Offa: ei pelkkä sotaherra

Sarah Foot kertoo kuninkaasta, joka rakensi linnoituksia walesilaisia vastaan.

Mercian kuningas Offan 30. vuosi vallassa on hänen valtakautensa (757–795) merkittävin. Ote Anglosaksien kronikasta vuodelta 787 kuvaa tilannetta: Tänä vuonna Chelseassa pidettiin kiistelty kirkolliskokous, arkkipiispa Jænberht menetti osan provinssistaan ja kuningas Offa valitsi Hygeberhtin. Ecgfrith kruunattiin kuninkaaksi.

Lyhyen kuvauksen taakse kätkeytyy paitsi kirkkoneuvoston ankaria kiistoja, myös neuvotteluja paavinvallan kanssa, paavin kahden lähettilään vierailut, joiden tehtävänä oli uudistaa englantilainen kirkko ja englantilainen yhteiskunta, sekä tiivistyvä suhde Offan ja Kaarle Suuren välillä, hänen kollegansa Frankkien valtakunnassa (nyk. Ranska ja Reinin länsipuolinen Saksa). Kaarle, jonka paavi kruunaisi keisariksi, oli Länsi-euroopan mahtavin hallitsija.

Kuten kronikasta ilmenee, arkkipiispa Jænberht menetti Hygeberht Lichfieldiläiselle valtansa Midlandsin hiippakunnassa Thamesin ja Humberin välissä – hiippakunta oli lähinnä Offan pääasuinpaikkaa Tamworthissa. Offa tarvitsi myöntyväisemmän arkkipiispan, joka voisi voidella hänen poikansa Ecgfrithin pyhällä öljyllä ja karolingien (frankkien kuninkaiden) esimerkin mukaisesti.

Ei ole sattumaa, että yksi kappale lähettilään raportissa paavi Hadrianukselle vakuuttaa, että vain avioliitossa syntyneistä voi tulla "Herran voideltuja ja kuninkaita ja maan perijöitä", ja vielä suuremmalla painolla julistetaan: "Älköön kukaan uskaltako ryhtyä salajuoniin kuninkaan surmaamiseksi, sillä hän on Herran voideltu."

Offan hallintoa voidaan pitää eräänlaisena paradoksina. Hän on eurooppalaisella estradilla aktiivinen hallitsija, jota Kaarle Suuri kutsuu "rakkaimmaksi veljekseen", mutta kotimaassaan häikäilemätön ja väkivaltainen sortaja. Lyhyt kommentti Anglosaksien kronikassa vuodelta 704 kuvaa: "Ja tänä vuonna Mercian kuningas Offa antoi katkaista pään Ethelbertiltä" [Itä-anglian kuninkaalta]. Mikä kuva sopii parhaiten tähän kuninkaaseen, joka nousi valtaan yli 1250 vuotta sitten? Vallanhimoinen tyranni vai kristitty uudistaja? Luostarin perustaja vai sotilaallisen puolustuslinjan rakentaja? Eurooppalainen valtiomies vai provinssin pahanhenkinen päällepäsmäri?

Englannissa oli 700-luvulla useita itsenäisiä kuningaskuntia, ja kaikki taistelivat vallasta naapureihinsa. Northumbria menestyi 600-luvulla jonkin verran, mutta 700-luvun poliittista maisemaa hallitsi Mercia. Ensimmäinen Englannista vuonna 731 kirjoittanut historioitsija, Beda, kertoi, että hänen aikanaan Ethelbald, Mercian kuningas (Englannin Midlandsin) hallitsi kaikkia maita Humberin eteläpuolella. Hänen nimissään annetut rälssikirjeet (hänen maidensa läänityksistä) antavat hänelle suurellisia arvonimiä ja käyttävät hänestä jopa nimitystä rex Britanniae: Britannian kuningas.

Ethelbald kuoli vuonna 756; hänen oma henkivartijansa murhasi hänet. Hänen seuraajansa Beornred piti valtaa kuningaskunnassa "lyhyen ja onnettoman ajan". Kun Offa nousi valtaan vuonna 757, Ethelbaldin laaja valtakunta oli kutistunut Mercian tavallisille rajoille. Kuningaskunta ulottui nyt pohjoisen Trent- ja Merseyjoilta etelän Thamesille. Ydinalue oli Midlandsissa, idässä aina The Fensiin asti.

790-luvulla Offa oli laajentanut aluetta huomattavasti. Hän oli alistanut kuningaskuntaansa Hwiccen (Worcestershiren) ja Magonsætanin (Herefordshiren) Länsi-midlandsissa ja ottanut valtaansa Middlesexin, Surreyn, Sussexin, Kentin, Essexin, Itä-anglian ja Lindseyn (Lincolnin). Paikalliset itsenäiset hallitsijat hän alensi ealdormaneiksi (jalosukuisiksi). Offalla ei ollut varsinaista valtaa Wessexissä tai Northumbriassa, mutta hän loi aviollisia liittoja niiden kuninkaiden, Beorhtricin ja Ethelredin kanssa. Asiakirjat, jotka kuvaavat Offan anglien kuninkaaksi ( Rex Anglorum) ovat sittemmin osoittautuneet väärennöksiksi, eikä Offa koskaan kutsunut itseään muuksi kuin Mercian kuninkaaksi, mutta hän oli se yksittäinen hallitsija, jolla oli Englannissa eniten vaikutusvaltaa. Aikakauden kolikot kertovat hänen omasta suhtautumisestaan valtaan, erityisesti muotokuvakolikot, joita hän antoi lyödä itsensä ja puolisonsa Cynethrythin nimissä.

Offa eurooppalaisella näyttämöllä

Offan Englannissa saavuttama vaikutusvalta oli herättänyt hänessä kiinnostusta toimijaksi eurooppalaisella näyttämöllä. Hän vaikutti Englannin ja mantereen suhteisiin. Paavi Hadrianus kirjoitti vuonna 784 tai 785 Kaarle Suurelle "uskomattomasta" huhusta, jonka mukaan Offa oli juonitellut Kaarlea vastaan kaataakseen paavin. Offa ei ehkä pitänyt siitä, että Hadrianus tuki Jænberhtiä tämän kieltäydyttyä voitelemasta Offan poikaa. Paavin epäilykset angleja kohtaan voivat selittää, miksi hän lähetti lähettiläänsä Northumbriaan vuonna 786 ja sitten Offan hoviin. Matkan tuloksena Canterburyn provinssi jaettiin ja Ecgfrith voideltiin kuninkaaksi.

Myös Offan suhteissa Kaarle Suureen oli jännitteitä. Kaarle ehdotti noin 790, että yksi Offan tyttäristä avioituisi hänen poikansa kanssa, jonka nimi oli myös Kaarle. Silloin Offa vaati puolestaan, että hänen oma poikansa Ecgfrith avioituisi Kaarlen Berthatyttären kanssa.

Frankkien kuningas "ärtyi ei aivan vähän", mutta emme tiedä, johtuiko se siitä, ettei hän pitänyt Offaa vertaisenaan, vai eikö hän, kuten hänen elämäkerturinsa Einhard viittaa, halunnut tyttäriensä avioituvan. Kaarle antoi käskyn, ettei "kukaan Britannian saarelta tai anglien kansasta saanut laskea jalkaansa Galliaan harjoittaakseen kauppaa". Molempien osapuolien kauppiaita kiellettiin purjehtimasta, ja konfliktin ratkaisuun tarvittiin paljon kärsivällistä diplomatiaa SaintWandrillen apotti Gervoldilta (verojen ja tullien kerääjä Englannin kanaalin alueella). Suhteiden paraneminen näkyy kirjeessä vuodelta 796, jolloin Kaarle Suuri lähetti Offalle mittaamattoman arvokkaita lahjoja. Kirjeessä kommentoidaan pyhiinvaelluksia, kauppiaita ja muita kanaalin yli käytävän kaupan puolia.

Mitä tulee mustiin kiviin, joita teidän ylhäisyytenne pyysi lähettämään, sallikaa sanansaattajan tulla tänne ilmaisemaan, millaisia kiviä toivotte, niin annamme mielellämme käskyn antaa niitä, mistä niitä löytyykin, ja autamme niiden kuljetuksessa. Mutta kuten te olette ilmaissut toiveenne kivien pituudesta, meidänkin kansallamme on tietyt vaatimukset viittojen koon suhteen, joten voitte määrätä niiden olevan sellaisia kuin me olemme saaneet aikaisemmin.

Mustat kivet ovat voineet olla Mayenin

laavasta tehtyjä jauhinkiviä Rheinlandista, mutta maininta niiden pituudesta ja kuljetusongelmista viittaisi, että Kaarle Suuri tarkoittaa mustaa marmoria tai porfyyriä Offan rakennusprojekteihin. Kaarlen happamet kommentit englantilaisten viittojen pituudesta ovat ensimmäinen todiste villavaatekaupasta Englannin kanssa.

Kaarle Suuri mainitsee myös hoviinsa maanpakoon lähteneet englantilaiset, joista osa oli kuninkaallista syntyperää. He olivat paenneet kotimaastaan "välttääkseen kuoleman". Kaarle pyysi kirjeessä Canterburyn arkkipiispaa vetoamaan Offaan, jotta ryhmä maanpakolaisia voisi "palata isäinsä maahan ilman minkäänlaista epäoikeudenmukaista painostusta palvellakseen siellä, missä he haluavat".

Se, että frankkien valtakunta oli maa, jonne nämä miehet pakenivat, kertoo, miten empien Kaarle suhtautui Offaan ja voi ehkä selittää myös, miksei hän halunnut tyttäriensä avioituvan Merciaan.

Myös Offan kuolemanjälkeinen maine oli yhtä ristiriitainen. Alkuin (englantilainen oppinut Kaarle Suuren hovissa) kirjoitti joitakin kuukausia Ecgfrithin kuoleman jälkeen mercialaiselle aateliselle:

Sillä totisesti minä sanon, ettei mitä jaloin nuori mies [ts. Ecgfrith] kuollut omien syntiensä vuoksi; vaan kosto kaikesta hänen isänsä vuodattamasta verestä kosketti poikaa. Sillä tiedätte miten paljon verta hänen isänsä vuodatti turvatakseen poikansa kuningaskunnan. Se ei vahvistanut kuningaskuntaa, vaan johti sen tuhoon.

Walesissa muistettiin vielä sata vuotta Offan kuoleman jälkeenkin, että hän käytti pelkoa ja väkivaltaa saavuttaakseen tavoitteensa. Asser, walesilainen munkki St Davidista, joka kirjoitti noin vuonna 893 Alfred Suuren elämästä, sanoo:

Merciassa oli ei kovin kauan sitten eräs mahtava Offa-niminen kuningas, joka herätti kauhua kaikissa naapurikuningaskunnissa ja läheisissä provinsseissa ja antoi rakentaa suuren puolustusvallin Walesin ja Mercian väliin, mereltä merelle.

Mutta 1200-luvun St Albans ylisti kuningas Offan muistoa suurena hyväntekijänä ja luostarin perustajana. Historioitsija Sir Frank Stenton on voinut erehtyä sanoessaan, että Offa oli valtiomies, jonka herruutta Englannissa ei koskaan kyseenalaistettu. Historioitsija Simon Keynen kuvaus hänestä "eräänlaisena mustekalana, jonka lonkerot kurkottivat ihmisiin, musersivat jotkut ja huojuivat enemmän tai vähemmän uhkaavasti muiden yllä" on varmasti osuvampi kuvaus tästä monisärmäisestä miehestä.

Sarah Foot on kirkkohistorian professori Christ Churchissa, Oxfordissa. Hän on kirjoittanut teoksen Æthelstan: The First King of England (Yale, 2012).