Kristinusko tuodaan Englantiin
Sarah Foot Britannian kristillisen lähetystyön keskeisillä paikoilla.
Thanet'n saari, sen hienot hiekkarannat ja kalkkikivikalliot sijaitsevat kauimpana Kentin kreivikunnan itäosassa. Nykyään se tuntuu epätodennäköiseltä paikalta etsiä kristinuskon kehtoa Englannissa. Ja kuitenkin roomalaiset lähetyssaarnaajat nousivat täällä maihin vuonna 597 ja alkoivat saarnata evankeliumia pakanauskoisille anglosakseille. Saaren ensimmäiset lähetyssaarnaajat tulivat roomalaisaikana, mutta roomalaisvallan loppu ja ei-kristittyjen germaanien kansainvaellukset olivat johtaneet uskon hiipumiseen. Britanniasta oli tullut jälleen pakanallinen maa, Rooman paavi Gregorius Suuri katsoi.
Thanet'n saaren erotti keskiajalla pääsaaresta Wantsumsalmi. 700-luvulla se oli noin 600 metriä leveä. Se kohtasi meren pohjoisessa ja etelässä, ja sen yli pääsi vain kahdessa kohdassa. Se on sittemmin liettynyt umpeen ja on nykyään ojitettu kosteikko, joka tulvii usein.
Tuulten pieksemän saaren Kentissä on paavi Gregoriuksen lähettämistä munkeista täytynyt tuntua kaukaiselta, autiolta paikalta. Britteinsaaret oli siihen aikaan kaukana tunnetun maailman reunalla, ja pitkällä matkalla Euroopan halki kohti Englannin kanaalia munkkeja alkoi arveluttaa. Bedan, englannin kansan ensimmäisen historiankirjoittajan, mukaan munkit halusivat mieluummin palata kotiin "kuin mennä barbaarisen, väkivaltaisen ja pakanallisen kansan luo, jonka kieltä he eivät edes ymmärtäneet". Heidän johtajansa, Augustinus jätti seuraajansa Galliaan ja palasi Roomaan pyytämään paavilta vapautusta "niin vaarallisesta, uuvuttavasta ja epävarmasta matkasta".
Mutta Gregorius lähetti vain Augustinuksen takaisin vastahakoisten suojattiensa luo vuolain neuvoin jatkaa tehtävää, jonka he olivat ottaneet hoitaakseen. Beda ei kerro tarkasti, missä Augustinus ja hänen matkatoverinsa nousivat maihin, mutta se tapahtui luultavasti saaren eteläpuolella Ebbsfleetin niemellä, kauas ulos Wantsuminsalmeen työntyvällä maakielekkeellä. Matalalla pilvisäälläkin he näkivät valkeiden kallioiden häämöttävän yläpuolellaan lähestyessään rantaa. Kuolemanväsyneet matkalaiset vetivät veneensä ulkomatalaan rantaan ja rukoilivat, etteivät pakanoiden, joita he olivat tulleet käännyttämään, sydämet olisi yhtä kovia kuin heidän tallomansa pikkukivet.
Kun Ethelbert, Kentin ja juuteiksi kutsutun germaanisiirtokunnan kuningas, sai tiedon lähetyssaarnaajien saapumisesta, hän neuvoi heitä jäämään saarelle, kunnes hän olisi päättänyt, mitä tehtäisiin. Kuningas oli aluksi varovainen, sillä Thanet'ssa sijaitsi tärkeä germaanien pakanallisen ukkosenjumala Thunorin pyhättö – pyhä kumpu Manstonin lähellä. Thunorin kultti eli niin vahvana
” Tuulten pieksemän saaren Kentissä on täytynyt tuntua kaukaiselta, autiolta paikalta.” SARAH FOOT
juuttien keskuudessa, että kuninkaan oli tehtävä vaikea päätös sitä, kumpaa jumalaa hänen tulisi suosia.
Ethelbert tiesi jo jotakin kristinuskosta vaimonsa, frankkien kristityn prinsessan kautta. Muutama päivä Rooman munkkien saapumisen jälkeen Ethelbert lähti saaren toiselle puolelle tapaamaan heitä. Huolissaan, että he voisivat tehdä maagisia temppuja, hän vaati tavata heidät ulkosalla. Mutta taikakeinojen sijasta lähetyssaarnaajat tulivat hänen luokseen mukanaan hopeisen ristin muotoinen standaari ja paneelimaalaus Jeesuksesta. He lauloivat litanioita ja rukoilivat uusien isäntiensä pelastuksen puolesta. Kun Ethelbert kuuli heidän saarnaavan lokkien kirkuessa yläpuolella hän antoi munkeille luvan levittää Jumalan sanaa kansansa keskuuteen ja kastaa itsensä. Hän myös tarjosi heille asuinpaikaksi tärkeimmän kaupunkinsa, Canterburyn.
Vielä 1800-luvulla ihmiset uskoivat Kentissä, että paikka, jossa Ethelbert ja Augustinus tapasivat ensimmäisen kerran, oli se, jossa kasvoi valtava tammi yhtenä cliffendiläistä peltoa reunustavista puista Pegwell Bayssa Minster-in-thanet'n lähellä. Kun Granvillen toinen jaarli (tuolloin ulkoministeri) sai vuonna 1884 kuulla, että jättipuu oli kaadettu, hän määräsi paikalle pystytettäväksi suuren ristin, joka seisoo siellä yhä.
Uskoa levitetään
Kristillisen uskon perussanoman levitys jatkui kultin uudesta keskuksesta, Canterburysta, eikä Thanet'n rooli kristinuskon levittämisessä hiipunut roomalaisten lähetyssaarnaajien lähdettyä. Eormenburh, Ethelbertin lapsenlapsenlapsi ja naimisissa Mercian kuninkaan kanssa, palasi Thanet'hen ottaakseen haltuunsa maata korvaukseksi kahden veljensä murhista. Murhat oli tehnyt Thunor, Kentin silloisen kuninkaan neuvonantaja.
Keskiaikaisten legendojen mukaan Eormenburh sai niin paljon maata kuin minkä hänen kesy peuransa pystyi kiertämään. Hänen oli perustettava sille luostari veljiensä muistoksi. Peuran tallaamasta polusta tuli luostarin alueiden raja, ja vanha pakanallinen kulttipaikka "Thunorin kumpu" oli sen sisäpuolella. Kun peura juoksi paikan ohi, maan kerrotaan avautuneen ja nielaisseen murhaan syyllistyneen pahantekijän. Minster-inThanet'n kaupunginvaakunassa on yhä valkoinen peura.
Vuonna 670 Canterburyn arkkipiispa Teodor avasi Eormenburhin neitsyt Marialle omistetun luostarin. Se seisoi samalla paikalla kuin nykyinen Minster-in-thanet'n seurakunnan St Mary the Virginin kirkko. Rauhallinen paikka puiden keskellä tarjosi rukouksille ihanteellista eristyneisyyttä, ja meren läheisyys tarjosi mahdollisuuksia ihailla Luojan luomistyötä.
Paikasta tuli munkkien ja nunnien kukoistava yhdyskunta, jota johti Eormenburhin jälkeen hänen tyttärensä Mildrith (Mildred). Luostari hyödynsi luonnollisen satamapaikan etuja Wantsuminsalmessa, se omisti aluksia ja kävi aktiivisesti kauppaa monien alueiden kanssa Thamesin suistossa ja Euroopan mantereella. Minster-in-thanet menetti riippumattoman asemansa 700-luvulla, ja siitä tuli joksikin aikaa lounaisenglantilaisen Lymingen sivuluostari. Kun viikingit alkoivat hyökkäillä Englannin rannikolle 800-luvulla, Minster-in-thanet'n suojaton sijainti rannikolla osoittautui vaaralliseksi, joten nunnat pakenivat Canterburyyn, missä St Mildrithin seurakunta jatkoi olemassaoloaan aina 1000-luvulle asti.
Ensimmäisten nunnien ja heidän omistautuneisuutensa muistoa vaalitaan nykyään St Mary the Virginin kirkossa, jonka modernit lasimaalaukset kertovat osia tarinasta. Saksit aloittivat nykyisen kirkkorakennuksen ja sen kauniin holvikaton rakennustyöt, ja normannit laajensivat sitä. Saksien vanhempi torni on sisällytetty normannien torniin. Nykyisen St Mildred Prioryn benediktiininunnat läheisessä Minster Abbeyssa ovat Thanet'n saaren ensimmäisten kristittyjen elävä symboli.
Sarah Foot on kirkkohistorian professori Christ Churchissa, Oxfordissa, ja hän on kirjoittanut teoksen Monastic Life in Anglo-saxon England c600–900 (Cambridge University Press, 2006).