­siä vas­taan ai­na lo­pul­li­sen an­tau­tu­mis­asia­kir­jan al­le­kir­joit­ta­mi­seen 2. syys­kuu­ta 1945 as­ti. Sen seu­rauk­se­na toi­sen maa­il­man­so­dan viimeinen taistelu käy­tiin pie­nes­tä Šu­mušun saa­res­ta kau­ka­na poh­joi­ses­sa Ku­rii­leil­la.

Hyökkäys tu­li täy­sin yl­lät­täen. Ja­pa­ni­lais­ten puo­lel­la kai­kui hä­ly­tys. ”Ame­rik­ka­lai­set tu­le­vat!” Ja­pa­ni­lais­so­ti­laat toi­mi­vat ri­peäs­ti ja mie­hit­ti­vät am­pu­ma­hau­dat rin­teis­sä ran­nan ylä­puo­lel­la. Ken­raa­li­luut­nant­ti Tsut­su­mi Fusa­ki, Japanin 91. jal­ka­vä­ki­di­vi­sioo­nan komentaja täl­lä pie­nel­lä Tyy­nen­me­ren saa­rel­la, käs­ki ty­kis­tön ava­ta tu­len. Mai­hin­nousu­ran­taan koh­dis­tui pian hel­ve­til­li­nen tor­jun­ta­tu­li. Maihinnousujoukot jou­tui­vat hir­vit­tä­vään ve­ri­löy­lyyn.

Mut­ta tä­mä ei ol­lut ta­val­li­nen taistelu Tyy­nen­me­ren saa­res­ta toi­ses­sa maa­il­man­so­das­sa. En­sin­nä­kin si­tä ei käy­ty troop­pi­sel­la saa­rel­la, vaan so­ti­laat nousi­vat mai­hin sa­keas­sa, kyl­mäs­sä su­mus­sa ja vain muu­ta­man as­teen läm­pö­ti­las­sa. He ei­vät li­säk­si ol­leet ame­rik­ka­lai­sia, ku­ten japanilaiset oli­vat en­sin luul­leet: mai­hin ryn­nis­tä­vät lai­vas­to­so­ti­laat oli­vat neu­vos­to­liit­to­lai­sia. Ja oli ky­see­na­lais­ta, val­lit­si­ko enää yli­pää­tään mi­tään so­taa. Päi­vä oli 18. elo­kuu­ta 1945, kol­me päi­vää Japanin kei­sa­rin ra­dio­pu­heen ja maan an­tau­tu­mi­sen tun­nus­ta­mi­sen jäl­keen, ja kat­ke­ra taistelu käy­tiin Šu­mušul­la, Ku­rii­lien poh­joi­sim­mal­la saa­rel­la he­ti itä­si­pe­ria­lai­sen Kamtšat­kan nie­mi­maan ete­lä­puo­lel­la.

Toi­nen ato­mi­pom­mi oli pu­do­tet­tu 9. elo­kuu­ta, ja Na­ga­sa­ki oli si­ten ko­ke­nut sa­man koh­ta­lon kuin Hi­ros­hi­ma. Japanin joh­dol­le oli sii­nä vai­hees­sa ol­lut jo kah­den vuo­den ajan sel­vää, et­tei maa pys­tyi­si voit­ta­maan so­taa ta­lou­del­lis­ta su­per­val­taa USA:TA vas­taan.

Mut­ta japanilaiset oli­vat vii­mei­seen as­ti us­ko­neet voi­van­sa ai­heut­taa ame­rik­ka­lai­sil­le niin an­ka­rat tap­piot, et­tä nämä suos­tui­si­vat edul­li­siin rau­ha­neh­toi­hin. Kun ja­pa­ni­lais­ten lai­vas­to ja il­ma­voi­mat tu­hot­tiin 1944 ja vuo­den 1945 alus­sa, To­kion val­taa­pi­tä­vät aset­ti­vat vii­mei­sen toi­von­sa yhä kos­ke­mat­to­maan ”Kwan­tun­gin ar­mei­jaan” Koil­lis-kiinan Mantšu­rias­sa. Sen 600 000 so­ti­las­ta, 6 700 tyk­kiä, 1 000 tank­kia ja 1 800 len­to­ko­net­ta oli­vat myös huo­le­nai­he ame­rik­ka­lais­ten so­dan­joh­dol­le.

Neu­vos­to­liit­to pyyh­käi­si pois kai­ken tä­män ju­lis­taes­saan so­dan Ja­pa­nil­le 8. elo­kuu­ta 1945. Pu­na-ar­mei­ja val­ta­si Mantšu­rian samana päi­vä­nä, jol­loin Na­ga­sa­ki tuhoutui. Neu­vos­to­jou­kot murs­ka­si­vat 8 000 kaa­tu­neen hin­nal­la ko­ko Kwan­tun­gin ar­mei­jan al­le vii­kos­sa. 20 000 ja­pa­ni­lais­ta kaa­tui

ja 600 000 otet­tiin van­gik­si ko­ko Japanin vas­tai­sen so­dan suu­rim­mas­sa so­ti­la­so­pe­raa­tios­sa.

Mut­ta kaik­kial­la se ei käy­nyt yh­tä hel­pos­ti. Va­ra-ami­raa­li Andre­je­vin Neu­vos­to­lii­ton Poh­jois-tyy­nen­me­ren lai­vas­to sai teh­tä­väk­si val­la­ta mai­hin­nousun aluk­si Sa­ha­li­nin saa­ren ja­pa­ni­lai­sen osan. Si­pe­rian itä­ran­ni­kol­la si­jait­se­van 950 km pit­kän saa­ren ete­lä­osa oli jää­nyt Ja­pa­nil­le Japanin-ve­nä­jän so­dan 1904–1905 jäl­keen, ja neu­vos­to­dik­taat­to­ri Sta­lin ta­voit­te­li nyt ta­kai­sin si­tä, min­kä tsaa­ri oli me­net­tä­nyt. Mut­ta Sa­ha­li­nil­la neu­vos­to­jou­kot koh­ta­si­vat huo­mat­ta­vas­ti ko­vem­paa vas­ta­rin­taa kuin Mantšu­rias­sa.

Japanin Sa­ha­li­nin, Hok­kai­don ja Ku­rii­lien 5. alue­ar­mei­jan komentaja, ken­raa­li­luut­nant­ti Kiic­hi­ro Hi­guc­hi, oli luo­nut vah­van puo­lus­tus­jär­jes­tel­män Sa­ha­li­nin Japanin-neu­vos­to­lii­ton ra­jan ete­lä­puo­lel­le. Neu­vos­to­hyök­käys juut­tui 30 km sy­vyi­seen be­to­ni­bunk­ke­rien, pans­sa­ri­vau­nu­kai­van­to­jen, mii­na­kent­tien ja am­pu­ma­hau­to­jen jär­jes­tel­mään. Ase­mia mie­hit­ti 20 000 ja­pa­ni­lais­so­ti­las­ta, ja re­ser­vis­sä oli 10 000.

Japanin kei­sa­ri pi­ti 15. elo­kuu­ta 1945 ra­dio­pu­heen ja il­moit­ti ala­mai­sil­leen, et­tä hal­li­tus oli päät­tä­nyt tai­pua hy­väk­sy­mään eh­dot­to­man an­tau­tu­mi­sen. So­ti­laat mää­rät­tiin lo­pet­ta­maan kaik­ki hyök­käyk­set samana päi­vä­nä. Mut­ta Sa­ha­li­nil­la so­ta jat­kui.

Taistelut jat­kui­vat to­del­li­suu­des­sa useil­la ta­hoil­la vie­lä elo­kuun 15. päi­vän 1945 jäl­keen, ei­kä nii­tä käy­ty vain neu­vos­to­liit­to­lai­sia vas­taan. Japanilaiset kat­soi­vat ni­mit­täin, et­tä heil­lä oli oi­keus puo­lus­tau­tua. Kun ame­rik­ka­lai­set B-32-ko­neet len­si­vät 17. elo­kuu­ta To­kion yl­le suo­rit­ta­maan va­lo­ku­vaus- tie­dus­te­lua, japanilaiset hä­vit­tä­jät hyök­kä­si­vät nii­tä vas­taan, ajoi­vat ne Os­hi­mal­le ja pa­kot­ti­vat yh­den B-32:n te­ke­mään pak­ko­las­kun me­reen. Seu­raa­va­na päi­vä­nä sa­ma tois­tui, ja sil­loin yk­si yh­den B-32:n mie­his­tön jä­se­nis­tä haa­voit­tui ja­pa­ni­lais­hä­vit­tä­jän ko­ne­ki­vää­ri­tu­li­tuk­ses­ta.

Mut­ta Sa­ha­li­nil­la taistelut oli­vat ai­van tois­ta luok­kaa, kun neu­vos­to­liit­to­lais­ten hyök­käys­jou­kot oli­vat kei­sa­rin ra­dio­pu­het­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä yhä juut­tu­nei­na ase­ma­so­taan. He päät­ti­vät sil­loin hyö­kä­tä puo­lus­ta­jien se­lus­taan. Ran­nik­ko­var­tio­alus Zar­nit­sa, kak­si

kul­je­tusa­lus­ta, kuusi tyk­ki­ve­net­tä ja yh­dek­sän­tois­ta tor­pe­do­ve­net­tä vei 16. elo­kuu­ta mai­hin Neu­vos­to­lii­ton 365. lai­vas­to­pa­tal­joo­nan ja yh­den 113. jal­ka­väenpri­kaa­tin pa­tal­joo­nan To­ros­sa (nyk. Šaht­jorsk ) Sa­ha­li­nin län­si­ran­ni­kol­la noin 100 km ra­jal­ta etelään. Japanilaiset te­ki­vät siel­lä­kin rai­vo­kas­ta vas­ta­rin­taa, mut­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä Neu­vos­to­lii­ton sil­lan­pää­ase­ma oli va­kiin­nu­tet­tu, ja neu­vos­to­jou­kot oli­vat val­lan­neet vie­rei­sen Esu­to­run sa­ta­ma­kau­pun­gin (nyk. Ugle­gorsk).

Mut­ta se­kään ei saa­nut ja­pa­ni­lai­sia luo­vut­ta­maan. Poh­joi­ses­sa hei­dän ty­kis­tön­sä sul­ku­tu­li pi­dät­te­li neu­vos­to­jouk­ko­ja yhä. Li­säk­si tu­li ra­port­te­ja vah­vis­tuk­sis­ta, jot­ka oli­vat tu­los­sa koh­taa­maan neu­vos­to­liit­to­lai­set maihinnousujoukot.

Toi­nen neu­vos­to­liit­to­lai­nen lai­vas­ton pa­tal­joo­na ja mui­ta 113. jal­ka­väenpri­kaa­tin yk­si­köi­tä nousi 20. elo­kuu­ta mai­hin Mao­kas­sa (nyk. Holmsk) vie­lä ete­läm­pä­nä Sa­ha­li­nil­la. Vaik­ka japanilaiset ovat saa­neet tie­don maan an­tau­tu­mi­ses­ta vii­si päi­vää ai­kai­sem­min, mai­hin­nousu koh­ta­si kii­vas­ta vas­ta­rin­taa. Japanin ty­kis­tö osui yh­teen neu­vos­toa­luk­sis­ta niin pa­has­ti, et­tä se syt­tyi tu­leen. Neu­vos­to­jou­kot val­ta­si­vat pie­nen sa­ta­ma­kau­pun­gin vas­ta usei­den tun­tien tais­te­lun jäl­keen, jos­sa 300 ja­pa­ni­lais­ta kaa­tui ja 600 otet­tiin van­gik­si

Mut­ta japanilaiset luo­vut­ti­vat vas­ta, kun Neu­vos­to­lii­ton ko­neet oli­vat 22. elo­kuu­ta pom­mit­ta­neet Sa­ha­li­nin pää­kau­pun­kia, To­y­oha­raa. Yh­des­sä so­dan vii­mei­sis­tä tra­ge­diois­ta kol­mel­le ja­pa­ni­lai­sel­le kul­je­tusa­luk­sel­le hyö­kät­tiin samana päi­vä­nä, luul­ta­vas­ti neu­vos­to­liit­to­lai­sis­ta su­kel­lus­ve­neis­tä merellä To­y­oha­ran edus­tal­la. Kak­si aluk­sis­ta upo­tet­tiin, mi­kä vaa­ti 1 708 ih­mi­sen hen­gen – suu­rin osa oli si­vii­li­pa­ko­lai­sia To­y­oha­ras­ta.

Mut­ta taistelut ei­vät vie­lä­kään päät­ty­neet. Japanilaiset jou­kot jat­koi­vat vas­ta­rin­taa pie­nel­lä Šu­mušun saa­rel­la yli 700 km pääs­sä idäs­sä.

Šu­mušu on poh­joi­sin saa­ri Ku­rii­lien saa­ri­ryh­mäs­sä, jo­ka ulot­tuu Kamtšat­kan nie­mi­maal­ta poh­joi­ses­sa Japanin Hok­kai­dol­le ete­läs­sä. Myös Ku­rii­lit oli­vat pää­ty­neet Ja­pa­nil­le Ve­nä­jän-japanin so­dan 1904–1905 jäl­keen, ja liit­tou­tu­neet oli­vat lu­van­neet Sta­li­nil­le, et­tä tä­mä sai­si ta­kai­sin myös tä­män tsaa­rin me­ne­tyk­sen.

Kamtšat­kan puo­lus­tuk­sen neu­vos­to­liit­to­lai­nen pääl­lik­kö, ken­raa­li­ma­ju­ri Alek­sei Gnetš­ko, sai 15. elo­kuu­ta 1945 käs­kyn mie­hit­tää Šu­mušu, Pa­ra­mušir ja Ku­rii­lien poh­joi­sen osan muut saa­ret en­nen elo­kuun 25. päi­vää. Gnetš­ko päät­ti ja­pa­ni­lais­ten vas­ta­rin­nas­ta Sa­ha­li­nil­la saa­tu­jen ko­ke­mus­ten pe­rus­teel­la koo­ta kun­nol­li­sen val­taus­jou­kon. Hän an­toi ken­raa­li­luut­nant­ti Kse­no­fon­to­vin ko­men­toon 87. ki­vää­ri­di­vi­sioo­nan ja yh­den yk­si­kön lai­vas­ton so­ti­lai­ta, yh­teen­sä 8 460 mies­tä. Il­ma­tu­kea an­tai­si koot­tu 128. len­to­ryk­ment­ti.

Šu­mušun ja Pa­ra­muši­rin ja­pa­ni­lais­jouk­ko­jen komentaja, ken­raa­li­luut­nant­ti Tsu­tusu­mi Fusa­ki, ei ai­ko­nut an­taa pe­rik­si il­man tais­te­lua. Hän pi­ti kor­keim­mas­sa val­miu­des­sa 91. jal­ka­vä­ki­di­vi­sioo­nan­sa 21 000 so­ti­las­ta ja näi­tä tu­ke­vat 200 tyk­kiä, 64 tank­kia ja kou­ral­li­sen len­to­ko­nei­ta. Ve­nä­läis­ten on­nis­tui sil­ti yl­lät­tää japanilaiset.

Neu­vos­to­lii­ton maihinnousujoukot tu­li­vat var­hain aa­mun­koit­tees­sa 17. elo­kuu­ta 1945 me­rit­se Pet­ro­pav­lovs­kin sa­ta­ma­kau­pun­gis­ta Län­si-kamtšat­kal­ta. Alukset ajoi­vat etelään sa­kean su­mun suo­jis­sa. Etu­jouk­ko hii­pi mai­hin kel­lo 04.22 aa­mul­la pie­nen Ko­to­ma­rin kau­pun­gin lä­hel­lä Šu­mušun poh­jois­ran­nal­la. Me­ri­jal­ka­vä­ki – ns. ”mus­tat pa­ho­lai­set” – on­nis­tui eli­mi­noi­maan ran­nan ja­pa­ni­lais­a­se­mat no­peas­ti ja ää­net­tö­mäs­ti.

Mut­ta kun pää­jouk­ko­jen ensimmäinen hyökkäys nousi mai­hin kak­si tun­tia

myö­hem­min, japanilaiset huo­ma­si­vat hei­dät. He oli­vat val­mis­tau­tu­neet ame­rik­ka­lais­ten hyökkäykseen. Ame­rik­ka­lai­set oli­vat tehneet il­mais­ku­ja ke­säs­tä 1943 läh­tien – vii­mei­sin 12. elo­kuu­ta 1945, jol­loin nel­jä ras­kas­ta pom­mi­ko­net­ta oli hyö­kän­nyt Ka­tao­kan len­to­ken­täl­le. Sik­si japanilaiset ajat­te­li­vat aluk­si tais­te­le­van­sa ame­rik­ka­lai­sia vas­taan.

Nä­ky­mis­sä, jot­ka muis­tut­ti­vat ve­ris­tä Oma­ha-ran­taa Nor­man­dias­sa 6. ke­sä­kuu­ta 1944, neu­vos­to­liit­to­lai­set tais­te­li­vat ede­täk­seen mai­hin­nousu­ran­noil­la ja­pa­ni­lais­ten tu­lit­taes­sa mai­hin nouse­via so­ti­lai­ta ko­ne­ki­vää­reil­lä ja ty­kis­tök­ra­naa­teil­la.

Useat sa­dat neu­vos­to­liit­to­lai­set kaa­tui­vat mai­hin­nousu­ran­noil­la yrit­täes­sään val­la­ta kuk­ku­la 171:tä, jol­ta ran­to­ja hal­lit­tiin. Neu­vos­to­ko­neet ei­vät voi­neet osal­lis­tua hyökkäykseen sa­kean su­mun vuok­si. Neu­vos­to­jou­kot val­ta­si­vat kuk­ku­la 171:n vas­ta seit­se­män tun­nin ve­ris­ten lä­hi­tais­te­lu­jen jäl­keen.

Sii­nä vai­hees­sa japanilaiset esit­te­li­vät valt­ti­kort­tin­sa: tan­kit. Evers­ti Ike­dan joh­ta­ma ja­pa­ni­lais­ten 11. pans­sa­ri­ryk­ment­ti jy­ri­si eteen­päin koh­ti neu­vos­to­jouk­ko­jen hau­ras­ta sil­lan­pää­ase­maa. 11. pans­sa­ri­ryk­men­tin tan­kit ei­vät ol­leet ke­vyi­tä Tyy­pin 95 pans­sa­ri­vau­nu­ja, jot­ka ame­rik­ka­lai­set oli­vat tu­hon­neet hel­pos­ti tais­te­luis­sa Tyy­nen­me­ren eri saa­ril­la vuo­des­ta 1942 vuo­teen 1945, vaan Tyyp­piä 97 – ja joukossa oli usei­ta pa­ran­nel­tu­ja kes­ki­ras­kai­ta ver­sioi­ta.

Japanin pans­sa­ri­hyök­käys vyö­ryi eteen­päin suo­raan neu­vos­toa­se­mien yli ai­na ran­taan as­ti. Siel­lä japanilaiset koh­ta­si­vat neu­vos­to­liit­to­lais­ten pans­sa­ri­tor­jun­ta­ty­kit, jot­ka tu­ho­si­vat joi­ta­kin hei­dän tan­keis­taan. Kes­ti kak­si tun­tia, en­nen kuin ja­pa­ni­lais­ten vas­ta­hyök­käys oli tor­jut­tu. Sil­loin 21 pans­sa­ri­vau­nua oli tu­hot­tu ja yli sa­ta neu­vos­to­so­ti­las­ta kaa­tu­nut.

Neu­vos­to­lii­ton tu­li­tu­kea Kap Lo­pat­kas­ta Kamtšat­kan ete­lä­kär­jes­tä an­ta­nut ran­nik­ko­ty­kis­tö oli täl­lä vä­lin jou­tu­nut ja­pa­ni­lais­ten il­mais­kun koh­teek­si. Kak­si ja­pa­ni­lais­ko­net­ta pu­do­tet­tiin, kun ne hyök­kä­si­vät neu­vos­toa­luk­sia koh­ti.

Kun neu­vos­to­liit­to­lais­ten koot­tu 128. len­to­ryk­ment­ti lä­he­tet­tiin hyök­kää­mään Šu­mušun len­to­tu­ki­koh­taan, sen len­tä­jät

sai­vat vas­taan­sa voi­ma­kas­ta il­ma­tor­jun­ta­tul­ta. Is­kun jäl­keen yk­si 888. hä­vit­tä­jä­ryk­men­tin P- 63 Kingcob­ra -hä­vit­tä­jis­tä puut­tui. Se löy­det­tiin vas­ta 35 vuot­ta myö­hem­min kor­keal­ta sam­mu­neen tu­li­vuo­ren rin­teel­tä kuol­lut len­tä­jä, kap­tee­ni Ivan Der­gatšev yhä is­tui­mel­laan.

Il­lal­la 18. elo­kuu­ta neu­vos­to­liit­to­lai­sil­la oli vih­doin Šu­mušul­la var­mis­tet­tu sil­lan­pää­ase­ma, mut­ta se oli mak­sa­nut 1 000 kaa­tu­nut­ta – mi­kä mai­hin­nousu­jouk­ko­jen ko­koon suh­teu­tet­tu­na te­kee Šu­mušun ope­raa­tios­ta yh­den eni­ten tap­pioi­ta tuot­ta­neis­ta mai­hin­nousuis­ta ko­ko Tyy­nen­me­ren so­dan ai­ka­na.

Tais­te­lus­sa Šu­mušus­ta näh­tiin myös so­dan viimeinen ka­mi­kaze­hyök­käys pin­ta-alus­ta vas­taan. Japanilainen len­to­ko­ne syök­syi 18. tai 19. elo­kuu­ta (päi­vä­mää­rää ei ole vah­vis­tet­tu) päin pien­tä neu­vos­to­liit­to­lais­ta kut­te­ri Kt-152:ta, jo­ka rä­jäh­ti ja up­po­si Šu­mušun ve­sil­lä. To­sia­sia on, et­tä samana päi­vä­nä, tai seu­raa­va­na – 19. elo­kuu­ta 1945 – muut­kin neu­vos­to­jou­kot jou­tui­vat kaik­kein vii­mei­sen ka­mi­kaze­hyök­käyk­sen koh­teek­si. Usei­ta ko­nei­ta läh­ti Sou­lis­ta, Etelä-ko­reas­ta, ja syök­syi neu­vos­to­liit­to­lai­seen 46. pans­sa­ripri­kaa­tin ko­lon­naan Tongliaon lä­hel­lä Mantšu­rias­sa.

Japanin 5. alue­ar­mei­jan komentaja, ken­raa­li­luut­nant­ti Kiic­hi­ro Hi­guc­hi, an­toi 19. elo­kuu­ta Šu­mušun jou­koil­le käs­kyn tu­li­tauos­ta se­kä mää­rä­si neu­vot­te­lu­jen aloit­ta­mi­ses­ta neu­vos­to­liit­to­lais­ten kans­sa. Neu­vos­to­liit­to­lai­set ot­ti­vat samana il­ta­na vas­taan ja­pa­ni­lais­ten de­le­gaa­tion, jo­ka al­le­kir­joit­ti 91. jal­ka­väen­di­vi­sioo­nan an­tau­tu­mis­asia­kir­jan.

Mut­ta jot­kut japanilaiset jat­koi­vat tais­te­lua täs­tä huo­li­mat­ta. Ka­tao­kan sa­ta­man ran­nik­ko­ty­kis­tö Šu­mušul­la ava­si 20. elo­kuu­ta tu­len neu­vos­toa­luk­sia koh­ti. Neu­vos­to­liit­to­lai­set lä­het­ti­vät vä­lit­tö­mäs­ti ko­neen­sa hyök­kää­mään se­kä Ka­tao­kaan et­tä Kas­hi­va­ba­ran lai­vas­to­tu­ki­koh­taan. Vii­mei­set taistelut päät­tyi­vät vas­ta 23. elo­kuu­ta. Šu­mušun tais­te­lus­sa – toi­sen maa­il­man­so­dan vii­mei­ses­sä – oli sil­loin kaa­tu­nut 1 567 neu­vos­to­liit­to­lais­ta ja 1 018 ja­pa­ni­lais­ta so­ti­las­ta.

Neu­vos­to­jou­kot nousi­vat seu­raa­vi­na päi­vi­nä mai­hin Ku­rii­lien muil­le saa­ril­le vas­ta­rin­taa kohtaamatta. Mie­hi­tys oli suo­ri­tet­tu lop­puun, kun japanilaiset 2. syys­kuu­ta 1945 al­le­kir­joit­ti­vat an­tau­tu­mis­asia­kir­jan ame­rik­ka­lai­sel­la tais­te­lu­lai­va Mis­sou­ril­la. Toi­nen maa­il­man­so­ta oli ohi.

Vuon­na 1946 se­kä Sa­ha­lin et­tä kaik­ki saa­ret Hok­kai­don ja Kamtšat­kan vä­lil­lä lii­tet­tiin vi­ral­li­ses­ti Neu­vos­to­liit­toon. Japanin ja Neu­vos­to­lii­ton/ve­nä­jän vä­lil­lä on sii­tä läh­tien val­lin­nut kiis­ta ete­läi­sis­tä saa­ris­ta, jot­ka se­kä ja­pa­ni­lais­ten et­tä ame­rik­ka­lais­ten kä­si­tyk­sen mu­kaan ei­vät kuu­lu Ku­rii­lei­hin ei­vät­kä si­ten si­säl­ly liit­tou­tu­nei­den so­pi­muk­seen Ku­rii­lien kuu­lu­mi­ses­ta Neu­vos­to­lii­tol­le. Toi­sen maa­il­man­so­dan viimeinen konflik­ti on si­ten elä­nyt ai­na­kin diplo­maat­ti­sel­la ta­sol­la. ___________________________________

ARTIKKELIN KIRJOITTAJA

Christer Bergström on kan­sain­vä­li­ses­ti tun­net­tu toi­sen maa­il­man­so­dan asian­tun­ti­ja. Hän on jul­kais­sut ai­hees­ta oli 20 kir­jaa lä­hin­nä englan­nik­si, mut­ta myös ruot­sik­si, ja nii­tä on kään­net­ty sak­sak­si ja tše­kik­si. Tä­mä ar­tik­ke­li pe­rus­tuu osit­tain haas­tat­te­lui­hin Klaus Hä­ber­le­nin kans­sa. Klaus Hä­ber­le­nin muis­tel­mat, Luftwaf­fe Bom­ber Pi­lot Re­mem­bers (Sc­hif­fer), il­mes­tyi 2001.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.